Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Ida-kenttä ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
Idealisti—Idiomorfirien
812
i:a poistaen käsitteen ..olio sinänsä" ja vaati
..mi nalle" eli alkuperäiselle tietokyvylle
sisällyk-sellisestikin eikä vain muodollisesti tuottavan
merkityksen. „Minällä" F. ei kuitenkaan tarkoita
omaa kokemusperdiotä „minäänsä", vaan
ehdotonta. absoluuttista, jumalallista „minää". Xäin
oliei, ci I ikääu ole puolustanut mahdotonta
jyr-kintä i:a eli n. s. solipsismin (ks. t.) kantaa,
jonka hyväksyjän pitäisi voida sanoa: ,.vam
ininä itse olen olemassa; minun lujuni liikettä
ja kuvastelua on koko maailma".
Erehdyttävästi on F:n i:a totuttu sanomaan
subjektiiviseksi i:ksi, jota vastoin Schellingin on sanottu
edustavan objektiivista ja Hegeliu absoluuttista
i:a eli sitä oppia, että maailmankehitys on
hengen omaa käsitteellistä eli loogillista
selviytymistä. Tieto-opillisen i:n myöhempiä muotoja
esiintyy n. s. uuskantilaisessa suunnassa (ks. t.)
ja immanenssifilosofiassa (ks. t.).
Siveysopissa i:n merkitys on häilyvä. Laajimmin
käsitettynä siihen voi lukea kaikki ne suunnat,
jotka siveellisen toiminnan perusteiksi vaativat
jotakin ylevämpää kuin itsekästä nautinnonhalua.
Ahtaammassa merkityksessä eetillinen i.
tarkoittaa sellaista katsantotapaa, jonka mukaan
siveelliselle toiminnalle on asetettava velvoittavia,
täydellistymistä vaativia ihanteellisia
päämääriä ja myönnettävä siveellisyydelle oma
aatteellinen arvonsa johtamatta sitä sellaisista tekijöistä
kuin esim. toiminnan läheisistä hyödyllisistä
seurauksista. Jyrkiinmässä muodossaan
eetillinen i. velvoittaa ihmistä toimimaan ehdottoman
muodollisen siveyslain mukaan ollenkaan
välittämättä toiminnan yksityisistä tai
yleisimmistä-kään seurauksista. Tämän jyrkimmän i-.n
merkitsevimmät edustajat ovat Kant ja Fichte.
Eetillinen i. on luonteenomaisissa muodoissaan
sukua sille uskonnolliselle i:lle, jonka
mukaan ihmisen tarkoitusperänä on Jumalan
valtakunnan edistäminen eikä yksilön autuuden
saavuttaminen. Estetiikassa i. katsoo että
taideteoksen arvona on sen ylevä aatteellinen
sisällys, ei sen paljas viehättävä muoto eikä
myöskään sen tarkka todellisuudenmukaisuus.
Esteettinen i. täten eroaa sekä formalismista
että naturalismista (ks. n.). Z. C.
Idealisti (ks. Idea), idealismin kannattaja,
jalosti ja korkeasti ajatteleva henkilö: myöskin
haaveilija, epäkäytännöllinen
parannustenhar-rastaja. Z. C.
Idealiteetti (ks. Idea) k-. Ideaalisuus.
Idensalmi [i-J ks. Iisalmi.
Identifieerata (1. i d e n t i f i s e e r a t a, <
lat. idern = sama. ja facere - tehdä). tehdä
samaksi. „yhtäläisentää": kat-o\ kahta asiaa
yhdeksi ja samaksi: tuntea samaksi.
Identiteetin laki ks. Identtisyys.
Identtinen (< lat. Idan = sama), aivan sama;
täydelleen yhtäläinen.
Identtisyys 1. identiteetti (nilat, ide’ntitas),
simuus. täydellinen yhtäläisyys. — I:n a j
a-t u s 1 a k i. se ajattelemisemme ylin loogillinen
peruslaki eli perusominaisuus, että jokaiuen
käsite on säilytettävä semmoisenaan, sitä
Hiillään tavalla muuttamatta, sekä erotettava
kaikista muista käsitteistä (kaava: A=A).
A. Gr.
Ideografia ks. Kirjoitustaito.
