- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 3. Haggard-Kaiverrus /
687-688

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Hyeenat ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

687

Hygroskooppi—Hylkeenpyynti

688

Hygroskooppi (kreik. hygros = kosteus, ja
shopein = nähdä) ks. Hygr orne tri.

Hygroskooppinen kosteus, se osa kappaleen
vesipitoisuudesta, joka riippuu ilman kosteuden
vaihtelusta. H. k. voidaan kappaleesta poistaa,
jos se säilytetään aivan kuivassa ilmassa.

Hygrophorus ks. Helttasienet.

Hygroskooppiset aineet, sellaiset aineet, jotka
erittäin helposti yhtyvät veteen; käytetään
poistamaan vettä (kosteutta) ilmasta ja nesteistä;
esim. kloorikalsiumi, konsentreerattu rikkihappo,
fosfori pentoksidi. Edv. Ej.

Hygroskooppisuus, muutamissa aineissa
esiintyvä kyky helposti yhtyä veteen tai vesihöyryyn.

Hyklösund, loistolyhty Orsö nimisen saaren
luoteisella rannalla Barön-salmen kapeimmalla
kohdalla. E. 8.

Eyksos, aasial., luultavasti seemil. kansa t.
kansanryhmä, joka 1700-luvulla e. Kr. valloitti
Egyptin (ks. t. I, 543). H. tutustutti
egyptiläiset valloitussotiin ja hevosen käyttämiseen.

E. T-t.

Hyla ks. Lehvisammakko.

Hylæa ks. Brasilia, I, palsta 1226.

Hylas [-lös], kreik. tarustossa nuori poikanen,
Herakleen lemmikki; oli hänen kanssaan mukana
Argonauttien retkellä. Kun oltiin maissa
Pro-pontiin aasianpuoleisella rannikolla, meni H.
vettä hakemaan; mutta silloin lähteen haltijatar
rakastui häneen ja veti hänet luokseen
syvyyteen; turhaan sureva Herakles kutsui
kadonnutta. Taru liittyy erääseen mainitussa seudussa
vietettyyn juhlaan, jonka menoihin kuului H:n
nimen huutaminen. O. E. T.

Hyljekeihäs ks. Hylkeenpyynti.

Hyljeverkko ks. Hylkeenpyynti.

Hyljätä, lakit. Ylempi oikeusaste voi tehdyn
valituksen joko muodollisten seikkojen
perusteella jättää käsittelemättä tahi asiallisten
seikkojen perusteella hyljätä tai hyväksyä, vrt. V
a-litus, Kumota.

Hylkeenkarvaverka, talvipäällysvaatekangas,
jonka hylkeennahkaa muistuttava pintakarva on
nukittamalla revitty kankaan pintaa peittävistä
kudejuoksuista. E. J. S.

Hylkeenpyynti. Hylkeet ovat kalastukselle
sangen vahingollisia, eivät ainoastaan siten, että
ne syövät tavattomasti kaloja, vaan myöskin
repimällä kalastajain verkkoja ja muita pyydyk-

Kuva 1.

siä — niiden tekemä vanhinko lasketaan
Suomessakin tuhansiksi markoiksi vuodessa. Tämän
vuoksi sekä nahan ja rasvan takia niitä
pyydystetään innokkaasti. Sekä Ameriikan että
Euroopan puolella ja Huippuvuorien luona on
hylkeenpyynti hyvin tuottavaa. Meidän maassamme
tapetaan tilastollisten tietojen mukaan n. 5,000
kpl. vuotuisesti. V. 1909, jolloin Suomen valtio
määräsi 5 markan tapporahan hylkeestä, on tämä
luku lisääntynyt melkein kaksinkertaiseksi.
Huomattavammassa määrin harjoitetaan
hylkeenpyyntiä Suomessa vain merien rannoilla ja
Laatokalla. Kevättalvella ja jäänlähdön aikaan
lähdetään eväät mukana moniaiksi viikoiksi
hakemaan hylkeitten olinpaikkoja, jolloin
useinkin noustaan jäälautoille (kuva 1). Merellä
pyytäjät tavallisesti asettuvat hylkeiden
hengitys-avannoille vahtimaan, pistääkseen, niin pian kuin
hylje on nostanut päänsä ylös vedestä, siihen
hyljekeihäänsä, jonka toisessa päässä on
varresta irtautuva, pitkään nuoraan kiinnitetty
vä’ällinen terä (napukka), toisessa rautainen
piikki, millä pyytäjä tunnustelee jään
paksuutta ja syytää reikiä (kuva 2).
Iskun saatuaan hylje sukeltaa
heti jälleen veteen, mutta palaa
pyyntimiehen nuorasta vetäessä
ennen pitkää avannolle takaisin.
Yleisin on tapa ampua hylkeitä
hengitysreikien ympäristöiltä.
Päästäkseen vaanimaansa eläintä tämän
huomaamatta niin likelle kuin
suinkin, pyytäjä joko pukeutuu
valkoisiin vaatteisiin tai verhoaa
pukunsa valkoisella kankaalla ja
lähenee saalistaan kontaten; jotta
tämä kävisi helpommin, hän nojaa
vasemmalla kyynärpäällään ja
polvellaan suksenmuotoiseen r a
i-1 a a n, jolle hän rautahaarukkojen
nojaan eteensä on asettanut
pyssynsä (kuva 3). Saalis on vaihteleva,
parhaassa tapauksessa 25-30 kpl.
2-2 l/a kuukauden retkeltä mieheen.
Laatokalla, jossa raila on
tuntematon, käytetään, missä ei ole
suojustavia romppeita tai
jääharjan-teita, railan tapaan kelkkaa. Niin
hyvin railan nokassa kuin kelkan
Sevilla pidetään lisäsuojana
valkoista purjetta, jossa on sekä
tähystys-että ampumareikä. Uusmaalaiset
railat ovat etupuoleltaan
varustetut kotelolla, jossa pyssy
väliaikoina pidetään. Avannolta
pyydetään hylkeitä myöskin n. s. haarikalla eli
hankkiraudalla, joka on kolmella
terävällä koukulla ja noin 10 syltä pitkällä ohuella
nuoralla varustettu (kuva 4). Yhteen koukkuun
pistetään elävä hylkeenpoika, joka lasketaan
avannosta mereen uiskentelemaan. Tavallisesti
nykyään kuitenkin sidotaan kaksihaarainen
koukku poikasen selkään nahkahihnalla n. s.
„henkseleillä". Emä, joka tullessaan poikaansa
hyväilemään tarttuu toisiin koukkuihin,
vedetään nuoralla avannolle, jossa se piikillä
lopetetaan. Kesällä pyvntimiehet soutelevat
yksinäisille luodoille vaanien saalistaan öisin ja
auringonnousun aikana. Laatokalla ammutaan

Kuva 2.

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sat Dec 21 13:45:49 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/3/0378.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free