- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 3. Haggard-Kaiverrus /
753-754

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Häpykannus ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

753

Häpykannus—Härkäpää

754

jotka kahden puolen rajoittavat häpyä; pienet h.
(labia pudendi minora 1. nymphæ), pienet
edellisten peitossa olevat karvattomat ihopoimut,
jotka kahden puolen ympäröivät emättimen
ulkosuuta.

Häpykannus ks. I m p a t i e n s.

Häpyluu, ne osat lantioluuta, jotka kahden
puolen yhtyvät toisiinsa edessä ruumiin
keskiviivassa. vrt. Lantio.

Härad (ruots.), kihlakunta. —
Häradshöfding, kihlakunnantuomari.

Härdalarne, paikkakunta, johon Olavi Pyhän
kerrotaan Heimskringlan (Olavi P:n tarinan)
mukaan tehneen hävitysretken ja joka on
yhdistetty Hirdalin kylään Inkoon ja Snappertunan
rajamailla. K. 8.

Häring [hërirjk], Wilhelm (1798-1871),
saks. romaaninkirjoittaja, joka käytti salanimeä
Willibald Alexis, kirjoitti ensi romaaninsa
„Walladmor" (1823), „Schloss Avalon" (1827)
aivan Walter Scottin malliin ja kehittyi
itsenäiseksi ja eteväksi historiallisen romaanin
edustajaksi seuraavissa teoksissaan, joista mainittakoon
„Cabanis" (1832), „Der Roland von Berlin"
(1840), „Der falsche Woldemar" (1842), „Die
Hosen des Herrn von Bredow" (1846), „Ruhe ist
die erste Bürgerpflicht" (1852), „Isegrim" (1854),
„Dorothe" (1856). Vähemmän huomattavia ovat
H:n nykyajanaiheiset romaanit. Kootut teokset
1874 (20 n.). [Julian Schmidt, „Neue Bilder
aus dem geistigen Leben unsrer Zeit" (1873) ;
A. Stern, „Zur Literatur der Gegenwart" (1879).]

J. H-l.

Härjedalen ks. Herjedalen.

Härjänvatsa, kylä ja höyrylaivalaituri
Lohjanjärven rannalla Karjalohjalla, Sammattiin
kulkevan maantien varrella. K. 8.

Härkki ks. C e r a s t i u m.

Härkylä ks. P o 1 y s t i c h u m.

Härkä, nauta- ja hirvieläinten urospuolen
nimitys. Kesytettyä naudan urosta sanotaan
kuitenkin sonniksi, erotukseksi kuohitusta 1.
salvetusta eläimestä, joka on h. Samoin
sanotaan purtua (kuohittua) poroa h:ksi, purematon
on hirvas. Härkä on yleensä paljon
voimakkaampi kuin lehmä. Nautaeläinten h:n sarvet
ovat usein kuitenkin lyhyemmät kuin lehmän,
mikä johtuu siitä, että lehmän sarvet pitenevät
jonkunverran jokaisen vasikoimisen jälkeen.
Hirvieläinten lehmillä ei ole sarvia, poikkeuksena
on vain peura, jonka lehmälläkin on sarvet,
vaikkakin heikommat. E. W. S.

Härkähöylä ks. Höylä.

Härkäjyvä, torajyvä, karjunhamma s,
kotelosienien Hypocreacece-heimoon kuuluvan
Claviceps purpurea-sienen talvehtiva pahka-aste,
mikä aikaisemmin tunnettiin nimellä Sclerotium
clavus. Kesällä kehittyy sienipahkasta
sinisenpunaisia nuppineulan tapaisia muodostuksia,
joita nimitetään stroomaksi. Tämän
pallo-maisesti paisuneessa päässä on suuri joukko
pullontapaisia onteloita, kotelopulloja, joissa
on nesterihmoja ja itiökoteloita. Jokaisessa
itiökotelossa kehittyy 8 erittäin hienon rihman
tapaista väritöntä itiötä. Tuulen tahi
hyönteisten välityksellä itiöt joutuvat heinäkasvien emin
pinnalle, missä ne itävät hienona rihmana, joka
tunkeutuu emin sisään ja josta syntynyt
huo-vasto ennen pitkää täyttää koko sikiäimen. Jyvän

