Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Idiootti ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
813
Idiootti—Idman
814
Idiootti (kreik. idifftcs = yksityinen henkilö,
taitamaton, sivistymätön ihminen), kykenemätön
ymmärtämään tai oppimaan mitään,
tylsämielinen. vrt. Idiotismi.
Idiopatia (kreik. idios = ominainen, ja pathos
-tunne), omintakeinen tauti; idiopaattiseksi
sanotaan sellaista, jotakin ruumiinosaa koskevaa
tautia, joka ilmenee itsenäisenä, omintakeisena ja
alkuperäisenä tautina vastakohdaksi sellaiselle,
joka esiintyy jotakin muuta tautia seuraavana
taudinilmiönä tahi aiheutuu ulkonaisesta
loukkaantumisesta j. n. e. M. O-B.
Idioplasma (kreik. idios = ominainen, ja
lilusma = muodostus). Nägeli’n 1884 esittämässä
idioplasma-teoriassa se oletettu alkuliman osa,
joka muka oli periytvvieu ominaisuuksien
kantaja. Uudempien tutkijain mukaan i. olisi
tavattava kromosomeissa. J. A. W.
Idiosynkrasia (kreik. idios = (»minamen, syii —
mukana, ja kräsis = sekoitus), joissakuissa
henkilöissä tavattava ominaisuus tavallisesta
poikkeavalla tavalla, erittäin herkästi reageerata 1.
tuntea vaikutusta jostakin vähäpätöisestä
kiihotti-mesta, lääkkeestä ynnä eräistä ruoka-aineista;
muutamat ihmiset esim. eivät ollenkaan siedä
elohopeata, ooppiumia, kiniiniä j. n. e., vaikka
annos on monta kertaa tavallista määräänsä
pienempi ; tähän kuuluu m. m. myöskin se. että
jotkut saavat ihottuman esim. syötyään mansikoita,
rapuja y. m. s. M. 0-B.
Idiotikon (kreik. idiötiko’s = omituinen),
eräänlainen murresanakirja, kokoelma
yleiskielelle outoja kansanmurteiden sanoja ja
lauseparsia (idiotismeja). Nykyaikuisiin
murresana-kirjoihin otetaan mikäli mahdollista kaikki
keräysalueella käytännössä olevat sanat ja
lauseparret siihen katsomatta, onko niitä yleiskielessä
vai ei. — Mainittakoon erikoisesti Staubin ja
Toblerin „Schweizerisches Idiotikon" (1881 seur.).
A. E.
Idiotismi (kreik. idios = omituinen) 1.
synnynnäinen tylsämielisyys, johtuu aivojen
epätäydellisestä kehityksestä tai jostakin taudista
tai vammasta, joka on kohdannut aivoja
sikiö-tilassa tai aikaisimmassa lapsuudessa. Laatunsa
ja kulkunsa puolesta on idiotismi hyvin erilainen
eri tapauksissa riippuen osittain siitä, mitkä
osat aivoja ovat surkastuneet tai turmeltuneet,
osittain siitä, onko sen synnyttäjänä ohimenevä
vamma, kuten loukkaus ja äkillinen
aivotulehdus, vai pitkällinen sairaus, kuten kuppa ja
tuberkuloosi. — Syntymästä saakka henkisesti
puutteelliset, joita Suomessa on ainakin 8,000,
jaetaan kahteen suureen ryhmään: idiootteihin
ja imbesilleihin. Raja niitten välillä on
käytännöllisistä syistä pantu vastaamaan 7—8
vuotiaan lapsen henkistä tasoa. Alemmilla
idiotismin asteilla olevat ovat eläintäkin alempana
siinä, että heiltä puuttuu yksinkertaisimmatkin
itsesäilytysvaiston ilmaukset. He eivät kykene
edes itse viemään ruokaa suuhunsa. Vailla
kaikkia sielullisia ominaisuuksia, kuten tunteita,
tahdonilmauksia ja käsityskykyä, he viettävät
tajutonta olemistaan muitten ihmisten
rasituksena. Koko joukon korkeammalla ovat ne
idiootit, iotka kykenevät näyttämään
mielen-liikutuksen, kuten ilon, surun ja vihastumisen,
oireita. Heidän tunteensa ja mielteensä kohdis-
tuvat aina heidän omaan itseensä, heidän
