- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 3. Haggard-Kaiverrus /
751-752

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Hämäläiset ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

751

Händel- ja Haydn-

seura—Häpyhuulet

752

Vista 1751 alkaen H. vähitellen menetti näkönsä,
minkä takia hänen täytyi lakata säveltämästä.
Mutta viimeiseen asti hän pani toimeen
konsertteja ja soitti urkuosaa oratoreissaan, viimeksi
„Messiaassa" viikkoa ennen kuolemataan. I. K.

Händel- ja Haydn-seura Bostonissa on
Ameriikan suurin konserttiyhdistys.
Perustamisestaan (1815) alkaen se on toimeenpannut suuria
oratorikonsertteja (keskimäärin 10 joka vuosi)
sekä v:sta 1857 myös suuria musiikkijuhlia joka
kolmas vuosi. I. E.

Hänel [hënal], Albert, saks. oikeusoppinut;
s. 1833 Leipzigissä, tuli 1860 professoriksi
Königs-bergiin ja sieltä 1863 Kieliin; on ollut useampia
eri kertoja valtiopäivillä, m. m. 1874-76 niiden
varapresidenttinä, kuuluen vapaamielisen
puolueen johtomiehiin: kirjoittanut m. m. „Deutsches
Staatsrecht" (l:nen nid. Bindingin teoksessa
„Systematisches Handbuch der deutschen
Rechtswissenschaft").

Hänen Majesteettinsa Keisarin Suomen
kanslia ks. Suomen
valtiosihteerin-virasto.

Hänninen, Eljas (1771-1851), kommunisti,
lautamiehen poika Kangasniemen
Kutemajär-veltä, toimi ensin maakauppiaana, mutta
esiintyi 30 v.n ikäisestä uskonnollisena intoilijana ja
Jumalan erikoisena lähettiläänä vaatien
ehdotonta kuuliaisuutta yksinomaan omantunnon
laille. Sakramentit Jumala hänen kauttansa
kumosi, avioliittoon vihkiminen oli tarpeeton.
Maallinen omaisuus oli oleva yhteistä. V. 1805
jouduttuaan oikeuden eteen H. julistettiin
mielenvikaiseksi ; 1808 häntä syytettiin murhapoltosta mutta
vapautettiin. Oleskeli sitten Pohjanmaalla ja
lopuksi kotipitäjässään. H:n toiminnalla ei ole
ollut sanottavaa merkitystä.

Hännystakki ks. Puku.

Hännättömät ks. Sammakkoeläimet.

Häntä on se luurankoisten eläinten
ruumiinosa, joka jatkuu peräaukon taakse. Sen
muodostavat häntänikamat lihasten ja ruumiin ihon
peittäminä. H:n pituus, s. o. ennen kaikkea
nikamien lukumäärä, on vaihteleva. Kaloilla,
sammakkoeläimillä ja linnuilla on joko vähäinen
luku häntänikamia tahi puuttuvat ne kokonaan.
Edellisillä ne tavallisesti ovat melkein tahi aivan
liikkumattomasti yhteenkasvettuneita.
Matelijoilla on h.-nikarr.ien luku, erittäinkin
sisiliskoilla, krokotiileilla ja useilla käärmeillä suuri,
kilpikonnilla pieni, imettäväisillä se on
vaihteleva. Niinpä muodostaa ihmisen h.-luun 4-5
yhteenkasvettunutta nikamaa, kengurun h:ssäon
n. 20 niveltä, monella apinalajilla enemmänkin.
Suuri nikamaluku ja siitä johtuva pitkä h. on
alkuperäisempi, kun taas lyhyttä h:tää on
pidettävä sekundäärisenä ilmiönä. Eläimen elintavan
mukaan on sitten h. erilaiseksi muodostunut.
Alkuperäisiminillä luurankoisilla, kaloilla, on
häntä 1. pyrstö varsinaisesti liikuntaelin,
uima-elin, vaikka sillä on sivutehtäviäkin. Muutamilla
hai- ja rauskulajeilla on pyrstö muodostunut
pelottavaksi aseeksi, jolla ne saalistaan
ahaista-vat. Yhtä suuri on kalanpyrstön merkitys
tasapaino-, lepo- ja tartuntaelimenä. Sähköankeriaalla
(Gymnotus) on pyrstössä sähköelin, jolla se
antaa voimakkaita iskuja. H:n merkitys kaloille
on suuri ja vain harvoilta se puuttuu. Tällainen
on möhkäkala (Mola moln), jolla ei voi erottaa

