- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 3. Haggard-Kaiverrus /
809-810

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Ida-kenttä ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

809

Ida-kenttä

—Idealismi

810

Suurin joki on Snake-River. Suuria ja kauniita
järviä on I:n pohjoisosassa. Mannerilmasto:
talvet kylmät, kesät kuumat ja kuivat. Laajat
alat ovat Artem isia-aroa ja sateesta köyhää erä
maata (Boisé Cityn vuotuinen sademäärä
354 mm). Useissa jokilaaksoissa viljellään
keinotekoisen kastelun avulla vehnää, kauraa,
ohraa, luserniheinää ja hedelmiä. Lampaanhoito
on huomattava; samoin vuoritvö, valtion tärkein
elinkeino, joka tuottaa kultaa (5,s milj. mk
1905), hopeata (27,5 milj. mk), lyijyä ja vaskea.
Teollisuus on vähäpätöinen. I:n eteläosan halki
käy n. s. Union-Pacific- ja pohjoisosan halki
Pohjois-Pacific-rata. — Suuri osa I:n asukkaista
on mormoneja. — Suomessa syntyneitten
siirtolaisten lukumäärä 292 (1900). Valtion 4,226
intiaania (1900) elää 5:ssä reservatsionissa. —
Liittokongressiin I. lähettää 2 senaattoria ja
1 edusmiehen. Hallitusta johtaa 2 v:ksi valittu
kuvernööri, senaatti, jossa on 21 ja
edustaja-kamari, jossa on 46 jäsentä. Vaalioikeus on
jokaisella 21 v. täyttäneellä miehellä ja naisella, joka

v. on asunut valtiossa. — Pääkaupunki Boisé
City (n. 20,000 as. 1907). Valtion yliopisto on
Moscowissa. — V. 1863 I. tuli territoriksi;
v. 1890 valtioksi. (W. S-m.)

Ida-kenttä (isl. löavöllr, < völlr = tasanko,
kenttä) on Völuspässa nimenä sillä kentällä,
jossa jumalat ajan alussa kohtasivat toisensa ja
elivät siellä onnellisina (aasain kultainen
aikakausi) ; tästä elämästä teki lopun nornain,
kohtalottarien, saapuminen. Siinä uudessa
maassa, joka Ragnarökin jälkeen kohoaa merestä,
jumalat taas kohtaavat toisensa Ida-kentällä.
S. Bugge johtaa Ida nimen raamatullisesta
E d e n i s t ä.

Idea (kreik. ide’ä), alk. = nähty muoto, hahmo.
Platonin opin mukaan i. on ajattelemalla
muodostettu yleiskäsite, joka ilmaisee olioiden
varsinaisen olemuksen ja on niiden yliaistillisena
perikuvana eli mallikuvana. Ideain maailma on
tosi 1. olennainen todellisuus, jota
kokemusperäinen maailma vain epätäydellisesti vastaa.
Tämän mukaisesti i. 1. aate (ks. t.) merkitsee
ajatusta 1. käsitettä, joka osoittaa jotakin
ylevää, yliaistillista, ehdotonta, joko olevana
(Platon) tai tietämisemme ja toimintamme
suuntaa ihanteellisesti määräävänä ja velvoittavana
(Kantin järjenaatteet ja praktilliset aatteet).—
Muutamissa kielissä, esim. ranskassa ja
englannissa, i. on yleensä mielikuva, mielle; liittyen
tähän viimemainittuun kielenkäytäntöön on
muodostettu esim. nimitykset i d e a-a s s o s i a
t-s i o n i, „ideologia" (ks. t.). A. Gr.

Ideaali (ks. Idea) ks. Ihanne.

Ideaalinen (ks. Idea), ihanteellinen,
aatteellinen tai myös ajatuksellinen (ks. t. ja Aate).
Viimemainitussa merkityksessä käytetään usein
muotoa ide’ellinen.

Ideaalisuus (ks. Idea), yleensä
ihanteellisuus, mutta katsoen siihen, että idea merkitsee
samaa kuin mielikuva 1. mielle, myöskin sama
kuin mielikuvallisuus, s. o. paljaana mielikuvana,
ajatuksena oleminen ilman omaa todellisuutta.
Käyttäen sanaa jälkimäisessä merkityksessä
Kant opettaa avaruuden 1. paikallisuuden ja ajan
ideaalisuutta, s. o. että avaruus ja aika eivät ole
tajustamme riippumattomia todellisuuden
muotoja eli suhteita, vaan ainoastaan havaitsemi-

semme subjektiivisia muotoja, n. s.
transcenden-taalisia havainnonmuotoja. Toisin sanoen,
tajuamme välttämättömästi kokemusperäiset ilmiöt
ajan ja paikan muodoissa, mutta oliot
sellaisinaan, joista emme mitään tiedä, eivät ole
ajallisia eivätkä paikallisia. Z. C.

