Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Huysmans ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
•(365
Huysmans—Hwasser
heilahtavan kappaleen heilaliduspiste on
määrättävissä ja tutki kappalten työntiliikettä. H.
-on ensimäinen, joka teki ylen tärkeän keksinnön
heilurin käyttämisestä kellon käynnin
säntillis-tyttämiseksi (1656). Hän määräsi myös
yksinkertaisen sekuntiheilurin pituuden Pariisissa ja
ehdotti sitä käytettäväksi pituusyksikkönä.
Hänen tärkein julkaisunsa mekaniikasta on hänen
kuuluisa teoksensa „Horologium oscillatorium"
(1673). — Valo-opinkin alalla H. osoitti sekä
teoreettisia että käytännöllisiä lahjojaan. Hän
sommitteli valoilmiöitten selittämiseksi n. s.
undulatsioniteorian, jonka mukaan valo
leviää eetterivärähdyksillä. Tämä teoria on
ainoa, joka antaa tyydyttävän selityksen kaikista
valoilmiöistä. H. esitti sen ensiksi 1678 ja
sittemmin niin muodoltaan kuin sisällöltään
erinomaisessa teoksessaan „Traité de la lumière"
(1690). Se sai aluksi väistyä Newtonin 1669
keksimän emissioniteorian tieltä, mutta on
sittemmin päässyt täydellisesti voitolle. H. osasi
m. m. teoriansa avulla selittää siihen asti
käsittämättömän ilmiön: valon kahtaistaittumisen.
Kaukoputken rakenteessa H. suunnitteli sen
suurentamiskyvyn enentämistä ja
palloaberrat-sionin pienentämistä tarkoittavia parannuksia.
Jo nuoruudessaan H. oli oppinut taidon hioa
linssejä. Omilla rakentamillaan kaukoputkilla hän
teki ahkerasti tähtitieteellisiä havaintoja. V. 1655
hän huomasi Saturnuksen renkaan ja löysi yhden
sen kuista. Näistä hän tekee selkoa „Systema
saturnium" nimisessä teoksessa (1659). —
s’Gravesande on julkaissut H:n kootut teokset
nimellä „Opera varia" (1724) ja „Opera reliqua"
(1728). "Hollantilainen tiedeseura pani 1888
ilulle H:n tutkimuksista „(Euvres complètes"
nimisen laitoksen. " U. S:n.
Huysmans [yismä’], Jorris Charles
(s. 1848), ransk. kirjailija, flaamilaista
syntyperää, oli alussa sisäasiain ministeristön
virkamies ja harjoitti joutohetkinään
romaaninkir-joittamista. Oli ensin äärimäisen realistisen,
sitten mystillis-esoteerisen suunnan kannattaja.
H. ihaili alussa rajattomasti Zola’ta. Hänen
naturalistisen suuntansa tuotteita ovat „Le
dra-geoir aux épices" (1874), „Marthe" (1876), „Les
sæurs Vatard" (1879), „En ménage" (1881) ja
„A rebours" (1884), ioka viimemainittu perusti
hänen maineensa. V. 1887 H:sta tuli Zola’n
katkera vastustaja. Myöhemmällä
kehityskaudellaan II. on muuttunut ankaraksi katoliseksi;
hän on kuvannut eri kehitysasteensa teoksissa
„En Route" (1895), „La Cathédrale" (1898) ja
„L’Oblat" (1903). V:sta 1903 H. on ollut
Gon-i’ourt-veljesten akatemian vanhin jäsen.
j. n-i.
Huysum [höj-], Jan van (1682-1749),
alankoni, kukkamaalari, eroaa siinä suhteessa
edeltäjistään, että hän vasten yleistä tapaa asetti
kukilleen vaalean taustan, joskus sinisen taivaan
tai maisemankin. Ahkerasti luontoa tutkimalla
— onhan Hollanti vanhoilta ajoilta alkaen
tunnettu kukkaisviljelyksistään — hän saavutti
suuren taituruuden ja maineen kukkamaalaajana.
Tlänen taulunsa ovat aina olleet sangen
haluttuja ja hyvässä hinnassa. F. L.