pyrstöosaa. — Sammakkoeläinten pyrstöllä on
ainakin toukka-asteella uimaelimen merkitys.
Salamanterilla ja vesiliskoilla h. pysyy
täysikasvuisenakin, mutta varsinaisilta sammakoilta,
hännättömiltä, se häviää ennen pitkää. —
Matelijoiden häntä säilyttää krokotiileilla ja useilla
liskolajeillakin alkuperäisen tehtävänsä
uimaeli-menä, mutta lisäksi se käärmeillä ja eräillä
sisiliskoilla on mateluelimenä. Nopealiikkeisillä ja
vilkkailla eläimillä onkin näissä ryhmissä
tavallisesti pitkä ja voimakas h. Puissa liikkuvien
käärmeiden ja kameleonttien kierteish. toimii
tartuntaelimenä. Monen entisajan matelijan,
esim. dinosauruksen h. oli tasapainoelin pitkän
kaulan vastapainoksi. Kalkkarokäärmeen h. on
varoituselin. Lentoliskoilla se varmasti oli
len-nonohjaajana. Kilpikonnien h. on tavallisesti
sangen pieni ja heikosti kehittynyt. Muuten on
matelijoiden hilla suuri uudistumiskyky, jota ei
muilla luurankoisilla tunneta. — Jo liskolinnulla
C Archæopteryx) oli pitkä, lukuisista nivelistä
muodostunut höyhenikäs pyrstö, jota se käytti
ohjauselimenä. Sama tehtävä on nykyajankin
lintujen pyrstöllä, jota paitsi sillä vielä on muita,
toisarvoisia tehtäviä. Tukielimenä on esim. tikan,
pingviinin ja merimetson pyrstöllä suuri
merkitys. Harakan ja västäräkin pyrstöstä saamme
hyvän esimerkin tasapainoelimestä. Useiden
lintujen, esim. riikinkukon, paratiisilinnun,
varsinkin koiraan pyrstö on omistajansa
kaunistuksena. Omituisin on ehkä linnunpyrstö
äänieli-menä, kuten taivaanvuohella. Nykyajan lintujen
pyrstön pääosana ovat sulat, joita harvat ja
verrattain pienet nikamat kannattavat. —
Imettäväisten ryhmässä on hin käyttäminen
monipuolisin. Alkuperäisin, uimaelimen tehtävä on
säilynyt valailla ja sireenieläimillä ja myöskin
muutamilla muilla vedessä paljon oleskelevilla
eläimillä, majavalla, saukolla ja nokkaeläimellä,
joilla se on enemmän t. vähemmän sivuilta
litistynyt. — Hylkeiden h. on kuitenkin lyhyt ja
ilman merkitystä. — Kahdella jalalla hyppivien
imettäväisten, kuten kengurun, hyppyrotan ja
hyppyjäniksen pitkä h. on tasapainoelin. Samoin
on monen puissa elävän eläimen, esim. oravan
h:llä paitsi tasapaino- ja tukielimen, lisäksi
vielä hypätessä ohjaus- ja pudotiuelimen
merkitys. Useilla pussieläimillä, muutamilla
petoeläimillä ja erittäinkin apinalajeilla h. on vielä
tartuntaelin. Mölyapina voi riippua hännästään
tuntikausia ja hämähäkkiapinalla (Ateles
panis-cus) se on kehittynyt todelliseksi
tarttumiselimeksi, „viidenneksi kädeksi". Puolustusaseena
on valaiden pyrstö ja häiritseväin hyönteisten
karkoittajana esim. hevosen ja lehmän h.
mainittava. E. S.

Häntäihminen, henkilö, jolla selkärangan
jatko poikkeuksellisesti — erityisen
ehkäisemis-ilmiön vaikutuksesta — on jäänyt tavallistaan
pitemmäksi. Tarinat hännällisistä ihmisheimoista
ovat omituisista puvuista aiheutuneita.

Häntäpuomi ks. P u o m i.

Häpy, ulkonaiset siitinosat, varsinkin naisella
fpudendum muliebre, vestibulum vagince).

Häpy hermot (ncrvi pudendi), hermot, jotka
välittävät ulkonaisten siitinosien tuntoa.

Häpyhuulet. Suuret h. (labia pudendi majora),
rasvakudoksen täyttämät, ihossaan karvoja ja
paljon talirauhasia kantavat pulleat ihopoimut,

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sat Dec 21 13:45:49 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/3/0410.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free