Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Häme
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
731
Häme
732
Hämäläinen maisema Korpilahdelta.
pohjoisessa se taas levenee 120 km:iin. Suurin
pituus etelästä pohjoiseen (Hausjärveltä
Pihtiputaalle) on noin 330 km. Pinta-ala 30,172 km».
— Vaakunassa, joka ensi kerran mainitaan v:n
1550 tienoilla, on punaiselle pohjalle kuvattu
luonnollisen värinen täplikäs ilves vasen etujalka
koholla; alaosassa on neljä hopearuusua,
ylälaidassa kolme hopeatähteä. Yläpuolella on
herttuan kruunu, joka osoittaa Hämeellä olleen
hert-tuakunnan arvon.
Pinnanmuodostus. Häme on
kokonaisuudessaan sen järviylängön länsiosassa, joka
käsittää koko keskisen osan Suomea. Maa
viettää verkalleen etelään päin. Polijois-Hämeen
keskikorkeus on noin 150 m, mutta yksityiset
vuorenkukkulat kohoavat yli 200 m:n
korkeuteen; Etelä-Hämeen keskikorkeus on noin 100 m
yi. merenp. Korkein paikka Hämeen eteläosassa
ja koko Etelä-Suomessa on Vesijärven
eteläpuolella sijaitseva yksinäinen kvartsiittivuori
Tiiris-mäki (223 m). Läpi maakunnan pääsuunnassa
poh joisesta etelään kulkee veden jakaja
(„Hämeen-selkä") lähtien Karstulan paikkeilla
Suomen-selästä, ja Vesijärven eteläpuolella yhtyen
Salpausselkään, joka mahtavana kynnyksenä
erottaa nämeen vedet Suomenlahden ranta-alueesta.
Pari peninkulmaa varsinaisesta Salpausselästä
pohjoiseen rinnakkain sen kanssa kulkee n. s.
Pikku Salpausselkä. Maanpinta on mitä
epätasaisin, „kuin jättiläisauralla kynnetty".
Kaikkialla tavataan vierinkiviharjuja, joiden
kulkusuunta yleensä on melkein poh jois-eteläinen,
Lounais-lläineessä („Tammelan ylängöllä")
luo-teis-kaakkoinen. Sinne tänne sirottuneet
säännöttömät kukkulat, vuoret ja mäet ovat Hämeelle
ominaisia. Tavallisin maalaji on jääkautinen
murtokivisora, mutta yleiseen tapaa myöskin
vie-rinkivisoraa, hiekkaa (Tammelan itäosassa,
Nastolassa, Hollolassa, Koskella, Lammilla,
Kuorevedellä y. m.) ja jäämeren savea, viimemainittua
etupäässä Etelä-Hämeessä Pikku Salpausselkään
asti ja vesien rannoilla koko Lounais-Hämeessä
sekä jonkunverran Päijänteen ympäristöissä. —
Vuori perän muodostavat graniitit ja gneis-
sit, kuten muuallakin Suomessa. Tampereen ja
Päijänteen välisten seutujen vuoriperä on
pääasiassa varhaisempia, useimmiten harmaanvärisiä
gneissigraniitteja. Kapeat vyöhykkeet n. s.
both-nialaisia liuskeita rajoittavat tätä aluetta
pohjoisessa ja etelässä. (Längelmäellä ja Kalvolassa
onkin harjoitettu verrattain vilkasta
kovasinteol-lisuutta.) Etelä- ja Pohjois-nämeessä ovat
vallitsevina nuoremmat graniitit, joiden joukossa
mvös gneissejä siellä täällä esiintyy.
Kaakkois-Hämeessä Valkealan, Iitin, Jaalan ja Heinolan
pitäjissä tavataan rapakiveä, ja diabaasista
muodostuneita korkeita mäkiä ja vuoria Jaalan ja
Heinolan pitäjien rajoilla. Jämsässä on
por-fyyrigraniitteja, Heinolassa ja Iitissä
jonkunverran kalkkikiveä; kvartsiittivuori Tiirismaa
on jo mainittu.
Vesistöt täyttävät suuren osan Hämeen
aluetta (itäosassa n. 19%, länsiosassa 12% vettä
koko alasta), tämäkin todistuksena
maanpinnan epätasaisuudesta, nämeen vedenjakaja
on kahden suuren järvialueen, Kymijoen ja
Kokemäenjoen vesistöjen rajana. Edellisen
alkuna on Pohjois-IIämeestä lähtevät kolme
reittiä: Saarijärven (jonka huomattavimmat järvet
ovat Kyyjärvi, Pääjärvi ja Saarijärvi),
Viitasaaren ja Rautalammin reitit. Viimemainittu
alkaa Savon puolelta; sen huomattavimmat
järvet Hämeessä ovat Konnevesi (221 km2),
Kynsi-vesi ja Lievestuore. Viitasaaren reitin ja koko
Pohjois-nämeen suurin järvi on 80 km pitkä,
10-16 km leveä ja 30 m syvä Keitele (pinta-ala
680 km2, mutta lukuisat saaret, niemet ja mutkat
jakavat sen useaan eri selkään), jossa Kivijärven
ja Koliniajärven haarat yhtyvät. — Mainitut
kolme pääväylää yhtyvät Saravedessä, josta
vedet Kuhankosken. Leppäveden ja Haapakosken
kautta joutuvat Päijänteeseen, tähän 130 km
pitkään, leveimmältä kohdaltaan 25 km leveään
vesisäiliöön, johon pohjoisen ja itäisen Hämeen
vedet joka puolelta kerääntyvät. Järven
pinta-ala on 1,142 km’, korkeus merenpinnasta n. 78 m,
syvyys muutamissa kohdin aina 89 m, —
tiettävästi Suomen syvin järvi. Pohjoisesta laskee
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
