- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 3. Haggard-Kaiverrus /
821-822

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Ignatius Loyola ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

821

ollen, I. jo siinä nuoruuden innolla liittyi
suomenmielisten kantajoukkoon, ja otti sitten
kirjoituksilla sanomalehdistössä (erittäinkin „Uudessa
Suomettaressa", jonka perustajia hän oli) ynnä
muulla toiminnallaan osaa kielikysymyksen
synnyttämään taisteluun. V:sta 1877 asti
valtio-päivämiehenä purvarissäädyssä hän oli säädyn
suomenmielisen vähemmistön johtajana ja otti
sangen huomattavaa osaa valtiopäiväin työhön.
Kun Yrjö-Koskisen ensin astuttua maan
hallitukseen tuli kysymys sen suomalaisen aineksen
vahvistamisesta, cjli varsin luonnollis’a, että I.
1885 toisena suomenmielisenä kutsuttiin senaatin
jäseneksi, kamaritoimituskunuan päälliköksi.
Tässä asemassa hän sitten viidentoista vuodan
aikana vaikutti niiden suomalaiskansallisten
päämäärien toteuttamiseksi, joita ennenkin oli
esittänyt. Varsinkin sai hänen metsäpolitiikkansa,
joka tarkoitti asutuksen helpottamista kruunun
metsämailla, ankaraakin vastustusta osakseen
ruotsinmieliseltä taholta.

V. 1890 I. oli sen venäläis-suomalaisen
komis-sionin jäsenenä, jonka tuli antaa lausunto
Suomen suhteesta keisarikuntaan, hallitsijan
vallasta ja Venäjän perustuslakien voiman ja
vaikutuksen ulottamisesta Suomeen. Tällöin jo
vakaantui hänessä se mielipide, että selvä ja
horjumaton kiinnipitäminen Suomen perustuslaillisista
oikeuksista meidän puoleltamme oli ainoa oikea
politiikka venäläiseltä taholta uhkaavassa
ristiriidassa, ja kun 1899 tämä ristiriita
auttamattomasti puhkesi ilmi, asettui T. kohta alusta
päättävästi laillisuuden ja laillisen vastarinnan, n. s.
„passiivisen vastarinnan" kannalle, ja erosi
heinäkuussa 1900 senaatista, kun senaatin esitys
venäjän kieltä koskevasta julistuskirjasta oli
hyljätty. Passiivisen vastarinnan puolustukseksi
hän m. m. 1902 salanimellä Toivo julkaisi
lentokirjasen ..Oikea tie". Valittuna jälleen 1904
valtiopäiville, I. kutsuttiin 1905 marraskuun
tapausten jälkeen vanhalle paikalleen maan
hallitukseen, ja pysyi siinä kesään 1908 asti, jolloin
hänelle ja kolmelle muulle senaatin jäsenelle
annettiin ero. I. kuoli Helsingissä 11 p. syysk.
1909. K. ’G.

Ignatius Loyola ks. Jesuiitat.

Ignatjev, Nikolai Pavlovits
(1832-1908), ven. diplomaatti; aloitti uransa
upseerina; tuli 1856 sotilasattaseaksi Lontooseen, 1859
lähettilääksi Kiinaan, missä 1860 sai aikaan, että
Kiina luovutti Venäjälle Amur-alueen;
nimitettiin 1861 ulkoasiainministeriön aasialaisen
osaston johtajaksi, 1864 lähettilääksi
Konstantinopoliin; saavutti siellä suuren vaikutusvallan
sulttaani Abdul Asisiin ja sai turkkilaisilta
pilkkanimen „valheen isä"; kiihotti Abdul Asisin
kukistuttua (1876) bulgaarit kapinaan, Serbian ja
Montenegron sotaan; solmi 1878 San Stefanon
rauhan. Kuu Aleksanteri II:n kuoltua
taantumus pääsi valtaan, tuli I. 1881
sisäasiainministeriksi, jossa virassa ollessaan m. m. suosi tai ei
ainakaan estänyt juutalaisvainoja; hänen
ehdotuksensa neuvoa antavan valtakunnan kokouksen
kokoonkutsumisesta ei saavuttanut kannatusta;
luopui 18S2; tuli 1888 slaavilaisen
hyvänteke-väisyysseuran presidentiksi ja esiintyi tässä
toimessa ollessaan innokkaana panslavistina.

