- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 3. Haggard-Kaiverrus /
727-728

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Häiriöt ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

727

Hällström

728

fysiologi, ylioppilas 1856, fil. kand. 1859, lääket.
Iis. ja toht. 1866. Teki yliopiston avustuksella
1866-6S ja 1869-70 opiskelumatkoja ulkomaille
oleskellen Berliinissä, Pariisissa, Wienissä ja
Heidelbergissa. Julkaistuaan 1869 teoksen
„Kraft-förvandliug vid vitala processer" H. nimitettiin
sam. v. fysiologian dosentiksi yliopistoomme.
Tässä toimessaan hän järjesti ensimäisen
fysiologisen laboratorimme pannen toimeen
käytännöllisiä harjoituksia sekä fysiologiassa että
histologiassa. Tämän opettajatoiminnan
hedelmänä syntyivät teokset: „Lärobok i
oftalmo-metri" (1872) ja ,,Handledning vid liistologiska
öfningar" (1877-82; uusi pain. 1895-97).
Anatomian ja fysiologianprofessorinvirkaa varten H.
1872 väitteli teoksella „Protoplasmarörelser och
funktionstillständet i nervsystemet" ja
nimitettiin mainittuun virkaan 1874. Kun tämä
professorinvirka 1882 jaettiin, valitsi H.
fysiologian-professorinviran, josta 1899 täysinpalvelleena
erosi. Hänen tutkimuksensa ovat etupäässä
koskeneet yleistä hermo- ja lihasfysiologiaa sekä
keskushermoston ja silmän fysiologiaa. H:n
teoksista mainittakoon: „Irritabiliteten på olika
stallen af samma nerv" (1875), „Den dioptriska
förmågan i eentrerade system med särskildt
afseende på ögats dioptriska förmåga och
ackommo-dationsbredd" (1S79), „Mekanisk refning af
nerver" (1881), „Till kännedomen om sensibla nerver
och ryggmärgens reflexapparater" (1885-87), „Om
musklers kontraktionskraft" (1889), „Om
reflex-apparaternas i ryggmärgen permeabilitet" (1890)
„Svmptotiska punkter i eentrerade system"
(1891), „Analys af muskelkurvor" (1897-1901).
Nämä teokset, jotka sisältyvät sarjaan
„Nor-diskt medicinskt arkiv" ja Suomen tiedeseuran
„Acta" ja „Öfversigt" sarjaan, ovat suurimmaksi
osaksi ilmestyneet myös saksankielisissä sarjoissa
„Archiv f. Anat. u. Pkvsiol." ja „Skand. Archiv
für Physiologie". H. työskenteli myös
teoreettisen fysiikan alalla julkaisten esim. teoksen
„Bemerkung zu der Clapeyron-Clausius’schen
Gleichung für die latente Wärme" (1902).
Niinikään hän on muutamilla teoksilla ottanut osaa
suomalaisen heimon kraniologian
selvittelemiseen („Matériaux pour servir à la connaissance
des cränes des peuples finnois", Suomen
tiedeseuran „Bidrag", 1881-92). R. T-dt.

Hällström-s u k u [liel-] on kotoisin
Helsingborgista Ruotsista, josta suvun ensimäinen
tunnettu edustaja Peter H. muutti 1700-luvun
alkupuoliskolla Ilmajoelle, jossa pääsi
nimismie-heksi. Suvun jäsenet ovat enimmäkseen
toimineet lääkäreinä ja maanmittareina.

1. Carl Peter H. (1774-1836),
karttain-tekijä, edellä mainitun Peter H:n pojanpoika,
yliop. 1792 Turussa, maisteri 1795, joutui pian
sen jälkeen vuorihallituksen auskultantiksi
Tukholmaan ja otti osaa n. s. Hermelinin
karttalaitoksen tekoon 1799-1818 (29:stä
lehdestä H. toimitti 20). Tämä oli ensimäinen
Ruotsin ja Suomen kartta, joka perustui tarkkoihin
mittauksiin. H. julkaisi mittauksiaan useissa
teoksissa. Kun hän 1809 korotettiin
merikartta-arkiston päälliköksi ja tuli
koskenperkauskomi-tean jäseneksi, siirtyi hänen työalansa kokonaan
Ruotsiin, jossa hän tutki useimmat vesireitit
Norrbottenista Skåneen, teki suunnitteluja ja
kustannusarvioita vesienlaskemisiin, koskenper-

kauksiin y. m. H. on tehnyt myös paljon
yksityisiä karttoja. Oli tiedeakatemian jäsen ja
lopulta maanmittauslaitoksen toimituskuntien
päällikkö Ruotsissa. K. S.