asemesta kehittyy näin nuori, aluksi vaalea
sieni-pahka, jonka pinta on täynnä pitkinpäin
kulkevia poimuja. Pahkan pinnalla muodostuu
lyhyiden sienirihmojen päistä lukematon joukko
pieniä kuromaitiöitä. Tätä kuroma-astetta
pidettiin aikaisemmin itsenäisenä sienenä, jolle
annettiin nimi Sphacelia segetum. Samaan aikaan
erittyy sienirihmoista tahmeata,
vaaleankellertävää, makeata nestettä, n. s. m e s i k a s t e 11 a.
Hyönteiset, jotka käyttävät mesikastetta
ravinnokseen, kuljettavat kuromia kukasta kukkaan.
Kuromaitiö voi saastuttaa nuoren heinän emin
ja antaa alun n. s. toisikäiselle, tavallisesti vähän
pienemmälle härkäjyvälle. Suuremmaksi
kasvaessaan härkäjyvä käy pinnaltaan sileäksi ja
muuten harmaaksi; sen sisus pysyy valkoisena.
Täten talvehtimista varten kypsynyt sienipahka
eli härkäjyvä on eri heinälajeilla eri suuri-
Ohralla se usein on 2-3 cm pitkä ja */a CI*> paksu.
Rukiilla ja vehnällä se kehittyy pienemmäksi
ja villeillä heinillä se on usein vain Vi cm pitkä
ja 1 mm paksu. Talvehtimisen jälkeen syntyvät
härkäjyvästä taasen strooma-muodostukset,
jolloin uusi kehityskulku alkaa. — Härkäjyvä on
myrkyllinen sisältäen sekä kornutiinia että
spha-celiini- ja ergotiinihappoa. Jauho, joka sisältää
3-4 % härkäjyvää on jo hengenvaarallista, se kun
synnyttää enemmän nautittuna erityisen taudin,
joka alkaa ihohermojen liiallisesta ärtymisestä
johtuvalla sietämättömällä sormissa ja varpaissa
huomattavalla syyhelmällä, mikä vähitellen
leviää yli koko ruumiin. Potilasta vaivaa
pyörty-mys ja pahoinvointi, joita voi seurata
kouristukset, halvaus, ruumiin pinnalle avautuvat
mätä-haavat, jäsenten kuivuminen nivel niveleltä ja
kuolema. Suurempia onnettomuuksia tunnetaan
edellisiltä vuosisadoilta. V é t i 11 a r d kertoo
(1770), että Solognessa lyhyen ajan kuluessa
kuoli härkäjyvämyrkytykseen 7-8,000 henkeä.
Vv. 1770-71 kuoli Westfalenissa, Hannoverissa
ja Lauenburgissa muutamilla paikkakunnilla
jopa 95 % väestöstä niinikään
härkäjyvämyrkytykseen. Kotieläimille on sieni yhtä vaarallinen
kuin ihmisellekin. — 1600-luvun keskivaiheilta
saakka käytetään härkäjyvää lääkkeenä (Secale
cornutum) sisäisiä verenvuotoja vastaan ja
synnytyksissä. — Pienempi härkäjyvä
(Claviceps microcepliala), joka esiintyy villeillä
heinälajeilla ja on edellistä paljon pienempi, on
myöskin myrkyllinen, ks. liitekuvaa
Kasvitaudit. J. I. L.

Härkäladelma, kirjap. ladelma, jossa rivit
välittömästi, kappaleaukkojen, rubriikkien y. m.
keskeyttämättä seuraavat toisiansa.

Härkälammas ks. Myskihärkä.

Härkälintu ks. Uikut.

Härkäpapu ks. P a p u.

Härkäpeipponen ks. Peipposet.

Härkäpää, Eerik (k. 1578), Viipurin
hiippakunnan piispa. H., joka oli syntyisin
Pernajasta, opiskeli piispa Skytten toimesta
v:sta 1547 alkaen ensin Rostockissa, sitten
Wittenbergissä, palasi 1551 maisterina
kotimaahan Melanchtonin suosituskirja mukanaan,
tullen Turun katedraalikoulun opettajaksi ja
1555, Juustenin jälkeen, sen rehtoriksi, mistä
virasta hänet, tuntemattomasta syystä, 1559
erotettiin. Sai 1562 virkansa takaisin, mutta kun
hän humanistisesta harrastuksesta ja ehkäpä

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sat Dec 21 13:45:49 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/3/0411.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free