Ideologia (kreik., .,oppi ideoista", oppi mieli-
kuvien muodostumisesta), käytettiin ransk.
filosofiassa osoittamaan sensualismin pohjalla
kehittynyttä oppimuodostusta, jota Desrutt de Tracy
(ks. t.) y. m. esittivät.—- Ideologi, ideologian
kannattaja; myöskin ihminen, joka antautuu
aatteellisiin, epäkäytännöllisiin, todellisuutta
vieroviin mietiskelyihin. A. Gr.
Ideomotorinen liikunto (< kreik. ide’ä =
mielikuva ja lat. jnötus — liikunto), ruumiinliikunto.
joka syntyy ehdottomasti ja tahtomatta sen
johdosta, että mielessä on vilkas mielikuva jostakin
asiasta. A. Gr.
Id est (lat.), !yh. i. e., se on, s. o.
Idestam [l-J. Gustaf Richard (s. 1832),
lakimies; palveli v:sta 1855 lähtien Turun
hovioikeudessa yleten 1870 asessoriksi ja 1878
hovioikeuden neuvokseksi; kutsuttiin 1899
senaattoriksi, ja senaatin oikeusosaston jäseneksi, mistä
toimesta erosi 1900, saaden eläkkeen. Pitkällä
virkaurallaan I. saavutti erinomaisen laajan
kokemuksen ja syvät tuomarintiedot, joita hän
sitäpaitsi kartutti opinnoilla ulkomaan
yliopistoissa. I. otti ritariston ja aateliston jäsenenä
osaa 1877-78 sekä osittain 1882 ja 1885 vuosien
valtiopäiviin ja edusti Turun hovioikeutta vuoden
1893 kirkolliskokouksessa. Sitäpaitsi hän on
ollut jäsenenä useissa valtion komiteoissa, m. m.
siinä nelimiehisessä komiteassa, joka sai
tehtäväkseen laatia tuou sittemmin v. 1884
ilmestyneen tarkastetun rikoslainehdotuksen, sekä v.
1S98 työnsä alkaneessa
sotilasrikoslakikomi-teassa. Toimitti 1877 „Tauluja 1875 vuoden
rikoslainehdotuksen rangaistu-määräyksistä". V.
1886 hän yhdessä hovioikeudenasessori K. V.
Sulinin kanssa julkaisi selityksillä varustetun
painoksen sanotun vuoden sotilasrikoslaista sekä
toimitti v. 1902 uuden tarkastetun ja liitteillä
varustetun painoksen 1734 vuoden laista.
Idioblasti (kreik. idios = ominainen, ja blastë =
verso), kasvisolu, joka muuten yhdenlaisista
soluista muodostuneessa solukossa muodoltaan t.
sisällykseltään eroaa naapurisoluista.
J. A. TF.
Idiolatria (kreik. idios = ominainen, ja latre’ia
I = uskonnollinen palvelus), itsensä jumaloiminen.
Idiomaattinen, jollekin kielimuodolle
erikoisesti ominainen, esim. lauseparsi, käänne. I.
käännös, sellainen, joka tulkitsee käännettävän
toiselle kielelle käyttäen tälle ominaisia
lauseparsia ja käänteitä (vastakohta on
sananmukainen, orjallinen 1. mekaaninen käännös), ks.
Idiomi. A. K.
Idiomi (kreik. idi’öma = omituisuus), jonkin
kielimuodon (kielen, murteen) erikoisominaisuus,
joka sen erottaa toisista, etenkin
sukulaiskieli-muodoista : kieli t. murre, erityisesti silmällä
pidettäissä näitä erikoisominaisuuksia. A. K.
Idiomorfinen (kreik. idios = oma, ja morphë =
muoto) 1. o m a m u o t o i n e n. eruptiivisissa
vuorilajeissa sellainen kivennäisaines, jolla
ominainen, sille kuuluva kidemuoto on enemmän tai
vähemmän selvästi kehittynyt. Sellaisiksi ovat
saattaneet muodostua ne kivennäiset, jotka
vuorilajimagman jähmettyessä ovat kiteytyneet
ensimäisinä, jota vastoin viimeisinä
jähmettyneet ainekset ovat täyttäneet idiomorfisten
ra-keitten välipaikat ja muodostuneet a 11 o t r i
o-morfisiksi 1. vierasmuotoisiksi.
P. E.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
