- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 3. Haggard-Kaiverrus /
725-726

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Häiriöt ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has been proofread at least once. (diff) (history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång. (skillnad) (historik)

725 Häiriöt—Hällstén 726

vesivärimaalari, opiskeli ensin
laivanrakennustaitoa Karlskronassa ja työskenteli 1856-59
piirtäjänä eräällä veistämöllä Port Glasgow’ssa
Clyde-joen varrella. Hänen rakennustaiteelliset
taipumuksensa johtivat hänet sitten Lontooseen,
jossa hän etupäässä tutki goottilaista
rakennustyyliä. Vesivärimaalausta hän harjoitti
ahkerasti ja kehitti sen monilla matkoillaan
Keski- ja Etelä-Euroopassa sangen korkealle
taiteelliselle kannalle. Hänen useimpien maalaustensa
ja syövytystensä aiheina ovat eri maiden
rakennustaiteellisesti kuulut katedraalit. H., joka
ulkomailla kirjoittaa nimensä Haig, asuu
nykyään Englannissa. [E. A. Armstrong, „A. H. Haig
and his work" (1905).] F. L.

Häiriöt ks. Perturbatsionit.

Häkilä l. häky1ä, piikeillä varustettuja
harjoja tai kampoja, joita käytetään pellavan,
hampun, juutin y. m. runkosyiden lihtauksessa. Kun
pellava on liotettu ja puuaine loukuttamalla
muserrettu, poistetaan puusälöt sekä avataan tai
irroitetaan pellavakuidut toisistaan lihtaamalla
l. häkilöimällä. Tämä tapahtuu siten, että
pellavasormaus painetaan pystyssä olevan häkilän
piikkeihin ja vedetään varovasti läpi. Aluksi
käytetään karkeita, harvapiikkisiä häkilöitä, ja sikäli
kuin kuidut avautuen hienonevat, siirrytään
vähitellen aina ohuempiin ja tiheämpipiikkisiin
häkilöihin. Latvapuoli häkilöidään ensin.
Lihtauskoneessa ovat häkilät kiinnitetyt koneeseen,
joka kuljettaa niitä eteenpäin ja
pellavasormaukset pysyvät asemillaan. E. J. S.

Häkilöimiskone ks. Lihtauskone.

Häkkijuoksu l. aitajuoksu ks. Juoksu.

Häkkilinnut ovat joko kauneutensa, hyvän
lauluäänensä tahi jonkun muun hauskan
ominaisuutensa vuoksi suosittuja, ihmisen kesyttämiä
ja asuinhuoneissaan häkissä kasvattamia lintuja.
Jo muinaiset perulaiset kesyttivät papukaijoja
ja maksoivat veronsa niiden komeilla sulilla.
Heiltä Kolumbus toi ensimäiset papukaijat
Eurooppaan. Euroopassa tuskin muita
häkkilintuja tunnettiinkaan, ennenkuin 17-sataluvun
alussa kanarialintuja (Serinus canarius)
ruvettiin tänne tuomaan. Näiden jälkeen
seurasi useita muita lajeja, ja jo 1800-luvulla oli
tunnettujen h:jen luku 100, v. 1860 250 ja
nykyään niitä jo on likemmäs 1,000.
Varpuslinnuista on niinhyvin hyönteisiä kuin siemeniäkin
syöviä lintuja tässä luettelossa. Näiden rinnalla
ottavat papukaijat suuren sijan. Kyyhkysiintuja
edustaa ainakin yksi laji,
naurukyyhkynen (Turtur risorius). Muista linturyhmistä
ei ole yhtään häkkilintuja. Kotimaisista
linnuista ovat häkkilintuina enimmän
käytettyjä viheriävarpunen, tikli,
hempponen, peipponen, punatulkku,
käpylintu, laulurastas, kottarainen,
satakieli, muutamat kerttuset ja
tiaiset. Ulkomaalaisista on kanarialintu
ehdottomasti yleisin. Muista yleisimmistä
ulkomaalaisista varpuslinnuista mainittakoon
etusijassa kutojalinnut, joista useita
kymmeniä lajeja on kesytetty. Näistä ovat erittäinkin
suosittuja m. m. seuraavat lajit: riisilintu
(Spermestes oryzivora), juovapeippo (S.
fasciata),
tiikeripeippo (Habropyga
amandava),
seebrapeippo (H. castenotis), paratiisileski
(Vidua paradisea) ja mustapäinen
kutojalintu
(Hypantornis
melanoceplialus)
y. m. Useimmat näistä ovat
afrikkalaisia tahi intialaisia lajeja.
Pohjois-ameriikkalainen on karmiininpunainen, tupsupäinen
kardinaali (Coccoborus virginianus) ja
Brasilialaisia esim. dominikaani (Fringilla larvata)
ja harmaa kardinaali (Fr. cucullata).
Papukaijoista ovat monet pitkäpyrstöiset korean
kirjavat arat (Sittace), „puhetaitoiset"
jalopapukaijat (Palæornis), pienet
laulupapukaijat (Melopsittacus), harjapäiset
kakadut (Camptolophus), viisaat, puhuvat jakot
(Psittacus), amazonit (Androglossus) ja
varpuspapukaijat (Psittacula)
lukemattomin lajein edustettuina. Monet näistä ovat
niin tottuneet vankeuteensa, että siellä
pesivätkin. Kasvinsyöjiä on helpompi hoitaa kuin
hyönteissyöjiä, joita enimmäkseen on keinotekoisella
ravinnolla ruokittava. Pääasiallisimpana
ravintona käytetään edellisille hampun-, kanarian-,
hirssin- ja auringonruusun siemeniä, jälkimäisille
„muurahaisen munia", jauhopukin toukkia,
munakonserveja sekä imeliä hedelmiä. Häkkilintujen
hoidossa on varteenotettava, ettei puhdasta,
kuivaa hietaa, raitista vettä ja seepian kalkkia
puutu. Hyvällä hoidolla linnut voivat elää
sangen kauan, kanarialinnut 15-20 v., muutamat
papukaiat ovat eläneet yli 100 vuotta vankeudessa.
E. W. S.

