- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 3. Haggard-Kaiverrus /
861-862

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Ili ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

861

Iii—Ilkivalta

862

Iii [-W], joki Keski-Aasiassa; sen lähdejoet,
Tekes ja Kunges, saavat alkunsa Tiensanin
korkeimmissa jäätikköseuduissa. I. virtaa Kiinan
Kuldzan-alueen ja Venäjän Keski-Aasiaan
kuuluvan Semiretseuskin provinssin kautta ja
laskee 1,500 km pitkän juoksun jälkeen
Balkas-jär-veen, johon se on muodostanut 13,000 km2 laajan
suistomaan. Tämä oli ennen viljelty; nykyään
se on vesikasvien peittämä. I:n vesimäärä on
vaihteleva, mutta se on silti tärkeä sateesta
köyhän, kuuman alueen keinotekoiselle
kastelemiselle. , TT". jS-to.

Iliadi (kreik. ilia’s) ks. Homeros.

Ilias (kreik. ilia’s), Iliadi, ks. Homeros.

Ilion [Hion], Homeroksen runoelmissa tav.
I 1 i o s, muinainen kaupunki Vähän-Aasian Troas
maakunnassa. I. esiintyy homerolaisissa
eepoksissa ja niistä riippuvassa runoudessa samana
kuin Troia. Historiallisena aikana oli olemassa
kreik. I. kaupunki, n. 5 km Hellespontoksen
suusta Skamandros- ja Simoeis-jokien välisellä
kummulla, jonka nykyinen nimi on Hissarlik.
Siellä palveltiin Athena Ilias jumalatarta
oudon-laisilla menoilla, jotka osaksi asetettiin
yhteyteen Troian sodan tarujeu kanssa (ks. A i a s).
Uudemmalla ajalla on kuitenkin kauan (2:sella
vuosis. e. Kr. eläneen kirjailijan Demetrios
Skep-siläisen väitteiden nojalla) etsitty
sankarieepoksen I:n paikkaa muualta; hyvin yleisesti
kannatettiin Leehevalier’n (18:nnen vuosis. lopulla)
lausumaa arvelua, että se oli sijainnut n. 9 km
etelämpänä, Bunarbashi-vuoren huipulla. Siitä
huolimatta rupesi H. Schliemann (ks. t.),
Homerokseen ja vanhan ajan yleiseen
traditsio-niin nojaten, etsimään tarujen I:ia
Hissarli-kista; siellä hän pani toimeen kaivauksia 1870,
1871, 1872, 1873, 1878, 1879, 1882 ja 1890; hänen
kuoltuansa W. Dörpfeld, joka oli ollut
mukana 1882:n ja 1890:n tutkimuksissa, jatkoi
kaivaustöitä 1893 ja 1894. Tulokset olivat koko
mui-naistieteelle erinomaisen tärkeät. Hissarlikin
kummulla on, löydettyjen rakennusjäännösten,

Hissarlikin kummun läpileikkaus.

savi- ja metalliesineiden y. m. nojalla, voitu
erottaa 9 eriaikuista asutusta. l:nen asutus oli
olemassa jo kivikaudella (tai kivi- ja pronssikauden
välivaiheella) : 2:nen oli vahvoilla muureilla
varustettu linna, jonka keskellä oli melkoisia
suurten selväpiirteisten rakennusten
(kuninkaan-talon) jäännöksiä; tämä linna oli ilmeisesti
suuren tulipalon hävittämä; siksi löytäjät alussa
luulivat sitä Homeroksen Troiaksi. [vrt.
O. E. Tudeer, „Käynti Hissarlikissa Schliemannin
luona", (Valvoja 1891).] Sekin on ikivanha asutus
pronssikauden keskipalkoilta (n. 2500-2000 e. Kr.).
3:s (jota Schliemann ensin oli pitänyt
Homeroksen Troiana), 4:s ja 5:s asutus olivat verrattain
vähäpätöisiä kyläntapaisia. 6:s asutus taas oli
vahva, toista asutusta melkoista laajempi linna
jykevine muureilleen, torneineen, portteineen, joka

