- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 3. Haggard-Kaiverrus /
873-874

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Ilmanalakuume ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

873

Ilmanalakuume—Ilmankosteus

874

myös seu ilmanalan. Leveysasteen ohella ovat
yleisimmin vaikuttavina syinä ilmanalan
erilaisuuteen: korkeus merenpinnasta sekä paikan
tai maan suhde ja asema mereen nähden,
maaperän luonne sekä ympäröivien tai lähellä
olevien vuorien suunta ja korkeus. 150-180 m:n
korkeusnousu vastaa 1°C keskilämpötilan laskua.
Kun ilma ei ole kosteuden kyllästyttämä, nousee
lämpötilan muutos 100 m:n korkeudennousua
kohti 0,98°C. Mutta jos ilma on vesihöyryn
kyllästyttämä, tiivistyy siitä osa ylöspäin kohotessa
pilviksi tai sumuksi ja näin vapautunut
höyryn-muodostuslämpö viivyttää jäähtymistä, joka
tällaisissa oloissa tulee olemaan ainoastaan noin
puolet siitä, mitä se oli edellisessä tapauksessa,
siis n. 1/3°C 100 m:n nousussa, vaihdellen
kuitenkin jonkun verran erilaisen lämpötilan ja
ilmanpaineen mukaan. Näin myös juoksevaa tai
jäähtynyttä vettä sisältävän alaspäin virtaavan
ilman lämpeneminen hidastuu, sillä haihtuessaan
vesi sitoo lämpöä. Ylätasangoilla, joilla
ilmakerros on ohuempi, on auringon vaikutus
voimakkaampi ; lämmön säteily yöllä ja pakkanen
ovat taivaan selkeyden takia suuremmat.
Vuorien suunta ja asema vaikuttavat lähiseudun
ilmanalaan siten, että ne estävät määrättyjä
tuulia tai tekevät toiset tuulet tuntuvammiksi.
Vuoren eteläinen rinne on pohjoista lämpimämpi.
Pilvinen taivas lieventää kesällä
auringonsäteiden tehoa ja estää talvella lämmönsäteilyä.
Merivirrat vaikuttavat hyvin tehokkaasti ilmanalaan.
Olennainen eroavaisuus on olemassa m e r
i-(järvi-, saari- t. rannikko-) ja
mannerilmaston välillä. Edelliselle on ominainen ilman
suurempi kosteus, pilvisempi taivas ja tasaisempi
lämpötila. Avarissa sisämaissa (esim. Aasiassa
ja Pohjois-Ameriikassa) ovat kesät kuumat ja
talvipakkaset ankarat. Sisä-Afrikassakin
vallitsee mannerilmasto, joskin varsinainen talvi
puuttuu. Euroopassa on seka-ilmanala,
lukuunottamatta Sisä-Venäjää, jossa on mannerilmasto.
Tuulien ja merivirtain keskisuunnan
vaikutuksesta lauhkean vyöhykkeen ilmanala on paljoa
enemmän meri-ilmastoa mantereiden länsi- kuin
itärannikoilla. Ilmanalan muutoksia tapahtuu
yhtämittaisesti, joskin muutokset ja siirtymiset
tapahtuvat hyvin hitaasti, vrt. Ilmatiede.

Ilmanalakuume, eräissä kuumissa maissa
ilmenevä imurauhastulehduksen muoto, joka
syntyy tuntemattomista syistä ja jonka katsotaan
aiheutuvan ilmastovaikutuksista. M. O-B.

Ilmankerääntyminen (pneumatosis), esiintyy
erimuotoisena taudinilmiönä: luonnottomana i:nä
suolissa (ähky, meteorismi), keuhkoissa
(keuhko-emfyseemi) tahi myöskin paikoissa, missä sitä
luonnostaan ei ollenkaan ole, niinkuin
keuhko-pussissa (pneumothorax), ihonalaisessa
soluku-doksessa (ihoemfyseemi). M. O-B.

Ilmankoettaja, laitos, jolla erikoisten kem.
aineiden avulla määrätään tärkeimmät ilmassa
olevat eri ainemäärät, happi, typpi ja hiilihappo.

(S. V. E.)

