- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 3. Haggard-Kaiverrus /
835-836

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Ihminen - Ihmiseksituleminen ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

835

teydessä niiden erilaisen rotuluonteen kanssa.
Mutta tätä ei ole suinkaan niin ymmärrettävä,
että yhden rodun kaikki kansat historian alusta
asti olisivat peruuttamattomasti määrätyt
„aktiivisiksi", toisen rodun kansat „passiivisiksi".
Kokemus ei vahvista sellaista „rodun fatalismia",
vaan osoittaa päinvastoin esim., että muutamat
indoeurooppalaiseenkin ryhmään kuuluvat
kansat ovat „passiiviset", esim. ryhmän mieslukuisin
haara, Intian monessa katsannossa lahjakas ja
merkillinen kansa; niinikään että muutamat
toisiin rotuihin kuuluvat kansat osoittavat
pontevaa toimeliaisuutta, niinkuin esim. viime
vuosikymmeninä japanilaiset. Kansojen historialliset
kohtalot johtuvat hyvin suureksi osaksi niistä
historiallisista oloista ja siitä
sivistvsympäris-töstä, joiden vaikutuksen alaisena ne ovat,
siitä perinnäistavasta ja hengestä, minkä ne
itse itselleen kehittävät. Todennäköisesti
ainoastaan vähempi ja vähemmän näkyvä osa kansojen
kohtaloista, joka on vaikeasti keksittävissä ja
selvitettävissä, johtunee rotu-omituisuuksista.

Varsinainen rotuluonne ei ole ajateltava
ehdottomasti muuttumattomaksi, mutta kuitenkin
niin pysyväiseksi omituiseksi henkiseksi sävyksi,
että se tuskin huomattavasti muuttuu muutaman
vuosituhannen kuluessa. Eri rodut ovat
varmaankin syntyneet siten, että kunkin rodun
esi-isät hyvin pitkät ajat, ehkä kymmeniä tuhansia
vuosia, elivät yhtäläisissä oloissa, jotka
kehittivät heidän kykyjään määrättyyn suuntaan; niin
esim. indoeurooppalaisten kansain tahi
pohjoiseurooppalaisen vaaleaverisen, pitkäkalloisen
rodun esi-isät mahdollisesti elivät pitkät ajat
ankarissa elämänoloissa, monien puutteiden
alaisina jossakin Euroopan osassa jääkausien aikana.
Luonnollisesti rotuluonne, koska se on
pitkällisen kehityksen kautta syntynyt, myöskin yhä
edelleen voi muuttua, mutta sangen verkalleen.
Usein mainitaan kuitenkin rotuomituisuuksina
muutamia kansojen luonteenpiirteitä, jotka
todistettavasti ovat muuttuneet historiallisena
aikana, niinkuin esim. germaanilaisten kansojen
kiihkeä, uupumaton toimeliaisuus, joka
nykyaikana hankkii niille voiton elämän kilpailussa.
Mutta tätä ei voi katsoa niiden varsinaiseen
rotuluonteeseen kuuluvaksi, koska se näyttää
vasta viime vuosisatojen kuluessa kehittyneen
näissä kansoissa. Kaksi tuhatta vuotta sitten
germaanein esi-isät elivät, samoin kuin
raaka-laiskansat tavallisesti elävät, „suurina lapsina",
välittämättä huomispäivästä, metsästivät,
tappelivat, laiskoittelivat ja joivat, — niinkuin
heidän ylistäjänsä Tacitus kertoo. Siten
yleensäkin monet sangen tärkeät ja silmiinpistävät
kansojen luonteenpiirteet ovat muodostuneet
historiallisen ajan kuluessa.

Varsinkin on Gobineau’n (ks. t.) alulle panema
„rotututkimus" tai oikeammin „arjalaisen" ja
varsinkin germaanilaisen rodun jumaloiminen
saanut kiitollisen maaperän siellä, missä siihen
nojaten on tahdottu todistaa, että erityisillä
voimakkailla kansoilla on muka oikeus sortai
heikompia. Tämän rotuintoilun tyypillisin edustaja
on H. S. Chamberlain (ks. t.). [J. Finot, „Le
préjugé de races".] A. Gr.

I:stä sielullisena olentona ks. Sielu,
Tajunta.

