- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 3. Haggard-Kaiverrus /
911-912

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Ilmatieteelliset kongressit ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

nil

llmestyskirjallisu us— Ilmiö

912

Johannes. Mutta juuri se seikka, ettei lähempiä
tietoja kir joittajasta kaivattu, osoittaa, että hän
oli lukijoille hyvin tunnettu henkilö, ja ettei
kirjan kirjoittamisaikaan Vähässä-Aasiassa ollut
vaikuttamassa toista samannimistä henkilöä
(Johannes nimi oli muuten hyvin yleinen
juutalaisilla), joka olisi ollut siksi huomattu, että
epätietoisuutta kirjan kirjoittajasta olisi voinut
lukijoissa syntyä. Toisaalta T. osoittaa
kirjoittajan tarkasti tunteneen niiden seurakuntien
olot, joille hän kirjoitti. Nämä seikat, yhdessä
useiden huomattavien vanhan kirkon miesten
(Papiaksen, Justinus Marttyyrin, Irenæuksen)
lausuntojen kanssa ovat omiansa tukemaan sitä
kirkossa yleisesti vallinnutta käsitystä, että
kirjan kirjoittaja on Jeesuksen opetuslapsi ja
apostoli Johannes, joka olisi kirjoittanut tämän
kirjansa ollessaan Patmos-saarella, kuten kirja
itse lausuu „Jumalan sanan ja Jeesuksen
Kristuksen todistuksen tähden" (19), s. o.
epäilemättä maanpakolaisuudessa evankeliumin
julistuksen vuoksi. Tämänkaltaisen teoksen synty jo
sellaisenaan viittaa vaikeisiin vainonaikoihin.

— Eräät myöhemmät tutkijat näkevät I:ssa eri
kerrostumia. Tämän mielipiteen mukaan pohja on
juutalaista apokalyptiikkaa (ks.
Ilmestys-kirjallisuus), jota kristillinen kirjoittaja

— joko sitten apostoli Johannes tai joku muu

— on käyttänyt lähteenään teostaan
kirjoittaes-sansa. Jo toisen vuosisadan alulta aikain I. oli
kristillisissä seurakunnissa tunnettu ja
käytännössä, joten siis sen kirjoittamista ei voida
siirtää ainakaan tätä aikaa myöhemmäksi. Monet
seikat kirjassa itsessään viittaavat aikaan Neron
kuoleman jälkeen, noin v:n 70 vaiheille. [J. Weiss,
„Die Offenbarung des Johannes" (1904).]

A. F. P.

Ilmestyskirjallisuus 1. apokalyptiikka,
myöhemmässä juutalaisuudessa tavattava
kirjallisuuden haara, jonka yhteisenä piirteenä on
ajatus kahdesta toisiaan seuraavasta ja toisilleen
jyrkästi vastakkaisesta maailmanajasta,
nykyisestä ja tulevasta, ja jossa runollisella, mutta
osittain hyvin hämärällä kuvakielellä esitetään
tätä nykyistä maailmaa kohtaavaa Jumalan
tuomiota ja sen häviötä sekä sitä seuraavaa uutta
maailmanaikakautta. Jo V:n T:n
aikaisemmissakin profeetoissa tapaa apokalyptisia kohtia
(Jes. 24-27; Joel; Sak. 12-14; Malak. 4), mutta
varsinainen apokalyptinen kirjallisuus alkaa
kuitenkin vasta 2:selta vuosis. e. Kr.,
Makkabealais-ajalta, jolloin se ankara kansallinen ja
uskonnollinen sorto, jota juutalaiset saivat kärsiä
Syyrian kreikkalaisuutta suosivilta hallitsijoilta,
pakotti kääntämään katseen pois nykyisyydestä
ja etsimään lohdutusta tulevaisuudesta. Juuri
tämä Israelin kansaa sortava kreikkalainen ja
myöhemmin roomalainen maailmanvalta
antoivatkin juutalaiselle apokalyptiikalle ulkonaisen
aiheen ja aineksen sen näkyihin. Raamatun
kaanoniin otetuista kirjoista kuuluu varsinaiseen
ilmestyskirjallisuuteen Daniel V:ssa T:ssa ja
Johanneksen Ilmestys U:ssa T:ssa. Mutta samaan
kirjallisuuteen, vaikkakaan ei merkitykseltään
näiden vertaisia, kuuluu vielä suuri määrä
osaksi juutalaista osaksi kristillistä alkuperää
olevia kirjoituksia 2:selta vuosis. e. Kr. -2:seen
vuosis. j. Kr.; näissä kirjoittajat, vanhojen,
arvossapidettyjen nimien taakse piiloutuen,