Ilmankosteus. Ilmakehä sisältää kaikkialla
maan päällä ajoittaisin vaihtelevan määrän
vesi-kaasua. Tämä on läpinäkymätön ja väritön kaasu
kuten ilma itsekin, mutta kun se ilman
lämpötilan laskiessa muuttuu vesihöyryksi, tulee se
silmälle huomattavaksi harmahtavan usvan
muodossa (vrt. Pilvet). Vesikaasua haihtuu ilmaan

alituisesti ei ainoastaan merien, järvien,
jokien j. n. e. pinnasta, vaan maastakin,
semminkin sellaisilta paikoilta, missä on rehevä
kasvullisuus. Haihtuminen tapahtuu joka
lämpötilassa, myös silloin kun lämpömittari osoittaa
alle 0°. Jää ja lumi haihtuvat näet kuten vesikin,
minkä huomaa esim. siitä, että jäätyneet kosteat
vaatteet kuivuvat. — I. määrätään hygrometrillä
(ks. t.). Jos lasketaan sen avulla esim. 1 m3:iin
ilmaa sisältyvän vesihöyryn paino (grammoissa),
niin saadaan ilman absoluuttinen
kosteus. Tämän suuruuden saattaa myös ilmoittaa
kuten ilmanpaineen millimetreissä, jolloin
tarkoitetaan, että vesihöyryn jäntevyyttä pitää
tasapainossa sanotun korkuinen elohopeapatsas.
Tunnetulla lämpöasteella on se vesihöyryn paljous, jonka
ilma voi korkeintaan sisältää ja siis myös
vesihöyryn maksimi jäntevyys, määrätty (ks. Höyry).
Seuraavasta taulukosta nähdään vesihöyryn
maksimijäntevyys ja 1 m3:iin sisältyvän
kyllästetyn vesihöyryn paino muutamilla lämpöasteilla:

Lämpötila.....— 10° 0° 10° 20° 30°

Vesihöyryn paino mm:ssä 2,2 4,« 9,i 17,4 31,5
„ „ gr:ssa

1 m3 kohti .... 2,4 4,9 9.3 17,2 30,i

Kun ilmakehä erilaisten olosuhteitten vallitessa
voi vastaanottaa hyvin erisuuruisia
vesihöyrymääriä, on tärkeätä tietää, montako prosenttia
tämä määrä on kulloinkin siitä määrästä, jonka
ilma voisi sisältää, jos se olisi kyllästetty
vesihöyryllä ilmanpaineen ja lämpötilan ollessa
muuttumattomina. I:n täten määrättyä suuruutta
sanotaan relatiiviseksi kosteudeksi.
Ilman kuivuuden tai kosteuden ilmaisijana ei
absoluuttisella kosteudella ole läheskään samaa
merkitystä kuin relatiivisella. Ilmaa voi näet
korkean lämpötilan vallitessa pitää hyvinkin
kuivana, vaikka se sisältää enemmän vesihöyryä
kuin toisella kertaa alemmalla lämpöasteella,
jolloin sitä on katsottava kosteaksi. Veden
haihtumisen nopeus jollakin paikkakunnalla eli i
1-manalan höyrystymis voima (e v
a-poratsionivoima) riippuu sentähden
enemmän ilman relatiivisesta kuin absoluuttisesta
kosteudesta. Tästä seuraa, että edellisellä on
tärkeämpi merkitys kasvien, eläinten ja ihmisen
menestymisen ehtoja tutkittaessa. Kun relatiivinen
kosteus on kovin pieni, niin kasvit helposti
palavat, jos se taas on liian suuri, niin haihtuminen
ei voi tapahtua vapaasti; kasvit ikäänkuin
tukehtuvat. Toiset kasvit eivät esim. menesty Venäjän
kuivilla aroilla, vaikka lämpötila olisi niille
siellä sopiva, toiset taas eivät viihdy läntisessä
Isossa-Britanniassa, missä i. on verrattain suuri.
Ihmisen transpiratsioni (nesteiden hikoaminen
ruumiista) ja sen kanssa yhteydessä oleva
janon-tunne ovat niinikään suuresti riippuvaiset
i:sta. Kuivassa ilmassa tapahtuu voimakas
hikoaminen ihosta, joten ruumis pysyy viileänä
ja säilyttää korkeallakin lämpöasteella
työkykynsä, kun sitä vastoin kostea ilma estää
hikoamisen ja lepää painostavana ihmisen
ruumiilla, hävittäen sen työnhalun ja hyvinvoinnin
tunteen. — Absoluuttisen kosteuden
vuotuis-keskiarvo on suurin (19 mm) päiväntasaajalla
ja pienin (3 mm) navalla, mutta relatiivinen
kosteus on kummallakin seudulla suurempi kuin
muualla maan päällä, kohoten yli 80%. Absoluut-

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Mon Jul 4 09:15:34 2016 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/3/0475.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free