- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 3. Haggard-Kaiverrus /
693-694

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Hylotsoismi ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

693

Hylotsoismi—Hymylä

keltaisia karvoja, jotka muodostavat kaksi leveää
poikkijuovaa; tuntosarvet kiinnittyneet likelle
kärsän kärkeä. Tavataan usein hirsissä, joihin
se jaloillaan lujasti tarttuu kiinni. Kaivaa
havupuiden nuoriin vesoihiu reikiä imeäkseen niistä
nestettä. Tämän johdosta oksa kuivuu ja
kuolee. H. asettaa munat yksitellen syvälle kaarnan
rakoihin. Toukka syö itselleen käytäviä kuoren
ja puun väliin. Yleinen Suomessa. Kolme
muutakin H.-lajia tavataan maassamme, ks.
liitekuvaa Kovakuoriaiset. U. S-s.

Hylotsoismi (< kreik. hylè alk. = puu, sitten
aines, alkuaine, ja zöo’s = elävä), se mielipide,
että aine on elollinen; varsinkin verrattain
kehittymätön, filosofisen ajattelun alkuaikoina
esiintyvä aatesuuuta, joka ei vielä ole oppinut
selvästi erottamaan aineellisia ja sielullisia
tosiasioita toisistaan, vaan epämääräisesti olettaa,
että aine samalla vaikuttaa elonvoimaua ja on
sielullistenkin toimintojen kannattajana.

A. Gr.

Hulphers [hylfers], Abraham
Abra-hamsson (1734-98), ruots. topografi, kokoilija.
Laajoilla matkoilla tehtyjen havaintojen
perustuksella H. julkaisi ansiokkaita topografisia ja
paikallishistoriallisia tutkimuksia Stora
Koppar-berg-läänistä ja Taalainmaasta (1762),
Norrlan-nista (1771-97) sekä Ruotsin kaupungeista
(1778-97). Historian ja genealogian alalla hän
myös julkaisi huomattavia tutkimuksia. Ii:n
Västeråsin lukionkirjastoon lahjoittamien
kokoel-main ja muistiinpanojen joukosta K. G. Leiuberg
julkaisi teoksessa „Bidrag tili kännedom af vårt
land" (1886) TT:n muistiinpanot matkasta
Suomen kautta (1760). (E. E. K.)

Hyltén-Cavallius
e’-va’l-J, Gunnar Olof
(1818-89), ruots. kansatieteilijä, muinaistutkija
ja kirjailija; nimitettiin kuninkaallisen kirjaston
amanuenssiksi 1839, kuninkaallisen teatterin
näyttiimötirehtööriksi 1S56, Brasilian hovin
„chargé d’affaires"ksi 1860, jossa jälkimäisessä
toimessa pysyi v:een 1S64. Antoi innokasta [-kannatustaan, kun Växjöhön v. 1S67 perustettiin
Ruotsin ensimäinen kansatieteellinen museo,
S.må-landia museo, joka sitten A. nazeliuksessa
synnytti ajatuksen „Nordiska mu«eum"in
perustamisesta. Julkaisi paitsi näytelmiikappaletta
„Dackefejden" ja kokoelmateoksia Ruotsia saduston ja
historiallisten laulujen alalta myös tutkimuksen
„Wärend och wirdarne"(lS63-68), joka teki
käänteen ruotsalaisen kansanelämän tutkimuksessa
ja on vielä nytkin paljon käytetty lähdekirja.

U. T. S.

Hylv »rgus ks. Kaarnakuoriaiset.

Hylätä ks. Hyljätä.

Hymander [-a’-], Johan August
Gottlieb (1831-96), suom. musiikkimies.
Opiskeltuaan ylioppilaana teologiaa, hän valittiin 1S61
Helsingin Nikolainkirkon kanttoriksi.
Yliopistossa hän toimi voimistelunopettajana vista 1865
ja veisauksen opettajana v:sta 1S69. Otti
tehokkaasti osaa koraalikysymvksen käsittelyyn
60-luvulla ja toimitti v:n 1868
koraalivirsikirja-ehdotuksen. Julkaisi nykyään käytännössä
olevan „Suomalaisen messun" (useita painoksia).
On runoillut ja säveltänyt lukuisia hengellisiä
lauluja. ^ I. K.

