- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 3. Haggard-Kaiverrus /
735-736

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Häme

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

731 Häme

736

Savosta, joten Pohjois-Hämeen asutus pääasiassa
on savolaista alkujuurta. V. 1564 hämäläisten
eräretket näihin seutuihin kokonaan kiellettiin.

Ensimäiset historialliset tiedot
hämäläisistä ulottuvat 1100-luvulle. Niinpä v:n 1150
paikkeilla kirjoitetussa arabialaisen kirjailijan
Idrisin teoksessa mainitaan „Tabastiassa" olevan
paljon kyliä ja kauppapaikkoja, joista „Dagvada"
on suurin. Useimmat tiedot saamme kuitenkin
venäläisistä lähteistä ja ne koskevat hämäläisten
taisteluita karjalaisten ja usein näiden liitossa
olevien novgorodilaisten kanssa. V. 1142
hämäläiset („jäämit") tekevät ryöstöretken aina
Laatokan seuduille asti; seur. kesänä karjalaiset
hyökkäävät Hämeeseen. Tuhatkunta hämäläistä
retkeili taas n. 1149 vatjalaisten maahan, joka
kuului Novgorodille, mutta novgorodilaiset
lähettivät apua ja kaikki hämäläiset tuhottiin.
Hämäläisten asema käy yhä vaikeammaksi, kun
toisaalta ruotsalaiset, toisaalta novgorodilaiset heitä
ahdistelevat. Jo 1200-luvun alkupuolella (Tuomas
piispan aikoina, 1220-45) näyttää kristinuskoa
levitetyn Hämeeseen. Hollola järjestyy tällöin
kirkolliseksi seurakunnaksi ja vähän myöhemmin
Hattula, Vanaja ja Hauho. Hämeen vanhimmat
kirkot ovat näiltä ajoilta. Vanhin on kenties
Rengon kirkko, mutta myös Akaassa,
Kalvolassa, Urjalassa y. m. on jo 1200-luvulla
herran-huone olemassa (nykyiset kivisakastit).
Hämäläiset ovat kuitenkin hyvin haluttomia
kasteeseen taipumaan, sen mukanahan tulee
kaikenlaisia veroja ja rasituksia ja vanha vapaus on
mennyttä. Tuontuostakin he tilaisuuden tullen
luopuvat uudesta uskosta ja vainoavat julmasti
kristittyjä. Haikeasti paavi valittaa 1237:
„Kansa nimeltä lavastit, joka muinoin suurella
vaivalla käännettiin, on nyt lähellä asuvien ristin
vihollisten tukemana palannut vanhan
eksytyksen uskottomuuteen — ja perinpohjin hävittänyt
Jumalan kirkon uuden istutuksen Hämeestä."
Paavin kehoituksesta Birger jaarli 1249 tekee
risti- ja valloitusretken Hämeeseen nousten
maalle „hämäläisten satamassa". Tutkijat ovat
eri mieltä siitä, missä tämä paikka on. Toiset
puhuvat Kokemäenjoen suusta, mutta
luultavimmin satama on sijainnut joko Pohjan pitäjän
lahdessa Suomen etelärannikolla tai
Kirkkonummella Tavastfjärdin rannalla. Näihin aikoihin
perustettiin myöskin uuden valloituksen turvaksi
Hämeen linna. Tämä on luultavasti sama kuin
nykyinen sen niminen linna, mutta myös
Ha-koisten linnaa (ks. t.) Janakkalassa on tuoksi
Birger jaarlin perustamaksi Hämeen linnaksi
arveltu. Nyt oli Häme lopullisesti liitetty Ruotsiin,
ja samalla kristinusko sekä yhteiskunnallinen ja
kirkollinen järjestys vakaantuvat maassa
huolimatta siitä että novgorodilaisten hävitysretket
kiihtyvät ja muuttuvat laajakantoisemmiksi
Hämeen jouduttua Ruotsin vaikutuspiiriin. V. 1311
esim. novgorodilaiset tunkeutuvat ryöstäen ja
hävittäen aina „Vanain" varustettuun paikkaan,
jonka polttavat. Hallitusta hoitaa Hämeen
linnassa asuva linnanherra, joka on koko
Hämeen-maan, vieläpä aluksi Uudenmaan ja Satakunnan
suurimman osan ylin järjestyksen valvoja,
verojen kantaja ja ensi alussa tuomarikin.
Vähitellen maakunta kuitenkin jaetaan oikeudenkäyttöä
varten kihlakuntiin, joita 1400-luvun alusta
lähtien on kaksi (Ylisen- ja Alisen-Hämeen kihlak.;

