- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 3. Haggard-Kaiverrus /
903-904

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Ilmapurjehdus ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

903

Ilmapyssy—Ilmatiede

904

Ilmapyssy, ampumakoje, jossa kuulaa
työntävänä voimana käytetään vahvasti (aina
200 ilmakehään asti) puristettua ilmaa, joka on
suljettu i:n onttoon, takorautaiseen perään;
liipasinta painettaessa perän ja piipun
välinen kartioventtiili avautuu hetkeksi, laskien pois
vissin ilmamäärän, mikä työntää kuulan ulos.
Ilmaa voidaan pumputa perään niin paljon, että
se riittää noin 20 laukaukseen, vaikkakin
viimeiset laukaukset ovat heikommat kuin edelliset.
T:n etu on siinä, että laukauksista ei synny
savua eikä likaa ja ainoastaan heikko pamaus;
viimeksimainitun ominaisuuden takia i:yä
sala-ampujat väliin käyttävät aseenaan. Sota-aseena
i. ei ole saavuttanut merkitystä; se ei voi
kilpailla ruuti-ampuma-aseiden kanssa mitä
laukausten voimakkuuteen ja vaikutuksen
yhdenmukaisuuteen tulee. I:n keksi, kuten sanotaan,
1430 Guter Nürnbergissä. E. S-a.

Ilmapöhöttymä, eläinlääket., syntyy ilman
tai muun kaasun tunkeutumisesta nahanalaiseen
tai lihastenväliseen sidekudokseen saaden aikaan
turpoaman, joka kosketellessa ritisee ja helposti
katoaa, mutta ilmaantuu jälleen uudelleen. Ilma
joutuu kudokseen joko nahassa tai jossakin
ilman sisältävässä sisäelimessä olevasta haavasta
ja katoaa jälleen itsestään, joten tällaisten
turpoa-main hoito tavallisesti on tarpeeton. Kp.

Ilmarako (stoma), kasvin päällysketossa
tavattava raonmuotoinen soluväli ympäröivine
soluilleen: i. välittää kasvin sisässä soluväleissä
olevan ja ulkoilman yhteyttä.
Rakoa ympäröi kaksi,
pinnalta katsoen usein puolikuun
muotoista solua, sulku- 1.
huulisolut, sekä näiden
ulkopuolella olevat sivu solut,
joilla on muista
päällysketto-soluista eroava muoto ja asento
sulkusoluihin nähden. I:n alla
on iso soluväli, ilmalokero. Runsaimmin on
i:ja vihreitten lehtien alapinnalla, keskimäärin
100 jokaisella mm::llä. Sulkeutumis- ja
avautu-mis-kykynsä kautta i:t melkoisessa määrässä
voivat järjestää veden haihtumisen kasvista.

J. A.

Ilmarata, rata, jolla kulkevat vaunut
riippuvat rattaistaan ilmassa joko tukien yli
pingoite-tun teräsköyden (köysiradat, ks. t.) taikka
kiskoa kantavan telineen (riippuradat, ks.
t.) varassa. J. C-én.

Ilmari ks. Ilmarinen.

Ilmarinen 1. Ilmari esiintyy Kalevalan
runoissa yhtenä sen kolmesta päähenkilöstä,
Väinämöisen kumppanina ja avustajana kaikissa
vaikeissa toimissa, taitavana seppänä, „takojana
iänikuisena", joka on takonut taivaan kannen
kin ja joka takoo ihmekalun „sammon" (ks. t.),
sekä Pohjolan ihanan immen onnellisena
kosijana. Luonteeltaan hän kuvataan rauhalliseksi,
vakavaksi, perin rehelliseksi ja uskolliseksi,
toisinaan samalla hieman yksinkertaiseksi ja
helposti muiden tuumiin myöntyväksi. — Alkujaan
kuitenkin I. on ollut jotakin aivan toista:
niinkuin sanan johtokin osoittaa (Ilmari on johtunut
-ri päätteellä ilma sanasta), on Ilmari alkujaan
merkinnyt ilman jumalaa, ilmassa
asuvaa henkeä. Tämä merkitys esiintyy sekä
kansanrunoissa („iski tulta Ilmarinen") että

Ilmarako.
hs huulisolu,
kr keskirako.