Hymen [hym&n], Hymenaios [-me’-] (lat.
Hymenæ’us). 1. Kreik., häiden haltija, jonka

nimeä huudettiin häälauluissa; hymenaios myös

= häälaulu. Nykykielissä hymen sanaa
käytetään metonymisesti häiden tai avioliiton
merkityksessä.

2. Anat., immenkalvo, naisen emättimen
ulkosuuta suuremmassa tai vähemmässä määrässä
sulkeva limakalvon poimu, jossa kuitenkin —
poikkeuksia lukuunottamatta — aina on sen
verran aukkoa, että kuukausivuoto-vcri pääsee
poistumaan. H. on muuten eri henkilöillä hyvin eri
määrin kehittynyt, joten sen täydellisempi tahi
epätäydellisempi olemassaolo ei ole katsottava
miksikään päteväksi neitseellisyyden tai sen
menettämisen merkiksi, niinkuin usein luullaan.

(M. O-B.)

Hymenæa, Cæsalpiniaceæ-heimoon kuuluva
kasvisuku, 8 lajia troopillisessa Ameriikassa;
kookkaita, pihkaisia puita, joilla on isot,
puutuneet palot ja pariosaiset lehdet. Z7. courbarilists
saadaan kopaalia, sen punainen, raskas puu käy
kaupassa courbaril-puun nimellä.

(J. A. W.)

Hymeni ks. Hymen.

Hymenio ks. Itiökan nätin.

Hymenomycetes ks. Lakkisienet.

Hymenoptera ks. Ampiaiset.

Hymettos [-metto’s], vuorijono Attikassa;
pääsuunta pohjoisesta etelään; rajoittaa idässä
Attikan päätasankoa; päättyy etelässä
Zoster-niemeen. Pohjoisosa (nyk. Trelovuni) on
korkein, 1,027 m. Vuorilaji on sinertävän harmaata
marmoria. H. on suureksi osaksi tuoksuvien
varpukasvien peitossa. H:n mehiläisten hunajaa
pidettiin muinoin erikoisen hienona. O. E. T.

Hymni (kreik. liymnos), alkuaan juhlallinen
temppelilaulu. Kristillisellä ajalla alettiin h:ksi
nimittää runomittaisia virsiä (vastakohtana
proosa-teksteihin sävelletyille psalmeille ja
messusävelmille). H:t olivat siis pääasiassa samanlaisia kuin
meillä nykyään käytetyt „koraalit"; Englannissa
on kirkkovirsille säilynyt nimitys „hymn"
nykyaikaan saakka. Keskiajalla ei h:jä päästetty
kirkolliseen käytäntöön muuta kuin aivan
rajoitetussa määrässä. Sitävastoin niitä luostareissa
laulettiin ahkeraan. Näiden kautta säilyikin
kansanomainen virsilaulu tukahtumatta,
puhjetakseen uskonpuhdistuksessa täyteen
kukoistukseensa ja kohotakseen silloin myös nykyiseen
kirkolliseen merkitykseensä. — Itse nimitys on tosin
vaihtunut. Yleensä tarkoitetaan h:llii nykyään
juhlallista, innostuttavaa kuorolaulua, jonka
sisällys voi olla hengellistä, isänmaallista tai
muuten aatteellista laatua. I. K.

Hymnologia (kreik. 7iymnos = laulu, ja Ingos
= oppi), kirkollista virsirunoutta koskeva tiede.
[A. F. W. Fischer, „Kirchenlieder-Lexikon"
(1878, 1886) ; John Julian, „Dictionarv of
hym-nology" (1892) ; J. V. Beekmau, „Försök tili
svensk psalmhistoria" (1845-72); O. I.
Colliander, „Evangelisk-lutersk hymnologi" (18S0) ;
J. Krohn, „Suomalaisen virsikirjan historia".]

E. K-a.

Hymylä, kansan kuvittelema salaperäinen
paikka, jonne huono arvoitusten arvaaja
rangaistukseksi taitamattomuudestaan lähetetään.
TT:ään menijä puetaan hullunkuriseen pukuun.
Hän joutuu H:ssä kaikenlaisen pilan alaiseksi,
kestitään huonolla ruoalla y. m. Matkalta
palattuaan ja matkaseikkailuista kerrottuaan hän on

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sat Dec 21 13:45:49 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/3/0381.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free