- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 3. Haggard-Kaiverrus /
633-634

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Hunsrück ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

633

Hunsrück

Hunter

634

Itä-Euroopan aroille. V. 375 alkaa heidän
varsinainen siirtymisensä Eurooppaan. Silloin he
ensin tallaavat alaanit jalkoihinsa.
Ermanari-kin (ks. t.) itägoottilainen valtakunta
luhistuu sitten heidän tielleen ja länsigootit
tungetaan Tonavan yli Rooman alueelle, alkaen
siten suuren kansainvaelluksen liikkeen. Sen
vaikutuksen, minkä noiden villien
paimento-laisparvien hyökkäys teki, osoittaa hyvin
senaikuisen historioitsijan Ammianus
Marcellinuk-sen kuvaus hunneista. „Niin raakoja he ovat,
etteivät käytä tulta eikä keitettyjä ruokia, vaan
syövät kasvien juuria ja puoliraakaa lihaa,
minkä sovittavat reisiensä ja hevosenselän väliin
ja sillä lailla vähän hautomalla kypsyttävät. He
eivät koskaan asu katetuissa taloissa, vaan
karttavat niitä, niinkuin ne olisivat hautoja. Eikä
heillä tavata edes seipäistä kyhättyä kotaa. Mutta
kodittomina he kulkevat vuorilla ja metsissä,
oppien jo lapsuudesta saakka kestämään kylmää,
nälkää ja janoa." Hän kuvailee sitten heidän
kömpelyyttänsä: „kävelläkkään he eivät osaa,
koska hevosen seljassa elävät yöt ja päivät,
toimittavat kaikki askareensa, syövät ja juovat,
vieläpä nukkuvatkin", sekä kauhistuttavaa
ulkonäköä: „vastasyntyneiden lapsien kasvoja jo
uurtele-vat veitsellä, jotta kasvot käyvät arpisiksi ja
kadottavat parrankasvun sekä näyttävät enemmän
törkeästi veistetyiltä puupölkyiltä kuin
ihmiskasvoilta". Eurooppaan tultuansa h. muutamiksi
vuosikymmeniksi seisahtuivat Mustan-meren
pohjoispuolelle pitäen voitettuja kansoja valtansa
alla. Rooman sotajoukoissa tavataan heitä
runsaasti seuraavina aikoina palkkasotureina. V. 420
hunnien kuningas Ruas samoo Traakiaan, uhaten
itse Konstantinopolia; häntä seuraavat 433
hallitsijoina hänen vei jenpoikansa Attila (ks. t.)
ja Bleda. Attilan kuoltua hänen suuri
valtakuntansa pian meni pirstaleiksi. Hänen vanhin
poikansa Ellak kaatui jo 454 taistelussa kapinaan
nousseita kansoja vastaan, ja toinen poika
Dengi-zik 469 sotaretkellä Itä-Roomaa vastaan; sen
jälkeen h. vetäytyivät takaisin Euroopan ja
Aasian rajoille, ja häviävät pian näkyvistä,
mutta ovat varmaankin osaksi olleet muutamien
niillä seuduin myöhemmin esiintyvien kansojen,
niinkuin bolgaarien (vrt. t.) (tsuvassien) esi-isinä.
fDeguignes, „Histoire des Huns, des Turcs" etc.;
Thierry, „Histoire d’Attila et de des successeurs";
J. Marquart, „Die Chronologie der alttürkischen
Inschriften".] K. G.

Hunsrück [-ry’Jc] (Hunsröcken =
„korkea selänne"), Reinin liuskevuorien lounaisin
osa, Reinin ja Saarin, Nahen ja Moselin välissä,
n. 500 m korkea saviliuskepenger, jonka
harjanteen muodostaa 100-300 m korkuinen
kvartsiitti-selänne. II. jakaantuu kolmeen osaan: lounaassa
on Hochwald, keskellä Idarwald ja koillisessa
Soonwald. Korkein kohta, Erbeskopf (816 m
yi. merenp.). Muhkeat lehtimetsät peittävät
H:n rinteitä; maanviljelystä, hedelmän- ja
viininviljelystä harjoitetaan etupäässä laaksoissa.
Vuoret tuottavat rautaa, kivihiiltä ja agaattia.
Luonnonihanuudestaan kuuluisa on Bingenin ja
Koblenzin välinen osa Reinin-laaksoa. Sen
muodostavat H. ja Taunus (ks. t.). W. S-m.

