Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Ilmajohto ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
871
Ilmakehä—Ilmanala
872
tajan ammatti, työntekijältä hyvää terveyttä.
Työmiehet viipyvät ilmakaivossa senvuoksi sitä
lyhemmän ajan kuta suurempi paine siellä
vallitsee, ja ovat lääkärin tarkastuksen alaisina.
J. C-én.
Ilmakehä 1. atmosfääri,
taivaankappaleita, erityisesti maapalloa ympäröivä ilmamassa,
sisältää aineosinaan useita eri kaasulajeja sekä
vesihöyryä. Vesihöyrynpitoisuus vaihtelee
huomattavasti miltei 0:sta 4:ään volymiprosenttiin; se
mitataan n. s. hygrometrillä (ks. t.).
Lähellä maan pintaa kuiva ilma sisältää 78,os
tilavuusprosenttia typpeä, 20,99 happea, 0,94
argonia, 0,03 hiilihappoa sekä 0,oj tilavuusprosenttia
pienempiä määriä vetyä, neonia, heliumia,
kryptonia, ksenonia, otsonia, ammoniakkia ja
mahdollisesti vielä muitakin kaasuja. Ilman paino saa
aikaan paineen, jota mitataan
ilmapuntarilla 1. barometrillä ja joka ilman
liikkeiden (tuulien) vaikutuksesta eri paikoissa on
eri suuri. Keskimäärin tämä paine nousee
merenpinnan tasalla 1,033 kg:aan 1 cm2:iä kohden, jota
vastaa 760 mm korkuinen elohopeapatsas (l:n
atmosfäärin 1. ilmakehän paine).
Ylhäälle päin paine vähenee, ja lasketaan 50 km
korkeudessa vastaavan likim. n. 0,i mm :n painetta.
1 1 kuivaa ilmaa painaa 0° ja 760 mm:n paineessa
1,293 g. Maanpinnalla on koko maapallon
vuoden-keskilämpötila 14,4°C. Eri valoilmiöistä on
voitu päättää, että i. ulottuu vähintään 200-300
km:n korkeuteen. Sen tiheys vähenee ylöspäin,
eikä i:n ja tyhjän avaruuden välillä liene
jyrkkää rajaa. limiöt ilmakehässä ovat
ilmatieteen 1. meteorologian tutkimusesineenä.
Auringon ja isojen planeettien ympärillä on
huomattu i., mutta kuun ja pienien planeettien,
myöskin Merkuriuksen, ympärillä ilmakehää ei ole
ollenkaan tahi on se perin ohut.
Ihminen kuluttaa 24 tunnissa noin 600 1 ilmaa
tai 894 g happea ja luovuttaa noin 540 1
hiilihappoa. Samoin eläimetkin kuluttavat happea ja
lisäävät i:n hiilihappopitoisuutta. Kasvit taas
vastaanottavat huokostensa välityksellä hiilihappoa
ja luovuttavat päivän valossa happea. Tämä seikka
diffusionin (ks. t.) ja ilmavirtojen yhteydessä
ylläpitää tasapainon ilman kokoonpanossa, vrt.
Happi, Hengitys. (TJ. S:n.)
Juokseva 1. nestemäinen ilma.
Niinkuin kaikki kaasumaiset aineet voi ilmakin
tiivistyä nesteeksi, juoksevaksi ilmaksi,
joka on nestemäisen hapen ja typen seos. Ilman
kriitillinen lämpötila on —140°. Jos sitä
jäähdytetään tähän lämpöasteeseen ja 39 atmosfäärin
paine siihen vaikuttaa, niin se tihenee nesteeksi.
Kuta alemmas lämpöaste alenee, sitä pienempi
paine tähän tarvitaan. J. ilman valmistukseen
käytetään erityisiä Triplerin, Hampsonin ja von
Linden keksimiä koneita. Viimemainitun koneen
avulla voi ilman mekaanisilla keinoilla jäähdyttää
aina —193°:seen saakka, joka on ilman
kiehuma-piste, ja jossa se siis muuttuu nesteeksi
tavallisen ilmapaineen vallitessa. J. ilma on sinertävä,
helposti liikkuva neste. Sitä säilytetään astioissa,
joilla on kaksin- t. nelinkertaiset seinät, joiden
välinen tila on tehty ilmattomaksi. J. ilman
haihtuessa poistuu ensin typpi, jolla on
alhaisempi kieliumapiste kuin hapella. Neste tulee
vhä happirikkaammaksi ja väri sinisemmäksi.
