- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 3. Haggard-Kaiverrus /
853-854

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Ikkuna ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

853

Ikkuna

854

seinät olivat siis läpäisemätöntä muuria. Meidän
aikoihimme säilynyt Kooman Pantheon saa
valonsa kattokuvun
laessa olevan avonaisen,
pyöreän aukon kautta,
joka ei vielä tänäkään
päivänä ole lasilla
katettu. N. 1300
rakennetussa Orvieton
tuomiokirkossa tapaamme
ikkunoita, jotka ovat
peitetyt ohuilla,
reiällisillä marmorile-vyillä. — Nuo vanhan
ajan rakennukset
tekivät umpinaisen ja
suljetun vaikutuksen,
mutta ne olivatkin
rakennetut etelän
auringon alla suojaksi
paahtavaa hellettä vastaan.
Egyptiläisillä on
kuitenkin ollut toisenlainen rakennusmuoto, jossa on
ulkoseinässä ikkunoita ja joka siten enemmän
muistuttaa nykyajan rakennuksia.
Kreikkalaisessa Erekhtheionin temppelissä tavataan sama
ikkunamuoto täydelleen kehittyneenä.
Muinais-kristillisellä ajalla lasi alkoi ikkunoissa enemmän
tulla käytäntöön. 500-luvulla varustettiin Sofian
kirkko Konstantinopolissa lasi-i:lla. Täältä
sen valmistamisen taito siirtyi Venetsian kautta
muuhun Eurooppaan, jossa romaanisella ja
goottilaisella ajalla lasimaalaus taide
saavutti suurenmoisen kukoistuksen. Kun
ikkunaruutuja voitiin valmistaa verrattain rajoitetussa

A. claustra.

Egyptiläinen asuinrakennus ja sen tavallinen ikkunatyyppi.

koossa, syntyi gotiikan rakennuksille
ominai-uen i:iden tiheä puitejaoitus ja nuo
ihmeteltävät ruusustot. Nämä tehtiin huulella
varustetuista kivistä, joihin lasiruutu suoraan
kiinnitettiin. Kivipuitteet vahvistettiin vaakasuorilla
n. s. tuuliraudoilla. Suuret, pyörö-i:t tehtiin
ulospäin kuperiksi paremmin vastustaakseen tuulen
painetta. Goottilaisessa kirkkorakennuksessa,
jossa muuripinnat esiintyvät vain ohuina
tukipilareina näiden välisine suurine ikkunoineen,
on jo nykyaikaisen lasipalatsin ajatus valmiina,
mutta siinä on suljetun huoneen luonne
erinomaisella tavalla säilynyt lasimaalausten avulla.
Sittenkuin lasiruutuja nykyisin on onnistuttu
valmistaa melkein minkä kokoisina tahansa, on
liikepalatsi muodostunut meidän päiviemme
tun-nusmerkillisimmäksi rakennukseksi, jossa
kapeiden kannatuspilarien välillä loistavat suuret,
yksitoikkoiset peililasi-i:t. Nykyään kuitenkin var-

sinkin asuinrakennusten i:t usein jaetaan
keskiaikaiseen tapaan puola- 1.
puitejaoituk-s e 11 a pieniin ruutuihin, koska huoneet täten
hauskemmin eristyvät ulkomaailmasta ja sileihin
fasadipintoihin saadaan enemmäu vaihtelua.

I:n ryhmittely on tarjonnut arkkitehdille
tilaisuutta mitä moninaisimpiin vaihteluihin.
Milloin ovat i:t asetetut yhtä suurina ja tasaisesti
fasadipintaan, milloin kapean pylvään
erottamina, kaksi- tai kolmijakoisiin ryhmiin koottuina,
milloin gallerian tapaisesti yhteen jonoon
asetettuina, milloin seinästä ulkonevina ulokkeina.
I:n muoto vaihtelee samoin eri
rakennustyyleissä. Romaanisen tyylin tunnusmerkki on
pyörökaarinen i., gotiikan huippu- ja
tudorkaari-nen, jotavastoin renesanssi useimmiten käytti
suorakaiteen muotoa pyörökaaren ohella. I:n
ympärys muodostui renesanssissa fasadipinnasta
ulkonevaksi kehykseksi, keskiaikaisissa tyyleissä
taas i:aa ympäröivät muuriin syvälle uurretut
profiilit.

I:n rakenteelle on varsinkin
pohjoismaissa täytynyt omistaa paljon huolta. Kylmän
ilmanalan takia ikkunan täytyy olla
kaksinkertaisen. Sen kehys tehdään tavallisesti puusta.
Lasiruudut kiinnitetään kitillä tai puulistoilla
ikkunakehyksiin, jotka tarkasti sopivat
i.-aukossa olevaan karmipuuhun (tav. 5x20
cm), toinen kehys sisä- toinen ulkohuuleen. Karmi
pannaan kivirakennuksissa mieluimmin
paikalleen jo muuratessa ja naulataan kiinni n. s.
puutiileihin (asfalttitervaan kastettuja
puukappaleita), jotka muurataan sinne tänne
muuriin ikkuna-aukon kohdalle. I.-kehysten
kulmarautoja, hakoja, salpoja j. m. s. sanotaan
yhteisnimellä ikkunaheloiksi. Salvoista
enin käytetyt ovat pitkäsalpa, joka
yhtaikaa painaa kiinni i:n ylhäältä, alhaalta ja
keskeltä. I:t tehdään nykyään useimmiten
sisään-aukeneviksi, koska siten on helpompi päästä
niihin käsiksi ja niitä puhdistaa. Paljon
käytetään myös kahta eri karmia (silloin
ohuemmista puista), joka sovitus paremmin eristää
kylmää vastaan, varsinkin jos tämän lisäksi
i.-ruudut kiinnitetään suorastaan karmipuuhun,
jättämällä vain yksi puitteilla varustettu osa
avattavaksi. Avattava osa on vain järjestettävä
siten, että siitä helposti ulottuu muita osia
puhdistamaan. Eräs uudempi sovitus on
„kaksois-kehyksillä" varustettu i., jonka karmissa on vain
yksi huuli. Sisäkehys on kiinnitetty saranoilla ja
salvoilla ulkokehykseen, niin että molemmat
aukenevat yhdellä kädenkäänteellä. Huulen
kohdalla syntyvää rakoa peittämään käytetään
huopaista tiivistyslistaa. Huolellisesti tehtynä tällä
i:lla on huomattavat edut edellä mainittujen
rinnalla.

I:n alapuolella syntyvä ikkunaluisu
peitetään kivirakennuksissa rautalevyllä,
kattotiilillä, liuska- tai muulla luonnollisella kivellä,
sisäpuoli puulla, n. s. ikkunalaudalla;
sisäpielet varustetaan joskus puupanelilla.
Puurakennuksissa i:t ympäröidään sisä- ja
ulkopuo-lisesti vuorilaudoilla. Vanhoissa linnoissa
y. m. rakennuksissa, joissa muurit olivat
ylenmäärin vahvat, mutta i:n rintamuuri paljoa
ohuempi, muodostivat leveät i.-pielet kodikkaan, usein
erikoisesti sisustetun ikkunakomeron. Tätä
aihetta on myöhemminkin paljon käytetty, nyky-

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sat Dec 21 13:45:49 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/3/0465.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free