- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 3. Haggard-Kaiverrus /
631-632

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Hunajakenno ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

631

Hunfalvy

—Hunnit

632

Hunfalvy [-vi]. 1. P & 1 H. (1810-91), unk.

kielentutkija ja kansatieteilijä; suoritti 1838

lakitieteell.
asian-a jajatutkinnon ja
nimitettiin 1842
oikeustieteen
professoriksi Késmàr-kin kollegiumiin ;
valittiin 1849
val-tiopäivämiehcksi,
jolloin muutti
asumaan Budapestiin.
Onnettomat
valtiolliset tapahtumat vaikuitivat
tällöin
ratkaisevasti H:n
elämänuraan: Bévain
kuoltua (1807)
lamaantunut, mutta nyt
uudestaan herännyt
harrastus oman
kansan kielen kaikinpuoliseen viljelemiseen
tempasi hänet mukaansa, ja päästyään 1851
Unkarin tiedeakatemian kirjastonhoitajaksi hän
kokonaan saattoi antautua unkar’^kielen ja sen
heimolaisten tieteelliseen tutkiminen.
Varsinaiset kielitieteelliset tutkimuksensa H. alkoi
unkarilais-suomalaisilla (1853) ja
turkkilais-unkarilais-suomalaisilla (1855) sanavertailuilla.
Tähän aikaan hänen mielipiteensä vielä oli se,
että unkarinkieli muodostaa ikäänkuin
väliasteen suotnalais-ugrilaisten ja turkkilaisten
kielten välillä; mutta tutustuttuaan tarkemmin
suomalais ugrilaisiin kieliin hän vähitellen
luopui tästä kannastaan, niin että hän
myöhemmin esiintyi unkarin suomalais-ugrilaisuuden
innokkaana puolustajana m. m. Vämböryä
vastaan. V. 185G II. perusti kielitieteellisen
aikakauskirjan „Magyar nyelvészet" („Unkari!,
kielitiedettä", 6 osaa, 1856-61), jossa hän m. m.
julkaisi vertailevan tutkimuksen unkarin
objektiivisesta konjugatsionista sekä verbin
aikamuotojen käytännöstä unkariu vanhemmassa
kirjakielessä. H:n seuraavat kielitieteelliset
tutkimukset kohdistuivat unkarin lähimpiin
sukulaisiin, voguliin ja ostjaakkiin. Begulyn kuoltua
(1858) II. ryhtyi julkaisemaan hänen
kokoa-miaau runsaita voguiilaisia kielellisiä ja
kansan-runoudellisia aineksia; tämän työn tuloksina
ilmestyivät m. m. „Egy vogul monda"
(„Voguli-lamen taru" johdautoiiieen, käännöksilleen,
sanastoineen, 1859) ja „A vogul föld és nép"
(„Vogulien maa ja kansa", joka sisältää voguiilaisia
tekstejä käännöksineen, katsauksen vogulia
koskeviin tutkimuksiin sekä kieli- ja
kansatieteellisiä tutkielmia, 1S64). V. 1862 II. tuli
tiedeakatemian vastaperustetun kielitieteellisen
aikakauskirjan „Nyelvtudomönyi közlemények"in
toimittajaksi (1.S62-78), jossa m. m. julkaisi
vogulin- ja ostjaakinkielisiä Mateuksen
evankeliumin käännöksiä sekä etupäässä niihin perustuvat
vogulin- ja ostjaakinkielen kieliopit
sanakirjoi-neen: „A kondai vo<rul nyelv" („Kondavogulin
kieli", NvK. IX, 1872) ja ,.Az északi osztjåk
nyelv" („Pohjoisostjaakin kieli", NyK. XI, 1S75).
Tämän jälkeen H. ei enää paljoa kirjoittanut
kielitieteellisiä tutkimuksia, jotka hän uskoi
Unkariin kutsumalleen Budeuziile (ks. t.) ja tämän

