- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 3. Haggard-Kaiverrus /
905-906

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Ilmatiehyet ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

905

Ilmatiehyet—Ilmatieteelliset kojeet

906

havaintoasemilla, kaikissa sivistysmaissa
samoina vuorokauden aikoina (klo 7 a.p., 2 i. p. ja
9 i.p.). Näitä havaintoasemia on mikäli
mahdollista kaikilla kulmilla kutakin maata. Kullakin
havaintoasemalla on ilmatieteellisiä koneita,
ilmapuntari 1. barografi, lämpömittari,
kosteuden-mittari, tuulenmittari (tuuliviiri, Wildin
tuuliviiri 1. anemometri, ks. t.) ja sade- 1.
lumentulon-mittari. Lisäksi voi isoimmilla olla
auringon-paisteautografi ks. Ilmatieteelliset
kojeet. Kun näiden koneiden antamiin arvoihin
vielä otetaan lisäksi huomioon havaintohetkellä
vallitseva pilvisyyssuhde, kesällä ukkosilma y. m.
satunnaiset ilmiöt, saadaan silloin kysymyksessä
olevalla hetkellä vallitsevat sääntekijät, jotka
lähetetään sähköteitse maan ilmatieteelliseen
keskuslaitokseen, meillä Helsinkiin. Tänne
saapuu myös ulkomailta tärkeimmiltä lähellä
olevilta asemilta säätietoja. Saatujen arvojen
perusteella piirretään sitten kysymyksessä olevalla
hetkellä vallinnut sääkartta, josta näkee
nämä tärkeimmät sääntekijät ilmoitettuina
erityisillä merkeillä ja numeroilla. Kukin
havaintoasema on merkitty pienellä ympyrällä. Valkoinen
ympyrä merkitsee kirkasta ilmaa; kokonaan
tumma aivan pilvistä. Väliasteet ilmaistaan
siten, että vastaava osa ympyrää on tumma.
Lumentulo merkitään sädepisteellä. Ympyrään
päättyvä nuoli ilmoittaa tuulen suuntaa, siten että
sen ajatellaan kulkevan tuulen mukana. Nuolessa
olevat poikkiviivat ilmoittavat tuulen
voimakkuutta, niin että tuuli on sitä kovempaa, kuta
enemmän on näitä poikkiviivoja. Kartan ohessa
on tavallisesti selitys näistä merkeistä (ks.
Ilmatieteelliset merkit), taulu
sateesta, lämpötilasta, ilmanpaineesta sekä vielä
muutamia tärkeimpiä ilmanpainetta koskevia
sääntöjä. Kartalla olevat käyrät ovat isobaareja
s. o. samapaineiskäyriä. Riippuen siitä
keskinäisestä asennosta ja ilmanpaine-erosta, mikä
ilman-paineminimillä ja -maksimilla on tässä kartassa,
sekä huomioonottamalla niiden yleiset
kulkemis-säännöt ja -suunnat, ennustetaan sitten
seuraavan päivän todennäköinen säätila. Jos on
odotettavissa myrskyä, ilmoitetaan tämä
satamakaupungeissa erityisellä tavalla merenkulkijoille.
Koska näihin havaintoihin sisältyy ainoastaan
kullakin paikkakunnalla maanpinnan lähinnä
olevan ilmakerroksen tila, ja koska usein
ylemmissä kerroksissa vallitsevat olosuhteet y. m.
seikat määräävät säätilan kehittymisen, on
säänennustaminen vielä nykyään i:n arimpia
tehtäviä. Meillä osuu oikeaan noin 80%
ennustamisista.

Ylempiä ilmakerroksia tutkitaan erityisillä
\ uoristoseuduissa, paraiten vuorten huipuilla
olevilla ilmatieteellisillä vuorist o-a s e m i 11 a,
pienillä ilmapalloilla sekä leijakokeilla. Koska
vuoristoasemilla vaikuttavat aina jossain määrin
läheisen maakamaran häiritsevät vaikutukset, on
nykyään ruvettu yhä enemmän kiinnittämään
huomiota ilmapallo- ja leijakokeisiin. (Leijasta
ks. I 1 m a p u r j e h d u s.) Mukana seuraa silloin
aina itsetoimiva kone, meteorografi (ks. t. ja
Ilmatieteelliset kojeet). Meilläkin on
vakinainen leija-asema „I1 m a 1 a" lähellä
Helsinkiä, Pasilassa, missä v:n 1911 alusta
alkaen on säännöllisesti toimitettu yläilmojen
tutkintaa leijojen avulla.