2. Gustaf Gabriel H. (1775-1844),
fyysikko, edellisen veli, tuli ylioppilaaksi Vaasan
triviaalikoulusta 1792,
filos. maisteriksi ja
tohtoriksi 1795, fysiikan
dosentiksi 1796 ja saman
aineen professoriksi 1801.
H. on Suomen kaikkein
etevimpiä
luonnontutkijoita. Hänen
fysikaalisille tutkimuksillensa on
ominaista suuri
perusteellisuus ja erinomainen
tarkkuus. Hänen
kokeensa veden tilavuuden
vaihtelusta 0 asteen ja
30 asteen välillä ovat
herättäneet suurinta
huomiota. Ne johtivat siihen
tulokseen, että vesi on
tiheintä -f- 4,io8 asteisena.
Jo 17:nnella vuosis. toiminut it. tiedeseura
Accademia del Cimento tunsi kylläkin,
että vedellä on suurin tiheytensä, kun sen
lämpötila on joku aste yli 0, mutta tarkempia kokeita
tällä alalla ei vielä ollut olemassa. Kokeistaan
H. tekee selkoa julkaisussa „Undersökning om
vattens volymförändring af värme och
bestäm-melse af den värmegrad, hvarvid vattens täthet
är störst." (Vet akad:s handl., 1823 ja myös
„Annales de Cliimie et de Physique", 2e série,
t. XXVIII), josta vieläkin tapaa selostuksia
ulkomaalaisissa teoksissa. Myöhemmät kokeilut
sen lämpötilan määräämiseksi, jossa veden tiheys
on suurin, ovat vahvistaneet H:n tuloksen.
Palkinnoksi työstään H. sai Fernerin ja Lindblomin
palkinnot yhdistettyinä. Sangen huomattavat
ovat H:n tutkimukset n. s. k o m b i n a t s i.o n
i-säveleistä — „De tonis combinationis"
(1819) —, ilmapaineen määräaikaisista
muutoksista ja yöhalloista Suomessa (ks. Halla). Hän
on myös tutkinut Suomen rannikon kohoamista
sekä tehnyt monivuotisten, ahkeroitten
ilmapuntari- ja lämpömittarikavaintojen perusteella
johtopäätöksiä Helsingin ilmanalasta. Tämä
ilmanala oli sentähden H:n kuollessa paraiten
tunnettuja koko maapallolla. H. on kaikkiaan
painattanut 58 tieteellistä julkaisua
aikakauskirjoihin: „Vetenskapsakademiens handlingar",
Gilbertin ja Poggendorffin „Annalen", „Acta
societatis scientiarum fennicæ" j. n. e. — H. oli
luennoitsijana selvä ja miellyttävä herättäen
tieteellistä harrastusta oppilaissaan. Konsistorin
jäsenenä hän oli perinpohjaisesti syventynyt
yliopiston senaikuiseen monimutkaiseen talouteen
ja piti siitä tarkkaa huolta. Hän ahkeroi
tähtitieteellisen observatorin perustamista sillä
menestyksellä että tuuma toteutui 1817. Tähän
laitokseen saatiin myöskin liänen toimestaan
obser-vaattoriksi ja sittemmin tähtitieteen
professoriksi etevä tähtitieteilijä Argelander. — H:n
virkaveljet osoittivat monessa tilaisuudessa
hänelle luottamustaan. M. m. he valitsivat hänet
ensimäiseksi rehtoriksi yliopistoon 1828
vahvistettujen uusien sääntöjen nojalla. — H. oli jäse-

Gustaf Gabriel Hällström.

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sat Dec 21 13:45:49 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/3/0398.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free