- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 3. Haggard-Kaiverrus /
799-800

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - I ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

I, latinalais-eurooppalaisen kirjaimiston
yhdeksäs kirjain, jolla kreikkalaisessa kirjaimistossa
on nimenä iola. Sillä foinikialaisella
kirjaimella, josta kreik. kirjain johtuu, oli
äännearvona j. — I:n äännearvo on vaihteleva,
merkiten, paitsi i:tä, monen kielen kirjoituksessa
muitakin äänteitä. Niinpä se esim.
englantilaisessa kirjoituksessa pitkän äänteen merkkinä
merkitsee ai-(äi-) diftongia (esim. life), r: n
edessä taas erästä ö:n tapaista äännettä (esim.
skirt) ja ruotsalaisessa kirjoituksessa
lainasanoissa ;:tä (esim. ingeniör) tai s:ää (esim.
nation). Sitäpaitsi i yhdessä muiden kirjainten
kanssa voi saada useita eri äännearvoja, vrt.
esim. engl. ei = ë (rein), ei =i (seize), ie = ai
(lie), ie = i (fiend), saks. ie = i (bier), ruots. gi,
si, ti = s (religiös, division, lektion), ransk. oi =
oa, ua (roi), in, ain, ein = ä (pin, pain, rein), it.
ci (takavokaalin edessä)=ts (cianca), gi
(takavokaalin edessä) = dz (già). Suomen
i-kirjai-mella merkitään sekä taempaa että
etumaisem-paa i-äännettä, riippuen siitä, esiintyykö se
taka-vai etuvokaalisessa sanassa (vrt. toisiinsa esim.
tila ja tili sanoja).

t-äänne on vokaali (ks. t.), tarkemmin:
etuvokaali (ks. t.).

Lyhennyksissä roomalaisissa kirjoituksissa I
(i) voi olla = imperator, Julius. Junius;
luvun-merkkinä I = 1, II = 2, III = 3, IV = 4, IX = 9
ja VI = 6, VII = 7, XI = 11 j. n. e. Y.

Iakkhos, kreik., Eleusiin mysterioissa
Demeterin ja Koren rinnalla palveltu jumala, jota
ajateltiin soihtua pitäväksi nuorukaiseksi.
Joskus I:ta luultiin samaksi kuin Dionysos. I:n
palveluksesta ks. Eleusis.

Iambi ks. Jambi, I a m b o s-r u n o u s.

Iamblikhos [-a’-] (k. n. 330 j. Kr.), filosofi,
haaveksija ja „ihmeitten tekijä", oli synt.
Syyriassa, jossa myöskin lienee viettänyt elämänsä.
Yhtyi uusplatonilaiseen filosofiaan, mutta kehitti
sitä haaveelliseksi, kaikkia eri uskontoja
toisiinsa sekoittavaksi moni jumaluudeksi.
Puutteellisen maallisen olemassaolomme yläpuolella on
olemassa aatteiden maailma, ylinnä alkuolento,
joka on sanoin ilmaisematon alkuykseys, josta
kaikki on lähtenyt. I. esittää sitten, paljoa
mutkikkaammin kuin uusplatonilaisuuden
perustajat, alkuykseydestä ilmiastuvien aatteiden
järjestelmää ja tulkitsee mielivaltaisesti monien eri

uskontojen jumalakäsitteitä, niin että ne
vastaavat noita aatteita. Siten hän yrittää
filosofiallaan puolustella sitä, että uskonnollisesti
palvellaan lukuisia jumalia, enkeleitä, daimoneja ja
heeroksia. I. kirjoitti Platonin ja Aristoteleen
teosten selityksiä, laajanpuolisen Pythagoraan
elämäkerran sekä useita muita, osaksi vielä
säilyneitä teoksia. Jo I:n henkilökohtaiset oppilaat
vakuuttivat hänen tehneen ihmeitä, nimittivät
häntä „jumalalliseksi" ja „jumalallisimmakst"
j. n. e. Hänen alkuunpanemansa suunta pääsi
aivan vallitsevaksi myöhemmässä
uusplatonilai-sessa filosofiassa. A. Gr.

Iambografi ks. I a m b o s-r u n o u s.

Iambos ks. Jambi.

Iambos-runous, kreik. runoudenlaji, joka

7:nnellä ja 6:nnella vuosis. e. Kr. elegiarunouden
rinnalla oli heränneen subjektiivisuuden
runollisena ilmauksena. Se kehittyi Vähän-Aasian ja
Aigeian-saariston joonialaisten keskuudessa ja
levisi sieltä Kreikan emämaahankin (Attikaan).
lambos-runot (lamboi) olivat jambisiin
trimet-reihin tai trokeisiin tetrametreihin laadittuja
hyökkäys- ja herjausrunoja, joissa runoilija
ruoski yksityisiä vihamiehiään, valtiollisia
vastustajiaan tai yleisiä oloja; joskus ne olivat
tyy-nempiä puolustusrunoja. Tunnetuimmat
iambos-runoilijat (iambografi t) olivat
Arkhilo-klios, Semonides Amorgolainen, Hipponaks
(ks. n.) ; myöskin Solon sepitti iambos-runoja,
joissa vastustajiaan vastaan puolusti
elämäntyötään. Attikaan kotiutuneena iambos-runous on
ilmeisesti osaltaan vaikuttanut draaman
kehitykseen (tragedian ja komedian vuoropuheluun
sekä komedian yleiseen luonteeseen). ks.
Kreikan kieli ja kirjallisuus.

Iankaikkisuus. On erotettava kaksi i.-käsit
teen merkitystä: 1) Jokapäiväinen ajatustapa
ymmärtää i:lla loppumattomiin asti jatkuvaa
kestämistä ajassa eli ajallista olemista, joka on
ja pysyy ilman alkua ja loppua. 2)
Kehittyneempi ajattelu muodostaa aatteen
ajattomasta olemisesta, joka on olemassa, ei
loppumattomana peräkkäisten nykyhetkien jaksona,
vaan ajan ulkopuolella. Koska aikakäsite
kieltämättä sisältää ajatusvaikeuksia, niin on aihetta
siihen aatteeseen, että ehdottomasti olevainen,
joka on kaiken äärellisen olevaisen syvimpänä
perustuksena, on klikkien aikamääräyksien ylä-

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sat Dec 21 13:45:49 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/3/0438.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free