Jäljelle jäänyt nestemäinen happi kiehuu
— 183°:ssa. J. ilman haihtuessa se imee
ympäristöstään suuren lämmönpaljouden, josta seuraa,
että ympäröivien aineiden lämpötila alenee hyvin
alhaiseksi. Sen avulla voi saada useimmat
kaasut tihenemään nesteiksi. J. ilmaa käytetäänkin
juuri alhaisien temperatuurien aikaansaamiseksi
ja sillä voidaan esittää hyvin kauniita ja
mieltä-kiinnittäviä fysikaalisia ja kemiallisia kokeita.
Edv. Hj.
Ilmakivi ks. Meteoriitti.
Ilmakudos ks. Æ r e n k y m i.
Ilmakuiva, ulkoilmassa kuivanut vilja;
vastakohtana toisaalta tuore, juuri leikattu, toisaalta
riihessä kuivattu vilja. V. A.
Ilmakylpy tarkoittaa raikkaan ilman
vaikutusta alastomaan ruumiinpintaan. I. otetaan
joko ulkona tahi huoneessa siten, että ruumis
riisutaan alastomaksi ja iho totutetaan
vaihtelevien ilmojen ja säitten vaikutusta kestämään.
Ilmakylvvssä, — jonka aluksi tulee kestää vain
3-5 minuuttia ja sitten vähitellen yhä kauemmin,
aina n. puoleen tuntiin asti — on pidettävä huolta
siitä, että ruumis myötään pysyy pinnaltaan
lämpöisenä, jossa tarkoituksessa kylpevä olkoon
alituisessa liikkeessä, tehköön voimisteluliikkeitä,
hierokoon käsin pintaansa j. n. e.
Ilman-vaikutukseen voi myöskin yhdistää auringonsäteitten
suoranaisen vaikutuksen ottamalla i:n
päivänpaisteessa, jolloin kylpyä sanotaan
aurinkokyl-v y k s i. Auringon säteily aikaansaa
voimakkaamman reaktsionin pintaan, kuin pelkkä
ilma-kylpy, mutta sen suoranaista vaikutusta ei
ilma-kylvyssä yleensä erityisesti kaivata. I. karaisee
tehokkaasti ruumista ja saattaa ihon toiminnan
virkeäksi pitämään tarpeellista huolta ruumiin
lämpötaloudesta, niin että vähäpätöiset
haitalliset vaikutelmat, niinkuin pienet kylmettymiset
V. m. sellaiset, eivät kykene ruumista
vahingoittamaan. Lyhyt ryöppy- tahi uimakylpy sopii
hyvin ilma- ja aurinkokylvyn päättämiseksi.
M. O-B.
Ilmalaasti ks. Laasti.
Ilmalämmitys ks. Lämmityslaitokset.
Ilmamoottori, voimakone, jossa työtä
toimittavana voimana käytetään puristettua (tahi
ohennettua) ilmaa. Varsinaisia i:eja samassa
merkityksessä kuin poltto- ja höyrvmoottoreja
käytetään enää vain harvoin; sen sijaan
puristettua ilmaa välittömästi käytetään n. s.
„puris-tusilmatyökoneissa" (ks. Ilmajohto).
E. S-a.
Ilmanala 1. ilmasto. Auringonradan
kaltevuus horisonttia vastaan maan eri osissa oli
vanhoilla maantieteilijöillä perustuksena
maanpinnan jaolle vyöhykkeisiin, jotka määrättiin
päiväntasaajan kanssa yhdensuuntaisesti vedetyillä
ympyräviivoilla. Näitä vyöhykkeitä nimitettiin
kreikaksi klimata (yks. kiima = kallistuminen) ja
niitä oli 24 päiväntasaajalta navalle, niin että
kahden vierekkäin olevan pisimmän päivän ero
oli 72 tuntia. Ilmanalan määrittelyt suoritetaan
nykyisin toisenlaisia menetelmiä käyttäen.
Ilmanala on tulos lukuisista tekijöistä, joista
etusijassa otetaan huomioon ilman lämpötila,
kosteus, sademäärä, tuulen suunta ja
voimakkuus sekä taivaan pilvipeite tai pilvettömyys.
Jos maanpinta kaikkialla olisi samanlainen
sekä vailla kukkuloita ja syvennyksiä, määräisi
jonkun paikan asema päiväntasaajaan nähden
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
