- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 3. Haggard-Kaiverrus /
719-720

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Hyökysora ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

719

Hyönteisjauhe— Hyönteiskokoelma

dalla ja erittävät nestettä, joka ulkoilman
yhteyteen jouduttuaan hyytyy ja muuttuu rihmaksi,
minkä hyönteinen käyttää kotelokopan
valmistamista varten. Monella hyönteisnaaraalla on
sitäpaitsi takaruumiissaan erityinen
myrkkyrauha-nen. Sydänpussin ympäröimä putkenmuotoinen,
useaksi kammioksi kuroutunut sydän sijaitsee
takaruumiissa, selkäpuolella, heti ihon alla. Tästä
jatkuu aorta päähän asti. Veri, joka useimmiten
on väritöntä, virtaa kuitenkin enimmäkseen
vapaasti ruumiinontelossa sisälmysten lomissa.
Hyönteiset hengittävät n. s. ilmaputkilla
(trachea), jotka haarautuvat ruumiin kaikkiin
osiin, jopa jalkoihin ja siipiinkin. Niihin johtuu
ilma ruumiin kupeilla, nivelten liitekohdissa
olevien huokosten kautta. Huokosia on
keskiruu-miissa korkeintaan 2 paria, takaruumiissa 8
paria. Vedessä elävillä kovakuoriaisten ja
kärpästen y. m. toukilla on vain 2 huokosta ruumiin
takapäässä. Toisilla vedessä elävillä toukilla on
huokosten asemesta ulkonevat ilmatorvikidukset.
— Sukupuolielimet ovat muodostuneet
useammista tai harvemmista muna- tai
siemen-putkista. Munarauhaset (ovarium) ja
siemen-rauhaset (testisj ovat parillisia, samoin
muna-ja siemenjohtimet (oviductus ja vasa deferentia),
jotka päiväkorennoisilla (Ephemeridæ)
päättyvät erillään toisistaan, kaikilla muilla yhtyvät
ja aukeavat välittömästi peräaukon eteen.
Monien sukupuolielinten yhteyteen kuuluvien
rauhasten ohessa mainittakoon koiraalla
siemen-rakoksi (vesicula seminalis) nimitetty laajennus,
naaraalla siemensäiliö (spermotheca). —
Hermostossa voidaan erottaa: aivosolmu, joka on
nielun yläpuolella, sekä monisolmuinen
vatsa-ydin, joka kulkee pitkin vatsakilpeä. Solmuja
yhdistävät hermosäikeet ovat parillisia. —
Silmiä on kahdenlaisia: kerrottuja verkkosilmiä
ja yksinkertaisia pikkusilmiä. Edelliset, jotka
vain aniharvoin puuttuvat, sijaitsevat
kummallakin puolella päätä. Ne ovat tavallisesti hyvin
suuret, usein kokoonpannut monesta tuhannesta
pikkuosasesta. Jälkimäiset sijaitsevat
enimmäkseen päälaella. — Monella suorasiipisellä on
kuuloaistimina paljain silmin näkyvät
kuulorummut takaruumiissa tai etusäärissä.
Useimmilla muilla hyönteisillä on ihonalaisia
kuulojänteitä eri ruumiinosissa. —
Tuntoaistimina toimivat tuntokarvat, joita tavataan
enimmäkseen tuntosarvissa ja suurilimoissa,
mutta myöskin nilkoissa ja muissa
ruumiinosissa. Hajuaistimet sijaitsevat
tuntosarvien yläpinnassa olevissa kuopissa. Monet
hyönteiset aikaansaavat ääniä hieromalla eri
ruumiinosia vastakkain. Henkiset kyvyt ovat
muutamissa ryhmissä erinomaisen korkealle
kehittyneet. Kuuluisia tässä suhteessa ovat monet
ampiaiseläimet, ennen muita ne, jotka elävät
suurissa yhteiskunnissa.