edellistä sanottiin myös Hollolan t. Hauhon,
jälkimäistä Sääksmäen kihlakunnaksi) ja v.
1490 tulee lisäksi kolmas (Hattulan kililak.).
Niinikään 1400-luvulta lähtien kihlakunnat
jakaantuvat hallintopitäjiin, jotka eivät aina
vastaa kirkkopitäjiä, vaan usein ovat paljoa
suurempia. Pitäjät taas veronkantoa varten
jaettiin neljänneksiin. — Aatelisvalta oli läpi
keskiajan ja etenkin 1500-luvun lopulla ja 1600-luvulla
hyvin mahtava Hämeessä. Talonpojat olivat
yli-myksiensä ja virkamiestensä käsissä aivan
turvattomia, sillä kuningas asui kaukana; veroja
kiskottiin mielinmäärin ja väkivalta rehoitti.
Sydäntäsärkevä on niiden valituskirjain sisältö,
joiden avulla Hämeen miehet koettivat saada
siedettävämpiä oloja. Nuijasodan aikana
sikäläinenkin kansa ase kädessä ryhtyi hankkimaan
itselleen oikeutta, mutta Iivari Tavastin voitto
Nyystölän tappelussa Padasjoella helmik. 1597
tukehutti verivirtoihin Hämeen nuijamiesten
vapaudenhaaveet. Sama Iivari Tavast on
tunnettu talonpoikain sortaja. „Ei kenkään ole niin
tyrannillisesti ja epäkristillisesi
talonpoikarauk-koja kohdellut." Paitsi Tavasteja ja niiden
sivuhaaraa Stålarmeja oli Hämeessä kartanoita
Stjernkors-, Horn-, Fincke- y. m. kotoisilla
aatelissuvuilla; ulkomaisista mainittakoon
Tott-ja Leijonhufvud-suvut. — Ajoittain oli Hämeen
itäisin osa yhdistetty Viipurin lääniin ja vv.
1616-34 koko maakunta kuului iuruu
linnanherran hallintopiiriin. Viimemainittuna vuonna
hallinto tarkasti järjestettiin ja siviilihallintoa
hoitamaan asetettiin erityiset maaherrat. Niinpä
Hämeen lääni sai maaherransa, jonka piiriin
myös Uusimaa kuului. V. 1640 nämä alueet
erotettiin toisistaan, mutta jo v. 1648 ne taas
yhdistettiin. Maaherra asui tästä lähtien
Helsingissä, kunnes Kustaa III:n aikana
Hämeenlinna määrättiin maaherran asuinpaikaksi. Tällä
kannalla olivat asiat aina v:een 1831, jolloin
Hämeen lääni sai oman maaherransa.
Maakunnan itäosa kuului Isonvihan jälkeen perustettuun
Kyminkartanon lääniin, jonka sijalle 1831
muodostettiin Mikkelin lääni. — V. 1775 Laukaan
kihlakunta yhdistettiin Vaasan lääniin ja
samoihin aikoihin maakunnan koillisosa Kuopion
lääniin. — Nykyään Hämeenmaa on jaettu Hämeen
(ala 12,849 km1), Vaasan (9,417 km2), Mikkelin
(2,936 km2), Kuopion (2,361 km2), Uudenmaan
(1,684 km’) ja Viipurin (925 km3) läänien
kesken. Kihlakuntia Hämeessä on: Tammela, nauho,
Hollola, Heinola ja Laukaa, lisäksi suurin osa
Jämsän kihlak. ja osia Pirkkalan, Pernajan,
Lapveden, Rautalammin ja Kuopion kihlak. on
maakunnan aluetta. — Kirkollisessa
suhteessa näme aluksi kuului Turun hiippakuntaan,
mutta kun Viipurin (myöhemmin Porvoon)
hiippakunta 1554 perustettiin, tuli maakunnan
itäinen ja pohjoinen puoli kuulumaan siihen.
V. 1647 raja vakaantui ja se kulki jotakuinkin
Hämeen vedenjakajaa pitkin. Lauden
hiippakuntajaon voimaan astuttua 1896 tuli koko
läntinenkin Häme kuulumaan Porvoon
hiippakuntaan, mutta Heinola, Sysmä, Luhanka,
Hartola, Joutsa, Leivonmäki, Valkeala ja Mäntyharju
liitettiin Savonlinnan hiippakuntaan. V. 1850
liitettiin vastaperustettuun Kuopion
hiippakuntaan Hämeestä Keiteleen, Rautalammin,
Vesannon ja Hankasalmen pitäjät. (V. 1896 Savon-

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sat Dec 21 13:45:49 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/3/0402.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free