huomiokykynsä, kun sitä on olemassa, käsittää vain
tavallisemmat konkreettiset ilmiöt. Abstraktisia
ja moraalisia käsitteitä ei heillä ylimalkaan ole
laisinkaan. Puhetaito puuttuu joko kokouaan
tai rajoittuu yksityisiksi sanoiksi ja lyhyiksi
lauseiksi. Kielenkäytön suhteen pisimmälle
pääs-seilläkin on sanavarasto vähäinen ja
lausemuo-dostus vaillinainen. Yleisestä henkisestä
köyhyydestä huolimatta saattaa väliin kumminkin
joku yksityinen taipumus (esim. musiikkiin,
piirustukseen, laskuoppiin y. m.) olla erittäin
hyvin kehittynyt. Idiotismiin liittyy usein
kaikenlaisia ruumiillisia vikoja ja epämuodostuksia:
jäsenet saattavat olla joko halvaantuneita tai
koukkuun vetäytyneitä tai on niissä pakollisia
liikkeitä ja kouristuksia, aistimista voi puuttua
yksi tai useampia tai ne ovat yleensä
tylsistyneitä. Noin kolmannessa osassa idiootteja on
langettavatauti vielä kurjuutta lisäämässä ja
taudin edistymistä osoittamassa. — Aniharvoin
on idiotismin syy jossain määrin poistettavissa
ja tauti sitä myöten parannettavissa, kuten on
laita muutamissa syfilis- ja
kretinismitapauk-sissa. Viimemainittu tauti on niin. seurauksena
kilpirauhasen (glandula tliyreoideaj sairaloisista
muutoksista ja sen toiminnan vajavuus voidaan
korvata eläinten kilpirauhasista tehdyllä
laitteella. Useimmiten on idioottien hoidon suhteen
tyydyttävä heidän ruumiilliseen
vahvistamiseensa ja jäljellä olevien henkisten kykyjen
säilyttämiseen ja kehittämiseen. Sopivimman
hoidon lie saavat idioottilaitoksissa, joissa on eri
osastoja (koulu-, työ- ja asyyliosastot) eri
kehi-tyskaunalla oleville hoidokkaille. Paitsi
puhumista ja tiedon alkeita opetetaan niissä
käytännöllisiä toimia ja yksinkertaisia käsitöitä. —
Suomessa on yksi tällainen laitos, Perttulan
kasvatuslaitos lähellä Hämeenlinnaa. — vrt. myös
Idiotikon. E. Th-n.
Idman [1-] -suvun kantaisä oli 1680-luvulla
Huittisissa kuollut, Ruotsista Suomeen
muuttanut vouti Daniel Larsson. Pari I.-suvun haaraa
on aateloitu nimellä I d e s t a m. 1. Niilo I.
(1680-1750), pappi. Yliopp. 1699, Turun
kaksinnus-ratsuväen sotapappi 1702. Seurasi rykment
tiä sotaretkellä Inkerissä, oli m. m. mukana
Narvassa ja Ivangorodissa, kun vihollinen ne
valtasi. V. 1706 Turun ratsuväkirykmentin,
sitten Viipurin kaksinnusratsuväen ja 1710 Turun
jalkaväkirykmentin pastori; oli mukana
Pälkäneen ja Napuen tappeluissa sekä Norjanretkellä.
Nimitettiin 1719 Huittisten kirkkoherraksi,
pysyen rykmentissä sodan loppuun, tuli 1723
lääninrovastiksi ja oli 1734 edustajana
valtiopäivillä. — Kirjoittanut kertomuksen
Norjan-retkestä: „Kort berättelsse om fälttåget 1718:
i Drontliems lälin el:r Nordanfiälls" (julk.
„Hist.-arkistossa" VIT) sekä saarnan „Folketz roop pa
Norska Fiällerne" (1720). E. E. E.
2. Nils I. (1716-90), ed:n poika. fil. maist.
ja pappi; Huittisten kirkkoherra, sai
myöhemmin rovastin sekä teol. tohtorin arvonimen:
etevä sielunpaimen, harrasti myös koskenper
kauksia. V. 1774 ilmestyneessä teoksessaan „För
sök ait visa gemenskap mellau finska och
gre-kiska språken såsom tjenande tili upplysning i
finska folkets historie" T. hylkää ennen esitetyn
mielipiteen suomalaisten israelilaissyntyperästä:
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