Hunt /liani J, James Henry Leigh
(1784-1859), engl. kirjailija, kirjoitti uransa
alussa teatteriarvosteluja, jotka hän 1807 koot-

tuina julkaisi nimellä „Critical essays on the
Performances of the London theatres".
Myöhemmin hän kokonaan antautui ruuoiluun;
hänen etevimmät runoteoksensa ovat romanttinen
eepos „The story of Rimini" (1816), historiall.
romaani „Sir Ralph Escher" (1832), draama „A
legend of Florence" (1840). H. on sitäpaitsi
kirjoittanut elämäkerrallisen teoksen „Lord Bvron
and some of his contemporaries" (1828) ja
taide-kriitilliset teokset „Imagination and fancy"
(1844) ja „Wit and kumour" (1848).
[Elämäkertoja ovat kirjoittaneet Kent (1891),
Monk-liouse (1893) ja Johnson (1896).] J. B-l.

Hunt [harit], William Holman
(1827-1910), engl. taidemaalari, toimi jonkun ajan
konttoristina kunnes meni oppilaaksi Lontoon
taideakatemiaan. Siellä hän ei kumminkaan
kauan viihtynyt; tyytymätönnä sekä
opetustapaan että tuloksiin hän perusti 1848 parin
muun samanikäisen toverinsa — D. G. Rossettin
ja J. E. Millais’n — kanssa sittemmin niin
kuuluisaksi tulleen „Prerafaelilaisten veljeskunnan"
(The Pre-Raphaelite Brotherhood), johon
myöhemmin liittyi useita muitakin taiteilijoita.
Ajatuksen syvyys, tunteen välittömyys ja
yksinkertaisuus, luonnon kunnioittaminen ja
ilmaisukeinojen vapauttaminen tyhjän taituruuden ja
tavanomaisuuden kahleista tuli heidän
taiteellisten pyrkimystensä päämääräksi, ja
oppi-isik-seen he valitsivat italialaiset mestarit ennen
Rafaelia — siitä nimi. Varsinkin H. otti
tehtävänsä sangen vakavalta kannalta, jopa niin että
moralisti hänessä vähitellen voitti taiteilijan.
Hänen ensimäiset taulunsa ovat kertovia
laatukuvia, jotka eivät herättäneet erikoista
huomiota. Mutta toisin kävi hänen 1854
maalaamansa „Maailman valkeuden", joka esittää
Kristusta kuninkaallisessa puvussa ja lyhty kädessä
ovelle kolkuttamassa; se levisi jäljennöksinä
tavattoman laajalle. Sen jälkeen n. matkusti
Palestiinaan, jossa hän eli monta vuotta ahkerasti
työskennellen. Siltä ajalta ovat hänen uskonnolliset
taulunsa „Kuoleman varjo" — Kristus nuorena
puuseppänä kodissaan —; herttainen
„Viattomuuden voitto" — Pyhä perhe matkalla Egyptiin —;
„Jeesus lapsena temppelissä" ja „Syntipukki". Ne
ovat kaikki tavattoman huolellisesti, jopa
turhan-tarkasti tehtyjä, niin että hän kunkin teoksen
valmistamiseen käytti vuosikausia. Myöhemmin
hän palasi maallisiin aiheihin säilyttäen
kumminkin niissäkin yksityiskohtaisen tekotapansa.
H. on todella uskonnollinen luonne, joka tahtoo
taiteensa avulla vaikuttaa kasvattavasti ja
ylentävästi, ja vaikka hänen teoksiltaan
puuttuukin raikas välittömyys, on niissä
kuitenkin paljon hienoa tunnetta ja
harrasta rakkautta taiteeseen. Hän maalaa aina
pienimmänkin yksityiskohdan luonnon mukaan,
mutta hänen värityksensä tuntuu sittenkin
kovalta ja rauhattomalta, koska hän ei tarpeeksi
yhdistä eikä miedonna värejään välittävän
ilman avulla. Syksyllä 1906 n:lla oli teostensa
näyttely Lontoossa. Aikakauslehdessä
„Contem-porary Review" II. julkaisi 1886 kirjoituksen
„Taistelu taiteesta", selitellen siinä
prerafaelis-min syntyä. [Schleinitz, „W. H. Hunt" (1907).]

F. L.

Hunter [Kania], 1. W i 11 i a m H. (1718-83),
engl. lääkäri, toimi ensin kirurgina, mutta an-

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sat Dec 21 13:45:49 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/3/0349.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free