- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 3. Haggard-Kaiverrus /
827-828

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Ihminen

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

827

Ihm

inen

828

hermosto, lihaksisto, hengityskoneisto,
verenkierto y. m., ovat pääasiallisesti samat kuin
imettäväisillä ylimalkaan. I. on
luonnonhistorialliselta kannalta katsoen todellinen
imettäväinen. mutta korkeimmalla organisatsionikannalla
oleva, joskaan kaikki ruumiinosat eivät ole edes
vhtä täydelliset kuin useilla muilla
imettäväisillä (esim. aivojen haistinliuskat verrattuina
vastaaviin osiin koiran aivoissa). Imettäväisten
joukossa hän osoittaa läheisintä sukulaisuutta
kapeaneuäisten apinain kanssa, etenkin
ihmisen-muotoisten 1. antropoidien (gorilla, simpanssi,
gibboni) ; tämä ilmenee sekä yleensä
ulkonaisessa ruumiinmuodossa että sisärakennuksen
kaikissa tärkeimmissä kohdissa. Erittäin
silmiinpistävistä yhtäläisyyksistä mainittakoon,
että antropoideilla on sama hammaskaava, että
ne ovat ulkonevaa häntää vailla, että niiden
sormien ja varpaitten päitä tukevat litteät
kynnet, että käden sisäpinta ja jalkapohja ovat
karvattomat, että ristiluu on eräillä kokoonpantu
viidestä yhteenkasvettuneesta nikamasta, että
istukka (placenta) on levyn muotoinen y. m.
Tämän kaikkialla huomattavan anatomisen
yhtäläisyyden nojalla luonnontutkijat, kuten jo
Linné, katsovat oikeammaksi yhdistää i:n
alaryhmänä samaan imettäväislahkoon (Primates,
kädelliset) kuin antropoidit y. m. apinat.

Yksityisten elinten muodostuksessa i:n ruumis
sentään osoittaa monta eroavaisuuttakin
antro-poideista. Ennen kaikkia pysty käynti, aivojen
suuruus ja monimutkainen rakenne ynnä tilava
pääkoppa ovat ominaisuuksia, jotka erottavat i:n
antropoideista ja kohottavat hänet näitten y. m.
imettäväisten ja kaikkien muitten eläinten
yläpuolelle. Lähempi tarkastus osoittaa, että nämä
y. m. ruumiinrakenteen eroavaisuudet koskevat
yksinomaan vastaavien elinten kokoa ja muotoa,
mutta ei itse niiden laatua.

Sensijaan että antropoidit, jotka varsinaisesti
elävät puissa, maassa liikkuessaan myös
nojautuvat pitkiin eturaajoihinsa tai kuten gibbonit
ojentavat nämä ulospäin pitäen sillä tavoin
horjuvaa ruumistaan tasapainossa, i:llä jalat ovat
muodostuneet yksinään kantamaan koko ruumiin
painoa. Tämän mukaisesti varpaat ihmisellä,
antropoideihin verraten, ovat lyhyet, ensimäinen
varvas on iso eikä peukalon tavoin käänny muita
varpaita vastaan, ja yleensä varpaat,
jalka-pöydäuiuut ja nilkkaluut kiinteästi
yhteenliitty-neet joustavaksi kaareksi, jonka takimaisena
tukipisteenä on vahva kantapää. I:n jalan
rakenne ja siitä johtuva pvsty käynti on lähinnä
seuraus etu- ja takaraajojen välisestä työnjaosta.
Apinoilla molemmat raajaparit ovat sekä
liikkumis- että tartuntaelimiä, i:llä sitävastoin
taka-raajat ovat yksinomaan liikkumiselimiä, jota
vastoin kädet ovat vapaat muita toimintoja
suorittamaan.

l:n rakenteen monet omituisuudet ovat
ymmärrettävissä, jos otetaan huomioon takaraajojen
merkitys ruumiin koko painon kannattajina.
Apinoihin verraten i:n sääriluu ja etenkin
reisiluu ovat vahvat, jälkimäinen on hänen pisin
luunsa, jota vastoin apinoilla olkavarren-luu on
isoin tai ainakin yhtä iso kuin reisiluu; i:n
lantio on laaja, riippuen etenkin lonkkaluitten
leveydestä, sillä näidenhän on, pystyn
käynti-asennon vuoksi, kannatettava sisälmyksien mel-

kein koko paino. Samasta syystä johtuvat
selkärangan S-mäinen kaarevuus, täyteläiset
lihasjoukot sääriluun, reisiluun ja perän
ympärillä. Tämän seikan yhteydessä on myös, että
pään kiinnityskohta selkärankaan on ihmisellä
melkein pääkallon pohjan keskessä, kun se
apinoilla on lähempänä takasyrjää, ja että
kaula-nikamien haarakkeet, joihin niskajänteet
kiinnittyvät, ovat paljoa heikommat kuin apinoilla.