Mikael Agricolan suomalaisten pakanallisten
jumalien luettelossa. Ilmari on kaikista vanhimpia
suomalais-ugrilaisia jumalannimiä; sen kanssa
yhtäpitävä sekä vartalon että päätteen puolesta
on votjakkien inmar = „jumala", mutta myös
itse kantasana, ilma sanaa vastaava sana
tavataan eräissä suomalais-ugrilaisissa kielissä
uskonnonomaisessa merkityksessä (syrjäänin jen
= „jumala", ostjakin num-ilam = „taivaan
jumala"). Virolaisissa runoissa esiintyy Ilmaline,
Ilmuline, mutta vain merkitsemässä
maanpäällisen ilman asujaa (vastakohtana haudantakaisille
olijoille), eikä se liene tähän sanaan
yhdistettävä. Lappalaiset muodot Ilmaris sekä jossakin
määrässä epäiltävä Ilmaratse (Fjellnerin
muodostamissa epäperäisissä lappalaisissa lauluissa)
ovat lainoja suomesta. [J. Krohn, „Suomalaisen
kirjallisuuden historia" (siv. 63-68 y. m.); K.
Krolin, „Kalevalan runojen historia" (siv. [-235-335).]-] {+235-
335).]+} E. N. S.

Ilmarinen oli nimeltään Suonien ensimäinen
höyrylaiva, N. L. Arppen 1833 Puhoksessa
rakennuttama; sam. v. sillä alettiin kuljettaa
puutavaroita Saimaalla. I:sen Pietarista hankittu
kone oli 30-hevosvoimainen. ks. Liitekuvaa
Höyrylaivoja. (E. E. K.)

Ilmasto ks. Ilmanala.

Ilmasto-oppi 1. klimatologia.
Erotetaan yleinen ja erikoinen i., joista
edellinen käsittelee solaari- 1. matemaattista ilmastoa
ja fysikaalisen ilmaston pääpiirteitä, miten se
riippuu veden ja maan epätasaisesta
jakautumisesta sekä korkeussuhteista; erikoinen
(kiima-t o g r a f i a) kuvailee taas eri maanpaikkain
ilmastoa. J. K.

Ilmasuihku, ilman puhaltaminen Eustachion
torven kautta korvan täryonteloon katarrin
vaivatessa sanottua torvea; myöskin ilman
puhaltaminen peräaukosta suoliin niitten jouduttua
solmuun, tämän tilan mahdolliseksi
korjaamiseksi. (M. O-B.)

Ilmasulku on ilmakaivon (ks. t.) osa.

Ilmatar esiintyy Neitsyt Maarian
kuvaannollisena nimityksenä jonkun kerran Tulen loitsussa;
on Kalevalassa Lönnrotin sovittama
Väinämöisen äidille. K. K.

Ilmatar, eräs pikkuplaneeteista.

Ilmatiede 1. meteorologia, oppi
ilmastollisten tekijäin ilmenemismuodoista, niiden
muuttumisesta ja keskinäisestä riippuvaisuudesta.
Lyhemmän ajanjakson kuluessa vaikuttavat
ilmastolliset ilmiöt muodostavat sään, ja
vuosien keskimääräistä ilman laatua sanotaan
ilmastoksi 1. ilmanalaksi. Vanhaan
aikaan ennustettiin säätä tähdistä
(astrometeoro-logia) ; sittemmin pääsi valtaan ja on vieläkin
rahvaan keskuudessa käytännössä n. s.
„talon-poikaiskokemus", s. o. ennustaminen kokemuksen
perusteella erityisistä merkeistä, kuten
ruskotuksesta, pilvistä y. m.

Kun ilmapuntari, lämpömittari
(ks. n.) jakosteudenmittari 1.
hygro-metri (ks. t.) olivat keksityt, alkoi näiden
perusteella kehittyä nykyinen i., joka pyrkii
saamaan selville ilmakehän (ks. t.) tilan ja
muunnokset ja siinä vallitsevat lait niiden
havaintoarvojen nojalla, jotka saadaan moitteettomien
koneiden avulla. Nykyään tehdään tällaisia
havaintoja, erikoisesti sitä varten järjestetyillä

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sat Dec 21 13:45:49 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/3/0492.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free