Hvangho (H o a n g h o, Keltainen-joki),
Jangtsen jälkeen Kiinan suurin joki, alkaa
Pohj.-Tibetissä Kvenlunilla, murtautuu Kiinan
Israel Hwasser.
alppimaan läpi, jonka keltaisesta tomumaasta
(löss), sen vesi saa värinsä, ja virtaa, tehtyään
kaaren pohjoiseen, itää ja koillista kohti, Kiinan
alangon kautta, sekä laskee Keltaiseen-mereen.
Virta on hyvin vuolas ja yleensä huono
liike-väylä; se aikaansaa tuhoisia tulvia. Pituus 4,000
km, jokialue 980,000 km2. Lisäjoet oikealta
Tauho, Veiho ja Loho, vasemmalta Tatungho ja
Fönnho. — Joki muutti 1851 äkkiä
laskuväy-läänsä (laski ennen Santung-vuoriston etelä-, nyt
sen pohjoispuolitse), tulvi äyräittensä yli ja sai
aikaan suurta hävitystä; samoin 1887 ja
muulloinkin. W. S-m.
Hwasser [vasser], Israel (1790-1860),
lääkäri, tiedemies ja poliittinen kirjailija, synt.
Alfkarlebyn pitäjässä
Ruotsissa 17 p. syysk.
1790, lääket. Iis.
Upsalassa 1812, oli armeian
sairaalanlääkärinä v:n
1813 sotaretkillä
Saksassa ja Norjassa,
opiskeli Tukholmassa ja
Upsalassa, kirjoittaen
teoksen „De typho
conta-gioso", josta 1816 julkaisi
2 osaa, haki sam. v.
lääketieteen professorin
virkaa Turun yliopistossa
ja nimitettiin tähän
toimeen 1817. H:n
aate-rikkaat, henkevän
nerokkuuden kannattamat
luennot liikkuivat etupäässä teoreettisen lääkeopin
alalla, hänen tieteellinen käsityksensä kun
enemmän oli luonnonfilosofiaa kuin luonnontutkimusta.
H. koetti antaa oppilailleen korkeamman ja
aatteellisen käsityksen lääkärintoimesta ja osasi
heissä herättää harrastusta lääketieteeseen.
Käytännöllisen lääketaidon alalla H:n ansiot ovat
pienemmät. Muutettuaan yliopiston mukana
Helsinkiin hän pyynnöstä sai eron 1829 ja muutti
seur. v. Ruotsiin. Pääasiallisena syynä muuttoon
oli se, että H. tahtoi vastustaa suunniteltua
lääketieteellisen opetuksen siirtoa Lundin ja Upsalan
yliopistoista Tukholman Karoliiniseen laitokseen.
Nimitettiin 1830 lääketieteen professoriksi
Upsalaan. Eroa Suomesta H. ajatteli kaiholla, pitäen
oloansa maassamme elämänsä onnellisimpana
aikana. Upsalassa II. perusti Upsalan
lääkäri-seuran ja harjoitti laajaa lääkeopillista ja
humanistista kirjailijatoiuta; sitäpaitsi olivat
kulttuurihistorialliset, poliittiset, esteettiset,
sosiaaliset ja eetilliset kysymykset hänen ajattelunsa
ja kirjailunsa esineinä. Kaarle XIV:n Juhanan
hartaana ihailijana hän 1848 perusti „Kaarle
Juhanan liiton". V. 1855 H. sai eron virastaan,
kuoli 11 p. toukok. 1860.
H:n mielenkiinnon esineenä oli varsinkin
Suomen valtiollinen asema. V. 1838 hän julkaisi
nimettömänä kirjan „Oin allianstractateu
emel-lan Sverige och Ryssland år 1812. Politiska
betraktelser öfver nordens nuvarande ställning",
jossa hän esittää sen mielipiteen, että Suomi, jo
ennenkuin Ruotsi Haminan rauhassa luovutti
sen Venäjälle, itse oli sanoutunut irti
aikaisemmista suhteistaan ja Porvoon valtiopäivillä
val-tiosäätyjensä kautta tehnyt erikoisrauhan
keisarin kanssa, joka vahvisti maalle itsenäisyyden
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