E. M-a.

Ignell f-r’-], Nils (1806-64), ruots. teologi,

822

Schleiermacherin oppilas, vaikutti pappina
Tukholmassa vapaamielisen jumaluusopin hyväksi
osaksi ruotsinnoksilla (Schleiermacher, „Den
kristliga tron", 1845 ja Hegel, „Historiens
filosofi", 1850), osaksi omilla teoksilla, joista
tärkeimmät ovat: „Christendomens hufvudläror"
(1850) ja „Menskliga utvecklingens historia"
(5 os. 1855-62). ^ E. K-a.

Ignis (lat.), tuli. — I. purgatorius,
kiirastuli.

Ignoranttiveljet (ransk. frères ignorantins,
lat. fratres ignora’utice), room.-katolilainen
kano-nikko Jean Baptiste de La Salien
(1651-1719) Reimsissä 16S1 perustama „uskonnollinen"’
maallikkokongregatsioni. Seuran jäseniä
nimitetään myös „kristillisen koulun veljiksi" (ransk.
frères des écoles clirétiennes) ja veljeskunnan
Rouen’issa sijaitsevan talon S:t YTon’in mukaan
S:t You-veljiksi. Heidän erikoisena tehtävänään
oli poikien maksuton opettaminen. V. 1790
kansalliskokous lakkautti veljeskunnan, jolla silloin
Ranskassa oli 121 taloa, mutta Italiassa se vielä
säilyi. Jo 1804 veljeskunta uudistettiin Lyon’issa
ja 180S se sai valtion hyväksymisen ja johto
siirtyi Pariisiin. Ignoranttiveljet ovat katolisen
kirkon miehisistä kongregatsioneista jäsenluvultaan
suurin veljeskunta, 1904 15,472 jäsentä, 2,019
koulua, 326,579 oppilasta, enin osa Ranskassa,
jossa v:sta 1903 on käyty kiivasta taistelua
igno-rantteja vastaan ja saatu suurin osa sen
laitoksista lakkaamaan. Saksassa ignorantit eivät ole
saaneet lujaa jalansijaa. Järjestykseltään ja
hengeltään veljeskunta on lähellä jesuiittoja.
Nimi ignorantit johtuu siitä, että teologisesti
sivistyneitä pappeja ei tahdota veljeskuntaan.
Leo XIII julisti de La Salien pyhimykseksi 1900.

L. H.

Ignoreerata (lat. ignörü’re = olla tietämätön),
olla tuntematta, olla huomioonottamatta,
välit-mättä.

Igor 1. I n g o r (k. 945), oikeastaan
muinais-skand. Ingvar, oli Venäjän valtakunnan
perustajan Rurikin (ks. t.) poika, joka hänen
kuolemansa jälkeen tunnustettiin vallanperijäksi,
ensin Olegin holhouksen alla. Vasta tämän
kuoltua I. tuli vuonna 912 (niinkuin ilmoitetaan)
valtaan. Tunnetuin tapaus hänen hallituksensa
ajalta on 941 Konstantinopolia vastaan tehty
sotaretki, joka kreikkalaisen tulen avulla
torjuttiin. I. varustautui nyt kostosotaan, kunnes 945
saatiin aikaan rauhansopimus. Sam. vuonna
I. lähti drevljanien, erään slaavilaisen heimon
maahan veroa ottamaan, mutta joutui vangiksi ja
surmattiin. K. G.

Igor-tarina 1. -laulu (ven. slovo o polku
Igo-reve), ainoa meidän päiviimme asti säilynyt
muinaisvenälaisen runouden muistomerkki,
kertoo Novgorod-Severskin ruhtinaan Igor
Svja-toslavovitsin onnettomasta sotaretkestä
turkki-laissukuisia polovtseja vastaan (1185), hänen
vankeudestaan ja paostaan. Se on säilynyt hyvin
turmeltuneessa muodossa. Alkuperäinen
käsikirjoitus hävisi Moskovan palossa 1812, mutta
sitä ennen oli siitä otettu kopio Katariina Il-.sta
varten. Tämän muistomerkin yksinäisyys
mui-naisvenäläisessä kirjallisuudessa ja sen
kuva-rikas kieli, joka usein muistuttaa
kansanrunoutta, sai muutamat oppineet epäilemään sen
alkuperäisyyttä. Myöhempi tutkimus on kuiten-

Ignatius Loyola—Igor-tarina

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sat Dec 21 13:45:49 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/3/0449.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free