Hyönteisten kehitys alkaa hedelmöitetystä
munasta. Alhaisimmilla hyönteisillä
(siivettömien lahkolla) ei munasta tullut toukka
eroa täysikasvuisesta muuten kuin pienemmällä
koollansa. Muilla hyönteisillä on n. s. m u o d o
n-vaihdos (metamorfoosi). Muodonvaihdosta
sanotaan vähittäiseksi (ametabola), kun
toukan erottaa täysimuotoisesta hyönteisestä sen
siivettömyys ja kun siivet kehittyvät vasta
vähittäin jokaisessa nahanvaihdoksessa (suorasiipi-

set, jyrsijäkorenuoiset ja nivelkärsäiset) ;
vaillinaiseksi (hemimetabola), kun toukka
muodoltansa ja elintavoiltansa hyvin suuresti
poikkeaa täysimuotoisesta, mutta syöpi viimeiseen
ihonvaihdokseen asti (korennoiset) ;
täydelliseksi (holometabola), kun toukka-asteen ja
täysimuotoisen välillä on k o t e 1 o-aste, jolloin
hyönteinen lepää melkein liikkumattomana ja
kokonaan ruokaa nauttimatta (kaikki muut
hyöuteislahkot). — Monessa hyönteisryhmässä
on esimerkkejä sellaisesta, että täysimuotoiset
eläimet synnyttävät valmiita toukkia (vivipariaj.
Muutamilla hyönteisillä, esim. useilla kirvoilla,
on n. s. sukupolvenvuorottelu (ks. t.). Jotkut
kaksisiipiset synnyttävät jo toukkina uusia
toukkia, jotka voivat koteloitua ja kehittyä
täysi-muotoisiksi (pedogeneettinen kehitys).

Hyönteisten merkitys luonnon ja
ihmisen taloudessa on hyvin suuri. Esiintyessään
suunnattomin joukoin ne tekevät usein tavatonta
tuhoa sekä viljelyskasveille että
viljelemättömille (ks. Tuhohyönteiset). Monet
hyönteiset ovat vastuksellisia ja vaarallisia
myrkkynsä vuoksi (mehiläiset, ampiaiset,
muurahaiset, sääsket). Useat ovat myöskin pahoja tautien
levittäjiä, kuten horkkasääski ja tsetsekärpänen.

Linne jakoi hyönteiset lahkoihin
yksinomaan siipiin nojautuen. Nykyinen jaoitus on
tehty ottamalla niin paljon kuin mahdollista
huomioon oletettuja sukulaisuussuhteita.
Alkuperäi-simmät hyönteiset, joilla ei ole merkkiäkään
siivistä, yhdistetään ryhmäksi: siivettömät
(Apte-rygoia) vastakohtana kaikille muille: siivellisille
(Pterygota). Muuten perustaudutaan etenkin
muodonvaihdoksen laatuun sekä suuosien ja
siipien rakenteeseen. Niiden mukaan hyönteiset
jaetaan seuraaviin lahkoihin: siivettömät
(Apte-rygotaj, korennoiset (Pseudoneuroptera),
jyrsijä-korennoiset (Corrodentia), suorasiipiset
(Orthoptera), nivelkärsäiset (Rliynchota),
verkkosiipi-set (Neuroptera), yökorennoiset (Trichoptera),
perhoset (Lepidoptera), kaksisiipiset (Diptera),
kirput (Aphaniptera), kovakuoriaiset
(Coleoptera) ja ampiaiset (Hymenoptera). U. S-s.

Hyönteisjauhe (kaukaasialainen, persialainen,
armeenialainen, dalmatsialainen h.), useitten
Py-retlirum-lajien kukkanuppuja hienontamalla
saatu jauhe, jota käytetään syöpäläisten
hävittämiseen joko kuiviltaan tai alkoholiin liuotettuna.

s. v. n.

Hyönteiskokoelma. Hyönteisiä y. m.
niveljalkaisia eläimiä säilytetään osaksi spriissä tai
formolissa, osaksi kuiviua ja neuloihin
pistettyinä. Viimemainitulla tavalla ne voivat säilyä
satoja vuosia. — Arvokkaimmat julkiset h:t
tavataan Berliinin museossa, Lontoon „British
Mu-seum"issa, Tukholman ja Pietarin
tiedeakatemioilla sekä Wienin ja Budapestin
kansallismuseoissa. Kokoelmien tieteellinen arvo riippuu
suureksi osaksi siitä, miten paljon tyyppejä 1.
sellaisia yksilöitä, joiden mukaan laji on
selitetty, niissä säilytetään. Kuuluisimpia
yksityiskokoelmia ovat René Oberthürin
kovakuoriais-ja Charles Oberthürin perhoskokoelma,
molemmat Rennes’issä, sekä O. Staudingerin perustama
ja Bang-Haasin jatkama perhoskokoelma
Blase-witzissä lähellä Dresdeniä. Kun näihin on
uhrattu miljoonia markkoja ja niihin on koottu
tyyppi-yksilöitä maapallon kaikista osista, ovat

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sat Dec 21 13:45:49 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/3/0394.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free