- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 3. Haggard-Kaiverrus /
817-818

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Idätyskone ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

817

Idätyskone—Iglau

S18

Iistä valmistettu suuri laatikko, jonka
lasihyl-lyille siemenet levitetään kostutetuille
imupape-reille) j. n. e. Eri kasvien siemenet vaativat
itääk-seen eri pitkän ajan. Meikäläisille
siementar-kastuslaitoksille vahvistettujen määräysten
mukaan on seuraavien kasvien siemeniä idätettävä

10 vuorokautta: ristikukkaiset kasvit, ohra,
ruis, vehnä, pellava, herne, virna, kumina,
porkkana, timotei, kaura y. m.

25 vuorokautta: puntarpää, koiranruoho,
useimmat puulajit y. m.

42 vuorokautta: mänty. V. A.

Idätyskone, kone, jolla tutkitaan siementen
itämistehoa ja itämisvoimaa. Metsäpuiden
siemeniä varten on joukko eri koneita: Nobben,
Stainerin, Pflitzenmayerin y. m. Täydellisimmät
ovat laaditut n. s. termostaattien malliin, ks.
myös Idätys. A. C.

i. e., lyh. lat. id est = se on, s. o.

Ienmätä (stomacace), suun limakalvon ja
eritoten ienlihan märillemeno, jommoinen suutauti
esiintyy erittäin heikoissa ja jotakin yleistautia
potevissa lapsissa ja aikuisissakin. I:ää potevan
henki on erittäin iljettävän-hajuinen.

(M. O-B.)

Ies, vetoliärkiä varten sovitettu vetolaitos,
joka kiinnitetään joko sarviin (sarvi-ies)

tahi kaulaan, säkään
(säkä-ies). Edellinen
joko otsa-ies taikka
niska-ies sarvien
asennon mukaan.
Vetoparille kaksoisies. Ikeen muodostaa
pääosana heikosti kaareva, puusta tai raudasta
tehty veto-osa, johon vetohihnat ovat kiinnitetyt.

I. A. 8.

Iferten, Yverdonin (ks. t.) saks. nimi.

Iffland, August Wilhelm (1759-1814),
saks. näyttelijä, teatterinjohtaja ja
näytelmän-kirjoittaja, kehitti ja kohotti Berliinin
näyttämötaidetta ja sai siitä kunnianimen
„kuninkaallisten näytäntöjen tirehtööri" (1811).
Näyttelijänä I. oli vähemmin nerollinen kuin älykäs,
yksityiskohtia tarkoin laskeva taituri, joka
parhaiten onnistui koomillisissa ja porvarillisissa
luonne-osissa. Hänen jo aivan vanhettuneita
näytelmiään haittaa liiallinen moraliseeraava
laajuus, vaikka niiden rehellistä tapainkuvausta
on kannattamassa melkoinen ihmis- ja
näyttämö-tuntemus. Omat mielipiteensä ja kokemuksensa
näyttämötaiteen alalla I. on esittänyt teoksissa
„Fragmente über Menschendarstellung" (1785)
„Theorie der Schauspielkunst" (1815, 2 nid.) ja
„Almanach fürs Theater" (1806, 5 nid.). I:n
lukuisista näytelmistä mainittakoon „Die Jäger",
„Die Hagestolzen", „Dienstpflicht", „Die
Mündel" ja „Die Beise nach der Stadt". [Funck,
„Erinnerungen aus dem Leben zweier
Schauspieler, IfHands u. Devrients" (1838), K. Duncker,
„I. in seinen Schriften als Künstler, Lehrer und
Direktor der Berliner Bühne" (1859); Lampe,
„Studien über I. als Dramatiker". (1899).]

j. e-l.

Ifigenia ks. Iphigeneia.

Ifvarsson [iv-], Karl (1818-89), ruots.
val-tiopäivämies, talonpoika. Edustajana
valtiopäivillä 1859, 1862-63, 1865-66, 1867-89 (1880
jonkun aikaa ja 18S1-S4 toisen kamarin
varapuheenjohtajana) oli pitkän aikaa Landtmannapartiet -

puolueen johtajia: esiintyi tärkeissä
kysymyksissä selväjärkisenä realipolitikkona:
painovapauden, vapaakaupan, äänioikeuden
laajentamisen puolustaja; vaati myöntyväisyyttä Norjaa
kohtaan. [E. Svensén, .,K. I. och [-landtmannapartiet".]-] {+landtmanna-
partiet".]+} (E. E. K.)