Ihmiseksituleminen 1. inkarnatsioni

£36

(lat. in. ja caro = liha), raamatullinen käsite;
perustuen raamatunlauseeseen: ..sana tuli lihaksi"
(Joh. 114) kristillinen uskonoppi opettaa, että
Jumalan Poika, iankaikkinen sana (= logos) on
Jeesuksessa Kristuksessa tullut ihmiseksi.
Tähän dogmiin vanha kreikkalainen kirkko pani
mitä suurimman painon ja katsoi, että Jumalan
ihmiseksitulemisella sovitus itse teossa on
tapahtunut. — Intiassa on jumalien
lihaksitulemi-sella suuri merkitys. I. cn siellä nimeltänsä
ava-tara, „alasastuminen". Visnu ilmestyy eri
aikakausina auttamaan ja vapahtamaan, kääpiönä;
kalana, joka ilmoittaa Manulle suuresta tulvasta :
kilpikonnana, joka kantaa maata; villisikana,
joka vetää maan ylös merestä j. n. e. Milloin on
hänen avatarojansa 10 milloin enemmän.
Uskonnolliset opettajatkin ovat intialaisen opin mukaan
Visuun avataroja, niinpä Buddha ja Kristuskin.

E. K".

Ihmisenpoika, Jeesuksen käyttämä
itsenimi-tys juutalaisten valtiollisen Messias nimen
vastakohtana. [Lietzmann, „Der Menschensohn"
(1S96).] Edv. St.

Ihmiskunta. Hyvin verkalleen on opittu
käsittämään i:aa yhdeksi kokonaisuudeksi. Alkuansa
kukin heimo, sittemmin kukin kansakunta eli
omaa umpinaista elämäänsä ja oli kosketuksissa
toisten kanssa etupäässä sodassa. Saman heimon
jäsenet hyvin voimakkaasti tunsivat kuuluvansa
yhteen; yhteinen ajatus- ja toimintatapa sitoi
heidän elämänsä tarkasti määrättyihin
puitteisiin eikä yksilölle johtunut mieleenkään sitä
rikkoa. Muita ihmisiä katsottiin vihollisiksi
(„vihollista" osoitetaan monissa kielissä sanoilla,
jotka alk. merkitsevät vierasta, esim. lat. hostis;
muutamissa kielissä omaa kansaa osoitetaan
sanalla, joka samalla merkitsee ihmistä; kuvaava
on myöskin kreik. barbaros käsite, alk.
käsittämättömästi puhuva, sitten ulkomaalainen,
raakalainen). Kun kansat vähitellen tulivat yhä
li-kempiin keskinäisiin kosketuksiin, niin
verkalleen laajeni se piiri, jossa tunnustettiin
ihmisyyttä, hengenheimolaisuutta. Aleksanteri
Suuren valloitukset loivat valtiollista ja
sivistyksellistä yhteyttä monien kansojen välille, jotka
olivat olleet veriviholliset ja toisilleen vieraat;
samoin ja vielä pysyväisemmässä muodossa
Rooman maailmanvalta. Täten rikkoutui ahdas
kansallinen eristyneisyys, ja ihmisyyden yhteyden
aate heräsi. Stoalaiset filosofit julistivat
periaatteellisesti koko ihmiskunnan yhteyttä ja
kaikkien ihmisten tasa-arvoa. Mutta kauan kesti
kunnes nämä aatteet pääsivät edes vähänkään
toteutumaan elämässä ja tosioloissa. Suuret
maailmanuskonnot, etenkin kristinusko, levitessään
lukuisiin kansoihin, opettivat katsomaan
ainakin kaikkia „uskonveljiä" lähimmäisiksemme.
Aivan viime aikoihin asti on ihmiskunta ollut
jakaantuneena muutamiin suuriin, toisistaan
erotettuihin historiallisiin sivistyspiireihin, jotka
ovat eläneet pääasiassa kukin eri elämäänsä,
ilman läheistä ja sisäistä yhteyttä toisten kanssa
(niinkuin eurooppalais-ameriikkalainen eli
kristillinen sivistyspiiri, itä-aasialainen, intialainen,
muhammetilainen, jota paitsi esim. Afrikassa on
laajoilla alueilla vallinnut täysi raakuus ja perin
ahtaitten yhteiskuntapiirien erilläänpysyminen).
Vasta viime vuosikymmeninä ovat valtiolliset ja
sivistykselliset kosketukset maailman eri osain

Ihmiseksituleminen —Ihmiskunta

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sat Dec 21 13:45:49 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/3/0456.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free