Häkkyrä heinänkuivuuseiväs oksantapaan
kiinnitettyine poikkipuineen, joitten päälle
heinät asetetaan kuten haasiassa (ks. t.), tehdään
joskus kuusesta luonnonoksineen.

Häkli, Lallukka ja Kumpp.,
tukkukauppaliike Viipurissa; perust. 1891; perustajat Jaakko
Häkli, Juho Lallukka ja Vilhelm Paischeff;
omistaja v:sta 1902 alkaen Juho Lallukka;
liikevaihto n. 11 miljoonaa mk; henkilökunta n. 55.
Liike, joka on ensimäinen puhtaasti
suomalaisissa käsissä oleva tukkukauppaliike, tekee
laajalti kauppaa varsinkin teellä ja erilaisilla
venäläisillä tuotteilla.

Häkä, kaasuseos, joka syntyy orgaanisten
aineiden palaessa riittämättömässä ilmassa.
Tavallinen hiilihäkä muodostuu esim., kun
uuninpellit liian aikaisin suljetaan. Sen myrkyllisyys
johtuu etupäässä siinä olevasta
hiilioksidikaasusta. ks. Hiilioksidi. Edv. Hj.

Hälleflinta (ruots.), tiivis, limsiötä
muistuttava vuorilaji, väriltään harmaa, ruskea tai
vihertävä, usein juovainen. Vain mikroskoopin
avulla saattaa erottaa tuon hienon massan
yksityiset rakeet, jotka ovat kvartsia ja maasälpää.
H:t ovat arkeisia metamorfistisia vuorilajeja,
synnyltään erilaisia. Jotkut ovat alkuaan olleet
lipariittimaisia laavavuorilajeja, jolloin niissä
porfyyrinen rakenne saattaa vielä olla hyvin
säilynyt, toiset lajit lienevät olleet
tuffiaineksista muodostuneita sedimenttejä. Näitä
vuorilajeja tavataan eri alueilla Keski- ja
Etelä-Ruotsissa. P. E.

Hälleflintagneissi ks. Leptiitti.

Hällgrund, saari Uudenkaarlepyyn satamaan
vievän pohjoisen väylän varrella; samanniminen
valkoinen kahdeksankulmainen johtoloisto 10
m:n korkuisella valkealla rautatelineellä
mainitulla saarella. K. S.

Hällkista [heltšista] ks. Paasiarkku.

Hällstén, Konrad Gabriel (s. 1835),

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Fri May 10 12:34:24 2019 (aronsson) (diff) (history) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/3/0397.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free