- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 3. Haggard-Kaiverrus /
647-648

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Huonekasvit ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

<647

Huonomaineisuus— Huopa

64S

fiinien ollessa muuten turmeltumattomassa
kunnossa. (M. O-B.)

Huonomaineisuus ks. K a n s a 1 a i s 1 u o t t a-

m u s.

Huopa, karvoista tai villoista vanuttamalla
muodostettu kankaautapainen tuote, jota
käytetään moniin eri tarkoituksiin, kuten liatuiksi,
jalkineiksi, peitoiksi v. m. — H.-t e o 11 i s u u s
perustuu siihen, että villa ja useat eläinkarvat
erityisissä olosuhteissa vauuvat, s. o. punoutuvat
yhteen ja tarttuvat pintasuomuillaan toisiinsa,
muodostaen lujan kankaan. — Huovan
valmistus-taidon ovat jo ammoisista ajoista asti tunteneet
Aasian tataarilaiset heimot ja kiinalaiset. Jo
Herodotos mainitsee h:n. Nykyään valmistetaan
huopa siten, että villa karstautuu ja muodostuu
karstakoneessa ohueksi läpinäkyväksi
villahar-soksi. Näitä harsoja asetetaan useampia
päällekkäin. kunnes tarkoitusta vastaava vahvuus
saavutetaan. Näin muodostunut villavuota on vielä
rakenteeltaan löyhä ja pehmeä, mutta
kokoon-puristamalla, hieromalla, taputtamalla,
harjaamalla y. m. mekaanisilla käsittelyillä, kun lämpö
ja kosteus samalla saavat vaikuttaa, tapahtuu
vanuminen, ja luja kankaantapainen tuote,
huopa muodostuu. Vanuttamisessa käytetään
apuna vielä erityisiä vanutuskoneita n. s.
vasaravalkkeja, jotka aikaansaavat riittävän
puristuksen ja survomisen. — Sangen tärkeän
osan huopateollisuudesta muodostaa h u o p
a-h a 11 u t e o 1 1 i s u u s. On sekä karvahattuja
että villahattujakin. Edellisten raaka-aineena
ovat tavallisesti majavan, saukon, jäniksen,
kaniinin- ja apinankarvat. Kylmien maiden
eläimistä saadaan yleensä parempia karvoja.
Karvat lajitellaan erityisillä puhalluskoneilla,
jolloin paksummat ja raskaammat karvat
putoavat aikaisemmin ja hienommat lentävät
kauempana koneessa oleviin \n jittelulaatikkoihin.
Lajittelun jälkeen alkaa karstaus, joka vain

Kuva t.

Kuva 2.

yksityiskohdissa eroaa villan käsittelystä.
Villahatut tehdään lampaan- tai vuohenvillasta, joka
on tarkoitusta varten lajiteltu. Vanhempina
aikoina valmistettiin hatut käsin. Tämän
valmistustavan mukaan villa pöyhötetään hyvin
ja levitetään ohuena kerroksena pöydälle.
Päälle asetetaan eräänlainen seula, jonka
pohjaa varovasti painetaan ja hierotaan
kaikkiin suuntiin. Täten muodostuu villakerros
koossapysyväksi. Useampia kerroksia asetetaan
päällekkäin ja ne saadaan kostuttamalla ja
hankaamalla vanumaan yhdeksi levyksi. Kun
vanuminen on hyvin alkanut, muodostetaan levystä
suppilo siten, että reunat yhdistetään ja
vanutetaan kiinni toisiinsa. Kuvassa nähdään
hatun-vanutta j ia, keskustaa kohti kaltevan pöydän
ympärillä. Keskusaukossa on veteen
laimennettua rikki- tai viinihappoa sisältävä kattila, joka
pidetään lähes + 100° C lämpimässä. Nesteessä
kastellaan hattuhuopaa ja sitä muokataan sekä
käsin että eräänlaisilla puuhaarukoilla.
Vanues-saan huopa kutistuu paljon, niin että lopullinen
liattu tulee noin kahta kolmatta osaa
pienemmäksi kuin sen alkuperäinen koko. Harjaamalla
ja holikakivelRi hankaamalla se saa sileän
ulkopintansa. — Nykyään huopahatut valmistetaan
enimmäkseen koneellisesti. Kun villa on hyvin
lajiteltu ja avattu, levitetään se syöttöpöydälle T.
josta se syöttövalssien Y kautta joutuu erääseen
harjaan ja tästä pystysuoralla loppuaukolla
varustetun kanavan läpi tuuletettuna imeytyy
kelloon C. Tämä vaskikello on seulan tavoin täynnä
pieniä reikiä ja päällystetty ohuella kostutetulla
kankaalla. Kellon sisästä imetään ilmaa ja
löysä villa tarttuu tällöin kiinni kostutettuun
kankaaseen, kellon hitaasti pyöriessä niin, että
tasapaksu kerros muodostuu. Nyt ympäröidään
muodostunut pehmeä villakerros taas kostealla
kankaalla ja koko kello kastetaan laimeaan
happoliuokseen, jonka jälkeen vanutus alkaa.
Kaikki suoritetaan koneiden avulla.
Loppu-viimeistelyssä tahdotaan usein muodostaa hattu
kovaksi. Kovettaminen tapahtui muinoin
liimojen avulla, mutta nykyään imeytetään hatut
kopaalilakalla, joka on spriiliuoksessa.
Lämmittämällä lakka pehmenee ja hattu voidaan sil-

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sat Dec 21 13:45:49 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/3/0358.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free