Eturaajat eroavat vähemmin kuin jalat
antropoidien eturaajoista. Kuitenkin ne ovat i:11a.
suhteellisesti lyhyemmät, olkavarsi pitempi
käsi-Aarteen ja käteen verrattuna, peukalo
varttuneempi ja liikkuvampi; yleensä käsi on i:llä
täydellisempi elin kuin apinoilla.

Silmääupistävänä eroavaisuutena i:n ja
apinain välillä on ihon karvaisuus, joka i:llä, paitsi
paikoitellen, on paljoa heikompi kuin apinoilla.

I:n aivoissa on samat osat kuin apinoilla,
varsinkin on lapsen ja antropoidin aivojen
yhtäläisyys melkoinen. Niissä ovat samat
pääaivopoi-mutkin huomattavissa, mutta i:llä tämä elin
kuitenkin on paljoa kehittyneempi. Etenkin on
gangliosoluja sisältävä harmaa aivokerros paljoa
laajempi, aivopoimut senvuoksi syvemmät ja
lukuisammat, niiden mutkaisuus moninaisempi.
Kokonaisuudessaan aivot, nimenomaan isot
aivot, älyn sija, ovat suuremmat, m. m. niiden
etuosa, silmäontelojen yläpuolella, vahvasti
kehittynyt. samoinkuin niiden takaosa peittää
täydellisemmin pienet aivot kuin apinoilla. I:n
aivojen paino (1,400 gr) onkin keskimäärin
kolme kertan suurempi kuin samankokoisen
ihmisenmuotoisen apinan. Aivojen muotoa
noudattava pääkoppa on i:llä paljoa tilavampi, se
kohoaa kasvojen yli korkeaksi, pystyksi otsaksi,
sillä on vahvemmin ja tasasuhtaisemmin
pyöristynyt muoto ja sileämpi pinta kuin
antropoideilla. Kasvojen, varsinkin leukain muodostus
sensijaan on hennompi eikä kuonomaisesti
esiin-pistävä, nenä taas ulkoneva. Alaleuassa i:llä
on hyvin kehittynyt ulkoneva leukakulma, jota
vastoin apinoilla alaleuka etuhampaista saakka
kaartuu tylsäkulmaisesti taaksepäin. Hampaisto
on i:llä verrattain heikko ja kulmahampaat eivät
ole sanottavasti etuhampaita vahvemmat.

I:n alkuperästä on mitä erilaisimpia
selitystapoja. Darwinin kehittämän
polveutumis-opin valossa i. on viimeinen jäsen äärettömän
pitkässä, toisiaan seuranneitten muotojen
sarjassa: pitkällisen kehityskulun historiallinen
tuote, olento, joka yhä edelleenkin on
muuttumisen alainen. Tämän käsitystavan mukaan i.
muodostaa ylimmän oksan imettäväisten
..sukupuussa". Yksityiskohdissa vallitsee tosin eri
eläintutkijain ja antropologien kesken paljo
erimielisyyttä, mutta yleensä katsotaan
todenmukaiseksi, että i:n esivanhemmat johtavat
alkuperänsä tertiäärikaudella eläneestä apinoihin
luettavasta olennosta. Tästä polveutuvat sekä
ihmisenmuotoiset apinat, jotka ovat muuttuneet
verraten vähän ja kehittyneet enemmän
eläimelliseen suuntaan, että näistä aikaa myöten
yhä erilaistuvat i:n esivanhemmat (Homo
primi-genius). Ne yhtäläisyydet, jotka huomataan i:n
ja antropoidien välillä, olisivat niinmuodoin
ilmauksia perinnöllisyydestä, yhteisestä
perusmuodosta polveutuvia ominaisuuksia, erilaisuudet
taas saisivat selityksensä sen ajanjakson tavatto-

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sat Dec 21 13:45:49 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/3/0452.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free