Igapoo-alue ks. Brasilia.

Igelström. 1. Otto Henrik I. (1737-1817),
kreivi, venäl. diplomaatti ja kenraali, alkuansa
ruots. sukua. I. antautui sotilasuralle ja tuli
pian huomatuksi; otti osaa Katariina II:n
ensimaiseen sotaan Turkkia vastaan, valloitti
Aker-manin linnoituksen. Päästyänsä ruhtinas
Potem-kinin suosioon, nimitettiin hänet
käskynhaltijaksi Simbirskin ja Ufån kuvernememteihin; sai
1790 ylipäällikkyyden sodassa ruotsalaisia
vastaan Suomessa, ja huhtik. sam. v. toimekseen
keisarinnan valtuuttamana ryhtyä
rauhanneuvotteluihin. G. M. Armfelt oli ruotsalaisten
rauhanneuvottelija. Elok. 14 p. 1790 he
allekirjoittivat Värälässä lopulliset rauhanehdot.
Tunnustukseksi ansioistaan nimitettiin I. m. m.
lähettilääksi Tukholman hoviin (jonne hän ei
kuitenkaan milloinkaan saapunut) sekä
korotettiin kreivilliseen säätyyn. Oltuaan 1792
kenraalikuvernöörinä Pihkovassa, sen jälkeen
Kiovassa, Tsernigovissa ja Novgorod-Severskijssä,
nimitettiin hän 1793 Puolassa olevien
venäläisten joukkojen komentajaksi. V. 1794 puhkesi
verinen vallankumous Varsovassa, ja ainoastaan
suurilla ponnistuksilla onnistui I:n tunkeutua
kapinallisten joukkojen läpi. Hän eleli tämän
jälkeen valtion viratta, lukuunottamatta vuosia
1796-98, jolloin oli Orenburgin sotakuvernöörinä.
I:n aikalaiset antavat hänelle sen tunnustuksen,
että hän oli yritteliäs, rohkea, rakastettava ja
erittäin lahjakas mies. Hän jätti jälkeensä
arvokkaita kirjallisia muistiinpanoja, jotka
koskevat m. m. Värälän rauhanneuvotteluja (vrt.
Sv. hist. tidskrift, 1882). E. M-a.

2. Andrei Viktorovits I. (s. 1860), ven.
kirjailija, karkoitettiin ollessaan Varsovassa
upseerina 1885 Siperiaan, mutta määrättiin
upseeriksi taasen korotettuna 1892 Suomeen.
Bobrikovin aikana I. erosi 1900 upseerinvirasta
ja tuli sam. v. venäjän kielen ylimäär.
lehtoriksi yliopistoou ja saman aineen opettajaksi
polyteknilliseen opistoon. V. 1902 liän nimitettiin
yliopiston venäläisen kirjaston hoitajaksi. I. on
lukuisissa kirjoituksissa tasapuolisella ja
tyynellä tavalla esittänyt Suomen valtiollista ja
sivistyselämää venäläiselle yleisölle. Hän on
kirjoittanut useat tärkeät osat D. Protopopovin
toimittamaan teokseen „Finljandija" (1898) ja on
julkaissut paljon maatamme koskevia kirjoituksia
venäl. sanomalehdistössä ja tietosanakirjoissa.
Julkaissut suomeksi kirjasen „Slavofiilit" (1S97).
V. 1909-10 hän toimitti aikakauskirjaa
„Finljandija" (ks. t.). Yhdessä J. Mandelstamin kanssa hän
on toimittanut ruots.-venäl. sanakirjan. (1905).

Iglau (tsek. Jihlava), kaupunki Itävallassa,
Mährissä, Iglawa-joen varrella; 24,387 as., 82%
saksalaisia (1900). Harjoittaa vanhastaan
villa-teollisuutta, sitäpaitsi on savi-, nahka- ja
tupakkateollisuus melkoinen. —
Maataloustuotteiden kauppaa. — I:ssa hussilaiset tekivät
keisari Sigismundin kanssa sovinnon, tunnustaen
hänet Böömin kuninkaaksi (1436). — 30-vuotisen
sodan aikana sen valloitti Torstenson 1645.

Pari-ies.

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sat Dec 21 13:45:49 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/3/0447.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free