edustaa samaa kulttuurikautta kuin Mykenain
ja Tirynsin linnat (pronssikauden loppupuolta,
n. 1500-1250 e. Kr.). Tätä asutusta voi lähinnä
ajatella siksi muinaiseksi linnaksi, johon Troian
sodan tarut ovat liittyneet. Sen raunioiden
päällä oli 7:s asutus, luultavasti
ei-kreikkalai-nen. 8:ntena asutuksena oli 6:nnen-4:nnen
vuosisadan verrattain vähäpätöinen kreikkalainen I.
kaupunki. 9:ntenä asutuskerroksena oli
helle-nistis-roomalaisaikuineu I. Sankariajan muistojen
innostamana Aleksanteri Suuri suunnitteli I:n
kohottamista suureksi ja mahtavaksi
kaupungiksi; m. m. oli Athena Ilias jumalattarelle
rakennettava uusi loistava temppeli. Nämä
suunnitelmat panivat Aleksanterin seuraajat ja
varsinkin Lysimakhos toimeen. Caesarista
alkaen roomalaisetkin mitä suurimmassa määrin
suosivat I:ia, sitä kun pidettiin Cæsarin suvun
ja yleensä Rooman valtion alkukehtona (ks.
Aineias ja Cæsar). Hissarlik oli tämän
uuden I:n (Ilium novum) akropoliina; sen
loistorakennuksista tärkein oli Athenan suuri
temppeli. [W. Dörpfeld, „Troja und Ilion",
(1902).] O. E. T.

Ilithyia ks. E i 1 e i t h y i a.

Ilja, munkki, kreik.-kat. lähetyssaarnaaja
Raja-Karjalassa 1500-luvulla. V. 1534 piispa
Makarij tsaari Vasili Iivananpojan käskystä
lähetti I:n Laatokan rantamaille, ja sinä ja
seur. v. hän kulki näillä seuduin lähetysmatkoilla
hävittäen pakanalliset menot. K. Ö.

Ilja Muromets ks. B y 1 i n a.

Iljinski, Aleksandr (s. 1859), ven.
säveltäjä, Bargielin oppilas; on toiminut v:sta 1885
sävellysopettajana Moskovan filharmonisen
seuran musiikkikoulussa. Säveltänyt oopperan
„Baklitsisarain suihkulähde", sinfonian,
jouhi-kvartetin v. m. I. K.

Iljminskij [-i’n-], Nikolai Ivanovits
(1822-91), ven. orientalisti, v:sta 1861
turkkilais-tataarilaisten kielten professori Kasaanin
yliopistossa. v:sta 1872 „vierassyntyisiä" varten
perustetun opettajaseminaarin jchtaja Kasaanissa.
I:ii tieteellisistä julkaisuista mainittakoon
sulttaani Baberin autobiografia „Baber-name" (1857).
joka on tärkeä lähde itäturkkilaisen
tsagatai-murteen tuntemiseksi. Tultuaan seminaarin
johtajaksi I. kokonaan omisti voimansa
„vierassyntyisten", siis m. m. myös Volgan seutujen
suomensukuisten kansain (votjaakkien,
tseremissien, mordvalaisten y. m.) valistamiseksi
etupäässä uskonnollisessa suhteessa. Tämän vuoksi
hän innokkaasti edisti hengellisen kirjallisuuden
kääntämistä näiden kielille ja ajoi —
vastaväitteistä huolimatta — läpi sen periaatteen, että
alkeisopetus kuin myös jumalanpalvelus ainakin
aluksi oli toimitettava „vierassyntyisten" omalla
kielellä. — Hyvillä neuvoilla ja ystävällisellä
opastuksella I. tehokkaasti avusti niitä
suomalaisia kielentutkijoita (esim. V. Porkka vainajaa),
jotka 1880- ja 1890-luvuilla pitivät Kasaania
tutkimustensa lähtökohtana. Y. W.

Ilkivalta 1. vallattomuus, lakit. Tätä
sanaa (saks. Unfug, ruots. ofog) käytetään
rikosoikeudessa yleensä merkitsemään yleisen
ulkonaisen järjestyksen häiritsemistä tai sopivaisuutta
ja siveyttä loukkaavaa menettelytapaa. Suomen
voimassaolevan, joulukuun 19 p. 1889 annetun
rikoslain 43 luvun 7 §:n mukaan rangaistaan

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sat Dec 21 13:45:49 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/3/0469.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free