Idea-assosiatsioni 1. mielle-yhtymä ks. A s s
o-siatsioni.

Idealiseerata (ks. Idea), ihannoida (ks. t.).

Idealismi (ks. Idea), tavallisen kielenkäytön
mukaan korkealentoinen, hengen voimaan
luottava katsantotapa, jonka mukaan ei voida tyytyä
todellisuuteen sellaisenaan, vaan on pyrittävä
sitä kohottamaan toteuttamalla jaloja
tarkoitusperiä. Tämä kohottamispyrkimys saattaa
esiintyä vakaumuksen elähyttämänä edistvstyönä
taikka todellisuutta vastaamattomana pelkkänä
vaatimuksena taikkapa vain haaveilevana
mielikuvituksena, jonka vuoksi sanalle annetaan sekä
hyvä että huono merkitys. Erittäinkin
valtiollisen elämän alalla i. yleisen kielenkäytön mukaan
esiintyy sekä hyvässä että huonossa
merkityksessään realismin (ks. t.) 1. tarkemmin sanoen
reaalipolitiikan vastakohtana, joka vaatii
toiminnalta ennen kaikkea soveltuvaisuutta
tosi-oloihin ja tosiasioihin sekä epäilee i:a
mahdottomuuksia tavoittelevaksi, jopa vallattomaksikin
suunnaksi. Filosofisena käsitesanana i. on
merkitykseltään kaikkein monisisältöisimpiä.
Yleisenä metafyysillisenä
maailmankatsomuksena. jonka perustaja on Platon ja jolla
uutenakin aikana on kuuluisia edustajia (Fichte,
Schelling, Hegel. Lotze). i. käsittää todellisuuden
olemukseltaan henkiseksi. Metafyysillistä i:a
sanotaan usein spiritualismiksi (ks. t.), jonka
vastakohtana on materialismi. Tiet o-o pissa
i. on varsinaisimmin muodostunut erityiseksi
suunnaksi. Sen tunnusmerkkinä on käsitys, että
tiedon esine on vain tajuttuna, s. o. havaittuna
ja ajateltuna olemassa, mutta ei ole sinänsä,
tajusta irroitettuna tai tajun ulkopuolella mitään
taikka ei ainakaan mitään meille käsitettävää.
„Maailma on minun mielikuvani", s. o. minun
tajuni sisällys. Tieto-opillisen i:n tunnetuimmat
edustajat ovat Berkeley ja Kant. Kantin i. on
kriitillinen, s. o. yleispätevän ja
välttämättömän tiedon mahdollisuutta, lähteitä ja
rajoja tutkiva, formaalinen, s. o. sitä
käsitystä kehittävä, että tiedon yleispätevyys ja
välttämättömyys perustuu oman tietokykymme
muotoihin 1. havainnonmuotoihin (aika ja
paikka) ja ajatusmuotoihin (syvn- ja
vaikutuksen suhde y. m.), ja
transcendentaali-n e n, s. o. näitä muotoja siten ymmärtävä, että
ne tiedon alkuperäisinä ehtoina tekevät
kokemustiedon mahdolliseksi, mutta eivät ole ulotettavia
ulkopuolelle aistillisen havainnon piirin. Siten
meille jää kokonaan tietämättömäksi, millainen
maailma omana, tajustamme riippumattomana
todellisuutena on, vaikkemme saakkaan kieltää
sellaisen todellisuuden olemassaoloa.
Luonnonlait ovat ihmishengen, inhimillisen
käsittämis-kyvyn muodostamia, mutta aistimusten avulla,
jotka osoittavat meille kokonaan tuntemattoman
ja käsitysvoimastamme riippumattoman „sinänsä
olevan olion" olemassaoloa. Kantin i. ei siis ole
aivan jyrkkä, vaan sisältää myös sellaisia
piirteitä, jotka kuuluvat i:n vastakohdalle,
tieto-opilliseile realismille. Fichte jyrkensi Kantin

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Fri May 10 12:34:24 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/3/0443.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free