- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 3. Haggard-Kaiverrus /
643-644

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Huonekalut

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

043

Huonekalut

644

mainpi. Jo keskiajalta 011 meillä muutamia
yksinkertaisia gotiikkityylin tuotteita: kaappeja sekä
joukko kuorituoleja, jotka oikeastaan ovat
olleet aiottuja kirkolliseen käytäntöön, mutta
joilla aikanaan on ollut vastineensa
maallikko-kodeissakin. Näiden jälkimäisten varsinaista
kalustoa on Suomessa säilynyt vasta renesanssin
ajalta, lähemmin sanoen 1500-luvulta ja
1600-luvun alkupuoliskolta. Tämän ajan tärkeitä
huonekaluja oli kirstu 1. arkku, jota
käytettiin niin hyvin istuimena kuin
säilytyspaikkanakin. Sivut koristettiin kernaasti kauniilla
leikkauksilla; kansi oli istumista varten
tasainen. Pitkältä 1700-luvulle oli arkku yleinen
huonekalu varakkaammissakin kodeissa. Tärkein
siinä tapahtunut muutos oli kannen
muodostuminen kuperaksi ja koristeiden rajoittuminen
kauniisiin ympäryskiskoihin sekä kannen
sisäpuolelle tehtyihin maalauksiin. Tässä asussa
arkku on säilynyt meillä talonpoikaiskodeissa
aina meidän päiviimme. Nykyaikaiseen
tarkoitukseensa käytettiin tuolia 1500-luvulla vielä
varsin vähän ; se oli k u n n i a i s t u i n. Pietari
Brahen aikana oli Turun linnassa vasta
muutamia tuoleja. Istuttiin näet edelleen arkuilla tai
pitkillä penkeillä, jotka peitettiin täytetyillä ja
kirjailluilla tyynyillä, kankailla („hyenden") y.
m., joita oli suuret varastot. Ensimäiset tuolit
ovat suoratekoisia ja epämukavia; vähitellen ne
varustetaan kiinnitetyllä täytteellä sekä
1600-luvulle ominaisilla kierteisillä jaloilla ja
poikkipuilla. Sama muoto oli yksinkertaisilla pöydillä,
mutta kauan pysyi yleisenä myös goottilainen
muoto ristikkojalkoineen. Säilytyspaikkana
saavutti kaappi 1600-luvulla suuremman
merkityksen kuin arkku. Se sai osaksi alkunsa niistä
erityisistä ovellisista säilytyshuoneista, joita oli
rakennusten muureissa, ja siksi sen muoto
onkin aluksi puhtaasti rakennustaiteellinen, (vrt.
ylemp.). — Barokki-tyyli, joka meillä
vallitsee IGOO-luvun loppupuoliskolla ja 1700-luvun
alussa, tuo mukanaan muutoksia, jotka
perustuivat suurempiin mukavuus- ja
ylellisyysvaatimuk-siin. Tuolit varustettiin korkeammilla,
taaksepäin nojaavilla selustimilla, mukavammilla
käsinojilla sekä sisäänpäin taivutetuilla jaloilla,
jotka eivät olleet istujan jalkojen tiellä. Kaapit,
jotka usein faneerattiin kallisarvoisilla
puulajeilla, koristettiin leikellyillä listoilla,
enkelin-päillä, kukilla, hedelmillä sekä runsaasti
profiloiduilla, useimmin 6-kulmaisilla tai soikeilla
peileillä. Kalliimmat huonekalumme tai
niiden mallit saatiin ennenkaikkea
Alankomaista, myöhemmin myöskin Pohjois-Saksasta
(etenkin Hampurista) ja tietenkin Ruotsista;
1600-luvun alulla mainitaan kuitenkin
kotimaisia huonekalutehtailijoita, kuten urkujen
rakentaja Cahman Turusta ja papinpoika
Petrus Serlachius Pernajasta. — R o k o k o-ajalla
(Ludvik XV:n hallitessa) käyräviivaisuus
muodoissa, n. s. rocaille ornamentiikan
leikkauksissa ja pronssisilauksissa kiihtyy vallattoman
kepeäksi viivaleikiksi. Arkkitehtoninen rakenne
jätetään, konstruktsionivaikeudet peitetään
fa-neerauksilla ja värilliset puu-, metalli- ja
hel-miäisvajoitukset ovat yleisiä, vieläpä kiinalainen
ja japanilainen lakeerauskin tulee muotiin.
Kaappien kanssa rupesivat kilpailemaan keveät
pienet piirongit; pöydät ja tuolitkin tehtiin

