Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Höppener ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
775
Höyhen—Höylä
776
sen tyylin mukaiseksi. [Vrt. L. Ussingin
kirjoittamaa H:n elämäkertaa ja liänen julkaisemiaan
H:n tutkimuksia Tanskan taiteesta (1871-76)
sekä J. Langen: „H. som docent og forfatter".]
F. L.
Höyhen on, samoin kuin imettäväisten karva,
epidermaalista sarveismuodostuma a; rakennus
Sulan höyty säteet (kaavakuva). Sch ruoto.
St höytysäde, Kst höytysäteenhaara
väkäsineen.
Sulan tyviosa. Sp
kynä, F höyty,
Sch ruotu.
on vain monimutkaisempi kuin karvan. H:iä
erotetaan kolmea lajia: varsinaiset h:t,
untuvat ja k a r v a-h:t. Varsinaisia h:iä
sanotaan p e i t i n h:i k s i, jos ne ovat
pienempiä ja pelimeäruotoisia, suliksi, kun ne ovat
vahvoja ja jäykkiä, ja muodostavat siipiä ja
pyrstöjä. Varsinaisessa h:ssä on selvä ruoto
ja tämän molemmin puolin höytysäteet,
joita väkäset liittävät toisiinsa. Untuvassa
ei ole varsinaista ruotoa eikä liöytysäteissä
vähäsiä. Ne ovat pieniä, sijaitsevat varsinaisten
h:ien alla. Untuva on useimpien linnunpoikasten
ensimäinen h., ja sillä on jo silloin lämmittävä
tehtävä. Karvah:iä on varsinaisten höyhenien
välissä, nokan molemmin puolin ja silmäluomissa.
H:n ruodon alapää on ontto kynä. Kasvava
kynä on täynnä suonirikasta sidekudosta, jota
sanotaan höyhenpapilliksi.
Täysikasvuisen kynän sisällä on tästä jätteenä kuivia, ohuita
kalvoja. Kynän alapää on jokseenkin syvällä
ihossa ja siihen liittyy lihaksia, joiden avulla
h:iä voidaan liikuttaa. Ruodon alapuolella on
syvä pituusuurre, johon usein muodostuu uusi,
pienempi höyhen, 1 i s ä h ö y t y. Kasuaareilla
ja muutamilla muilla linnuilla molemmat ovat
yhtä suuret. H:t liittyvät toisiinsa tiheäksi
peitteeksi, jonka tehtävä ennenkaikkea on
suojella ja lämmittää. Toisarvoinen on höyhenien
tehtävä koristeena; tässä ovat erittäinkin
koiras-lintujen hääpuvun (ks. t.) höyhenet huomattavat.
Lisätäkseen vielä höyhenien suojaamiskykyä ja
tiviyttä vettä ja kylmää vastaan, voitelevat
esim. vesilinnut niitä pyrstön yläpuolella
sijaitsevasta rauhasesta erittyvällä rasvalla. H.-peite
on toisilla tiheämpi kuin toisilla, toisilla
kovempi, toisilla pehmeämpi. H:t eivät peitä koko
ruumiin pintaa, vaan muodostavat erityisiä
h ö y h e n a 1 o j a, joiden välissä on laajoja, joko
paljaita tahi untuvapeitteisiä käytäviä. H:t
vaihtuvat tavallisesti kahdesti vuodessa,
sulkasadon aikoina; sitäpaitsi höyhenen reuna kuluu,
joten linnun alkuperäinen väri muuttuu.
E. W. 8.
Höyhenpilvet (cirrus), heikot
valkeahohtei-set höyhensulkien tahi lankain muotoiset pilvet,
korkeus keskimäärin 8 km; ks. Pilvet. J. E.
Höylä, on puusepän tärkeimpiä työkaluja
puuosien muodostelemista varten. H:n (kuva 1)
runko on puusta, terä s teräksestä (joko
yksin-tai kaksinkertainen); kiilalla i se kiinnitetään
sopivaan asentoon. Kaksinkertaista terää käy-
Kuva 5.
tetään varsinkin leveämmissä höylissä, jotka
ovat tarkoitetut hienompaa tasoitusta varten.
Tavallisimmat höylälajit ovat: pitkähöylä
(rubank), 60-90 cm pitkä, suurempia, tasaisia
pintoja, sarvihöylä (kuva 1) pienempiä,
käyrähöylä (kuva 2) käyriä pintoja varten.
Kapeitten kohtien puhdistamiseksi käytetään
simssihöylää (kuva 3). Erilaisten profiilien
aikaansaamiseksi käytetään holkkahövlää
(kuva 4). Saumauksia ja sinkkauksia varten on
monenlaisia h u u 1 i h ö y 1 i ä (kuva 5) (uurre-,
Kuva 1.
Kuva 2.
Kuva 3. Fuva 4.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