oppilaille. Sensijaan hän innolla ryhtyi
tutkimaan unkarilaisten sekä heidän sukulaistensa ja.
naapurikansojensa, vars. romaanialaisten
historiaa. Näiden tutkimusten tuloksista ovat
mai-nittavimmat: „Magyarorszäg ethnographirtja."
(1876, myös saks.: „Ethnographie von Ungarn"
1877), „A székelyekröl"
(„Székely-unkarilai-sista", 1879), „Die Ungern oder Magyaren"
(1881) sekä hänen kuolemansa jälkeen
ilmestynyt „Az olähok története" („Romaanialaisten
historia", 2 osaa, 1894). Edistääkseen
suomenkielen opintoja Unkarissa hän jo 1861 oli
julkaissut suomalaisen lukukirjan: „Finn
olvasö-könyv", ja 1871 ilmestyi tarkkaa havaintokykyä
ja harvinaista oloihinperehtymistä todistava
runsastietoinen matkakertomus „Utazäs a
Balt-tenger vidökein" („Matkustus Itämeren
seuduilla", 2 osiia), jossa hän tutustuttaa
maan-miehiään Suomen ja Viron oloihin (l:nen osa
myös saks. 1873). n. toimitti myös
tiedeakatemian puolesta saksankielisiä aikakauskirjoja
„Literarische Berichte aus Ungarn" (1877-81)
ia „Ungarische Revue" (1881-95) sekä otti
tehokkaasti osaa Unkarin kansatieteellisen seuran
perustamiseen. — Suomalais-ugrilaisten
tutkimusten uudestaanelvyltä jänä Unkarissa sekä
etevänä, ennakkoluulottomana historioitsijana II.
syystä on luettava kansansa parhainten miesten
joukkoon. [..Iluufalvy-album" 1891, Setälän
kirjoitus „Valvojassa" 1892.] V. W.

2. Jän o s II. (1820-88), edellisen veli, etevä
maantieteilijä, 1846-53 tilastotieteen ja historian
professorina Késmarkin kollegiumissa, v:sta 1866
mainittujen aineiden sekä maantieteen
professorina Budapestin polvtekiiikumissa ja v:sta 1870
maantieteen professorina Budapestin
yliopistossa. Huomattavimmat julkaisut: „Egyetemes
történelem" („Yleinen maailmanhistoria", 3
osaa, 1850-51), „Ungarn und Siebenbürgen in
Originalausichten" (3 osaa, 1856), „A magyar
birodalom természeti viszonyainak
lefräsa"(„Unkarin valtion fyysillinen maantiede", 3 osaa,
1S63-66) sekä varsinkin 5-osaiseksi suunniteltu
„Egyetemes földrajz"(,,Yleinen maantiede"), josta
vain Eurooppaa käsittelevät 3 ensimäistä ovat
ilmestyneet (1844, 1886, 1890). Näistä 2:nen osa
käsittelee Unkaria alusmaineen. (Y. W.)

Hungaria
gä’-J. 1. Unkarin uuslat. nimi.
— 2. Eriis pienistä planeeteista.

Hungerberg, saari Ykspihlajan väylän [-varrella; johtoloisto 4 m:n korkuisella hirsistä
teh-d3’IIii alusrakenuuksella. K. S.

Hunghuusit (kiin. huvg-lnt-tse =
punapartaiset), Pohjois-K iinassa, eritoten Mantsuriassa,
Koreassa ja Venäjän rajamaissa liikkuvia
rosvojoukkoja, jotka elävät järjestetyissä
yhdyskunnissa. Kiinalainen sotaväki on ollut melkein
voimaton heitä vastaan ja venäläisillekin he ovat
olleet uyvin kiusallisia, kuten esim.
Japanilais-veniiIäisessä sodassa.

Hunnit, mongolilainen t.
turkkilais-tataarilai-nen kansa, ehkäpä kansanjoukko, johon kuului
erisukuisia mongolilaisia ja turkkilaisia, ehkäpä
muitakin heimoja, olivat kotoisin Aasiasta ja
luultavasti yhtä kuin se nunjo- (1. Hiungnu-)
kansa, minkä kiinalaiset aikakirjat jo
ikimuistoisista ajoista mainitsevat Kiinan pohjoispuolella
asuvana. Jo Ptolemaioksen aikana (toisella
vuosis.) oli yksi niiden etujoukko tunkeutunut

P. Hunfalvy.

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sat Dec 21 13:45:49 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/3/0348.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free