keveämmät. Rokoko teki meillä ranskalaisen
vaikutuksen vallitsevaksi; kuitenkin tavataan
pohjoismaissa itsenäisempiäkin muotoja, esim.
n. s. Holbergin tuoli. Tärkeäksi huonekaluksi
kävi tähän aikaan peili; tosin se ei
suinkaan ollut vieras renesanssille eikä
barokillekaan, mutta se tehtiin näiden tyylien aikana,
samoinkuin taulujen kehyksetkin,
tavallisesti yksinkertainen. Nyt nämä molemmat
esineet varustettiin runsailla koristuksilla, mitkä
suureksi osaksi tehtiin kullattuun tai
väritet-! tyyn kipsiin. Kasvaneet elämän vaatimukset
aiheuttivat rokokotyylin aikana useita uusia
huone-kalumuotoja: sohvan ja monet sen
lajimuut-teet, kiikkutuolin, joka aluksi oli
tavallinen jalaksille tehty tuoli, kirjoituspöydän
ja ,,s e k r e t ä ä r i n", kirjoituspöydäksi
avattavalla luukulla varustetun piirongin sekä
lopulta kellokaapin, joka maalauksineen ja
kultauksineen kohoaa ehkä komeimmaksi
huonekaluksi. — Aikansa hengen rokoko kuvastaa
täydellisesti, — naisella on valtikka — sisustuksien
väriasteikkokin vaaleansinisine, valkoisine,
vaa-leanvihreine, ruusunpunaisine värituntuineen ja
kultauksineen on arka ja hienostuneen herkkä.
Rokokon herruus oli lyhytaikainen, sen
liiallisuudet korjaa v:n 1750 jälkeen, Herculanumin
ja Pompejin löytöjen kautta antiikista
vaikutteita saanut maltillisempi Ludvik XVI:n
maku-suunta. Pronssisilaukset vähenevät, ja täten
enemmän arvoonsa tulleet muotopinnat
koristetaan monenvärisillä intarsia-maisemilla tahi
oikeilla maalauksilla. Dekoratiivinen koristelu käy
yksinkertaisemmaksi ja jalommaksi, antiikin
trofeat, sfinksit, aarnikotkat, uurnat, kolmijalat,
ruusugirlandit, helminauhat j. m. s. toistuvat
alinomaa. Soikiokehys ja tasaviiva
ovat vallitsevia muotoviivoja, valkolakeeraus on
tavallinen, ja päällystyksissä verhoilijan ammatti
vaihteleviin, hienoihin kangaskuoseihin nähden
luo ihmeitä. Tätä Ludvik XVI:n tyyliä sanotaan
meillä ja Ruotsissa, missä se pukeutui varsin
itsenäisiin, myöhemmin myös englantilaisiin
(Sheraton y. m.) muotoihin, kustavilaiseksi tyyliksi.
Lopun näille hienouksille tekee Ranskan
vallankumouksen aikana ja 1800-luvun alkupuolella
Napoleonin keisarivallan loiston- ja
ylvästely-halun luoma e m p i r e-tyyli, joka kärjistää an
tiikin ihailun arvokkaaksi, mutta virallisen
kylmäksi jäljittelytvyliksi. Mahonkipuisissa,
edelliseen aikaan verraten raskaissa, neliskulmaisissa
huonekaluissa ulokkeet ja veistokset vähenevät,
eikä vaihtelevasti kullatut metallihelat
aina näytä olevan esineen kanssa elimellisessä
yhteydessä. Mitään aivan uusia, käytännössä
johtuvia muotoja ei tämän laajalle levinneen
tyylin aikana synny. Taburetti 1.
selkä-nojaton tuoli, joka oli tunnettu jo rokoko-tyylin
aikana, kävi yleiseksi ja tehtiin antiikkisten
mallien mukaan. Myöskin soittoneuvot sellaiset
kuin klavikordit, spinetit ja pianot kävivät
yleisemmiksi; tämän ajan ylimyskodeille hyvin
ominaisia olivat isot harput. Jossakin määrin
uutuuksiin kuuluvina voidaan pitää
kaappimai-sia kirjahyllyjä, „etasääreja" sekä pienen
siron ompelupöydän monia muotoja.
Vanhimmat talteenjoutuneet sänkymme ovat
kustavilaiselta ja empire-ajalta, mutta tätä huonekalua
käytettiin jo aikaisemmin: se kehittyi raskaasta

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sat Dec 21 13:45:49 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/3/0356.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free