edeltäpäin saatujen ilmoitusten muodossa
kuvaavat oman aikansa tapauksia, tosin hämärästi
ja salaperäisesti, mutta kuvatuissa oloissa elä
ville ja niihin perehtyneille kuitenkin kyllin
ymmärrettävästi. Kärsimysten ja tuskain
nouseminen äärimmilleen, mutta vihdoin Jumalan
kansan yhtäkkiä tapahtuva pelastus Jumalan tai
Kristuksen välittömästi ryhtyessä asiain menoon,
on ydinajatus näissä apokalyptisissa
kirjoituksissa. Daniel on yhteinen esikuva niille kaikille.
Huomattavimmat juutalaisen
ilmestyskirjailisuu-den tuotteista ovat Henokin kirja
myöhemmältä Makkabealais-ajalta, sekä
Mooseksen, Esran ja Barukin ilmestykset,
kristillisistä samaan kirjallisuuden haaraan
kuuluvista kirjoituksista taas H e r m a a n
Paimen, vrt. myös Ilmestyskirja. [E.
Schürer, „Geschichte des jüdischen Volkes im
Zeitalter Jesu Christi", III (3:s pain. 1898); W.
Bousset, „Die jüdische Apokalyptik" (1903).]

-1. F. P.

Ilmiantaja, lakit., on se henkilö, joka
asianomistajalle, viralliselle syyttäjälle tai sellaiselle
viranomaiselle, jonka on määrättävä syytteen
nostamisesta, ilmoittaa jonkun syylliseksi
rikokseen. Tavallisesti sanotaan myös, vaikka
vähemmän sattuvasti, oikeudessa nostettua
syytettä ilmiannoksi. Virallinen syyttäjä on
velvollinen ilman kenenkään ilmiantoakin tekemään
syytteen rikoksesta, joka on virallisen syytteen
alainen, eikä hän saa kieltäytyä asianomistajan
pyynnöstä panemasta asianomistajarikostakaan
(ks. t.) syytteeseen, elleivät todisteet ilmiannon
tueksi ole niin vähäiset, että se on todennäköistä
perustusta vailla (ks. lähemmin jouluk. 19 p.
1889 annettua asetusta uuden Rikoslain
voimaanpanemisesta, §§ 15-19). Jo tehty ilmianto on
asianomistajalla oikeus peräyttää, ennenkuin
asia on ollut oikeudessa esillä, ja samaten hän
voi, ennenkuin alioikeuden tuomio on asiassa
annettu, jättää sikseen itse ajamansa syytteeu
(Rikoslain 8 luvun 4§). Ilmiantovelvollisuus on
ylipäänsä olemassa ainoastaan jonkun erityisen
virkavelvollisuuden johdosta, mutta yleinenkin
ilmiantovelvollisuus on Suomessa voimassa
eräisiin törkeihin rikoksiin nähden, niinkauan kuin
ne vasta ovat tekeillä ja vielä estettävissä:
ilmi-antamisen laiminlyönti on tällöin rangaistava,
jos rikos tahi rangaistava yritys tapahtuu
(ks. Rikoslain 16 luvun 19§).

Joka perättömästi ilmiantaa toisen syypääksi
rikokseen, jota tämä ei ole tehnyt, tai sellaisesta
rikoksesta nostaa syytteen, on rangaistava, jos
syyte tai ilmianto on tehty vastoin parempaa
tietoa tahi ajattelemattomuudesta. Jos taas
ilmiantajalla tai syytteen tekijällä on ilmiantonsa
tueksi todennäköisiä syitä, on hän
rangaistuksesta vapaa (ks. Rikoslain 26 luku), vrt. Syyte.

O. K:nen.

Ilmiantovala ks. limoitu s v a 1 a.

Ilminskij, N. I. ks. Iljminskij. N. I.

Ilmisiittiöt ks. Selvä siittiöt.

Ilmiö 1. f e n o m e e n i, se mikä ilmenee,
näyttäytyy. Kun erotetaan toisistaan ilmiö ja
olevaisen „varsinainen", „syvempi" olemus
(„essentia"), niin edellytetään, että esineet ilmenevät
tajuavalle ihmiselle toisenlaisina kuin ne
todellisesti ovat. Niin onkin asian laita. Jo
jokapäiväinen kokemus opettaa oikaisemaan useita

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sat Dec 21 13:45:49 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/3/0496.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free