[Mohn, „Meteorologi" (1903; suom.
aikaisemmasta saks. painoksesta) ; Trobert,
„Meteorologie" (1904) ; Börnstein, „Leitfaden der
Wetterkunde" (1906) ; Angot, „Traité élémentaire de
météorologie" (1907) ; Kassner, „Das Wetter"
(1908); Laine, „Kansantajuinen sääoppi" (1908).
— Aikakauskirjoja: „Meteorologische Zeitschrift"
(Braunschweig) ; „Das Wetter"(Berliini, v:sta
1884) ; „Annuaire de la Société météorologique
de France" (Pariisi) ; „Quarterly Journal of
the Boyal meteorological society" (Lontoo) ;
„Monthly weather review" (Washington).]

J. K.

Ilmatiehyet, yhteinen nimitys kaikille niille
kanaville ja putkimaisille muodostumille, joitten
kautta ilma hengitettäessä kulkee: suu-,
nenä-ja nieluontelo, kurkunpää, henkitorvi ja sen
haarat.

Ilmatieteelliset kojeet, koneet, joilla
ilmatieteelliset havainnot tehdään.

Ilmanpaine (ks. t.)mitataan
ilmapuntarilla (ks. t.). Käytetään joko
elohopeailmapuntareita, joita on astiailmapuntari
(kuva 1) ja kohotettava
astiailmapuntari (kuva 2) (mutkailmapuntari), tahi
aneroid i-ilmapuntareita (kuvat 3 ja
4), joista täydellisin itsemerkitsevä on nimeltään
barografi. Nykyään käytettävissä
elohopeailmapuntareissa on lasitorvi upotettu vähän
suurempaan elohopealla täytettyyn astiaan. Kun
astiailmapuntarissa (ks. kuvaa) se
elohopeapatsaan nousun epätasaisuus, minkä tämä astia
vaikuttaa, on otettu huomioon koneen asteikkoa ja
noniusta (ks. t.) järjestettäessä, ettei sitä varten
tarvitse tehdä eri korjausmittauksia, on
jälkimäisessä lajissa taas koneen alla ruuvi, jolla voidaan
astiata kohottaa kunnes nesteen alipää on
nollapisteen kohdalla ja sitten vasta luetaan yläpäästä
ilmanpaineen suuruus. Viime laji on yleensä
edullisempi tarkemmissa havainnoissa, ja sitä
käytetään sen vuoksi
normaali-ilmapuntarina. — Aneroid i-ilmapuntarissa
vaikuttaa eri tavalla erisuuri ilmanpaine
ohutilmai-sen metalliastian aallokkaaseen päällyspintaan,
jonka liikkeet, muutettuina vipu- ja
rataslaitos-ten avulla, osoittajan liikkeiksi, ilmoittavat siis
ilmanpaineen vaihteluita. Barografissa
(kuva 5) on tavallisesti seitsemän näitä
aallokas-pintaisia metalliastioita, jotta viisarin erityisen
kellolaitoksen avulla pyörivälle lieriölle antama
käyrä vastaisi tarkkaan ilmanpaineen
vaihteluita.

Lämpötilan mittaamiseen käytetyistä
lämpömittareista mainittakoon erikoisesti
jonkun aikajakson korkeimman ja alimman
lämpötilan merkitsevä maksimi- ja
minimilämpömittari (kuva 6) ks. lähemmin L ä
m-pömittari. Myös tavataan isoimmilla
havaintopaikoilla itsetoimivia lämpötilan
mittaajia, termografeja, joissa
ympyränmuotoi-sesti taivutettu uushopeainen, alkoholilla
täytetty putki laajenee lämpötilan mukaan ja
osoittaa nämä muutokset erityisen koneiston avulla
toimivalla kynällä paperilevylle, aivan samoin
kuin barografissa.

Ilmankosteuden mittaamiseen käytetään
erilajisia psykrometrejä (ks. t.): tavallinen
psykrometri (kaksi lämpömittaria, toinen kuiva,
toinen kostea, kuva 6), Assmannin aspi-

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sat Dec 21 13:45:49 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/3/0493.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free