Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Imukaasumoottori ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
933
Imukaasumoottori—Imumadot
934
tori itse imee ilman kaasuttajan kautta. (Ennen
käytettiin „painekaasua", jolloin ilma
tuulotti-mella painettiin kaasuttajan kautta.) Kun i:a
syntyy ainoastaan siinä määrin kuin moottori
sitä imee, on kaasulaitoksen sisällä kaikkialla
matalampi paine kuin ulkopuolella, ja kaasua
ei niin ollen voi päästä ulos vaikka putkissa
tai muualla olisi pieniä vuotojakin.
Imukaasu-laitokset ovat siten aivan vaarattomia.
E. S-a.
Imukaasumoottori, polttomoottori (ks. t. sekä
Kaasukone), jossa käyttökaasuna on
imu-kaasu. E. S-a.
Imukalat (Discoboli), piikkieväisten ryhmään
luettuja luukaloja, joilla vatsaevät ovat
yhteen-kasvaneet ja muuttuneet imulavaksi, ruumis
lyhyt ja paksu, suomuton, vailla uimarakkoa. Ne
elävät pohjoisten merien rannoilla. Imukaloja
ovat meidänkin merivesissämme tavattavat
v i 1 u k a 1 a (Cyclopterus lumpus) ja
pullo-kala (Liparis lineatus). K. M. L.
Imukorkeus, se korkeus, johon joku neste
ulko-ilman paineen vaikutuksesta nousee
putkeen, josta ilma on kokonaan tahi osaksi
poistettu. I. riippuu nesteen ominaispainosta,
putkessa vallitsevasta tyhjömäärästä sekä ulkoilman
paineen suuruudesta. Täydellisesti tyhjään
putkeen nousee normaalisen ilmanpaineen vallitessa
elohopea 0,7«o m, vesi 10,ss m.
Vesipumpuissa ei saavuteta viimeksimainittua arvoa,
osaksi koska ei voida aikaansaada täydellistä
tyhjöä, osaksi koska osa ilmanpaineesta on
käytettävä hankaus- y. m. vastustusten voittamiseen
sekä imetyn vesipatsaan kiihdyttämiseen, niin
että se seuraa männän liikettä, jäämättä siitä
jälkeen. Kuta suorempi ja väljempi johto sekä
kuta hitaampi männän liike, sitä enemmän i.
läheuee teoreettista arvoa. E. S-a.
Imumadot (Trematoda), yksinomaan loisina
eläviä, tavallisesti pieniä laakamatoja,
muodollaan usein lehtimäisiä ja lähinnä sukua
värys-madoille (Turbellaria), eroten näistä
pääasiallisesti siinä, että ruumiin pinta on kutikulan
peittämä, vailla väryskarvoja, ja että niillä, pysyäk-
Maksamadon hehityskierto.
1 alkio munan kuoressa, 2 värysknrvallinen
x-silmäpilkulli-nen alkio, 3 sporocysta, 4 nuori rediä, 5 kehittyneempi
rediä, jonka sisässä redianaiheita, 6 rediä, jossa
cercarian-aiheita, 7 cercaria, 8 sama koteloituneena, 9 nuori
maksamato lampaan maksassa.
seen kiinni isäntäeläimessään, on vahvat
imu-lavat ruumiin vatsapuolella. Suuaukko on
ruumiin etupäässä, imulavan pohjassa, ja johtaa
lihakkaaseen nieluun, johon yhdistyy umpinainen,
kahteen haaraan jakaantuva suoli. Niillä on
hermosto, jossa huomataan pienet aivogangliot,
mutta aistinelimet ovat yleensä surkastuneet.
Harvoja poikkeuksia lukuunottamatta i:oilla,
kuten muillakin laakamadoilla, on samassa yksilössä
sekä uros- että naaraspuoliset sukuelimet,
molemmat hyvin monimutkaista rakennetta. I:ista
toiset ovat ulkoloisia ja kehittyvät suoranaisesti,
toisilla, jotka ovat sisäloisia, on kehityksessään
sukupolvenvuorottelu. Edelliset (Polystomea)
loisivat useimmiten kalojen iholla tai kiduksilla.
Imuiavojen ohessa, joita on vähintään kolme,
niillä on usein lisäksi koukkuja kiinnityseliminä.
Munista kehittyvien toukkien pääsy
isäntäeläi-meen ei ole vaikeata, joten on ymmärrettävissä,
että tähän ryhmään kuuluvat lajit tekevät vain
harvoja munia. Kuuluisin on särkikalojen
kiduksilla elävä kaksoiseläin, Diplozoon
parado-xum (ks. t.). — Sisäloisina elävillä imumadoilla
(Distomea) on paitsi suu-imulavaa tavallisesti
iso irnulava myös vatsapuolella. Sukukypsällä
asteellaan ne elävät kalojen y. m. kylmäveristen
luurankoisten samoin kuin lintujen ja
imettäväisten sisäelimissä, useimmiten
ruuansulatuskanavassa ja sen lisäkkeissä (maksassa,
keuhkoissa y. m.), harvoin verisuonistossa. Pääsy
siilien isäntäeläimeen, jossa tällainen mato
saavuttaa sukukypsyyden, on hyvin sattuman
varassa ja edellyttää suurta sikiäväisyyttä.
Tähän ryhmään kuuluvat madot laskevatkin
kovan kuoren suojelemia munia, joista syntyvät
alkiot eivät kehity suorastaan suvullisiksi
eläimiksi, vaan vasta niiden jälkeläiset.
Sukupolvenvuorottelu yhdistettynä isäntäeläimen
vaihtoon, on sisäloisina elävillä imumadoilla
säännöllinen ilmiö. Esim. veteen joutuneesta
maksamadon (Distomum hepaticum)
munasta kehittyy alkio, jolla on x:n muotoinen
silmäpilkku ja joka väryskarvoillaan ui lyhyen
aikaa vedessä. Sitten se kaivautuu pieneen
vesi-Kotiloon (Limncea truncatula), kadottaa
värys-karvansa ja silmäpilkkunsa ja muuttuu
yksinkertaiseksi pussiksi. Tämä n. s. sporocysta
eli i t i ö p u s s i synnyttää lukuisia
solujouk-kioita, jotka kasvavat omituisiksi madoiksi 1. r
e-dioiksi. Redioilla on suuaukko, lyhyt suoli ja
synnytysaukko, mutta nekin ovat sukuelimiä
tykkänään vailla. Samalla tavoin kuin sporocystat,
rediat (madon 2:nen sukupolvi) synnyttävät
solu-joukkioita, madonaiheita. Näiden myöhempi
kehitys riippuu vuodenajasta: talvella redioitten
sisässä syntyvistä madonaiheista kasvaa toinen
redia-polvi, joka vuorostaan voi synnyttää uusia
redioita, kesällä taas rediat synnyttävät
suorastaan maksamadon toukkia eli n. s. c e r c a r
i-o i t a. Nämä ovat, vaikka aivan pieniä ja
sukuelimiä vailla, pääasiassa täysikasvaneitten kaltaiset,
mutta niillä on lisäksi ruumiin perässä vilkkaasti
liikkuva lisäke, pyrstö. Tunkeuduttuaan ulos
tähänastisesta isäntäeläimestään (väli-isännästä)
ne uivat vapaasti vedessä jonkun aikaa,
kiinnittyvät lopulta esim. heinänkorteen, kadottavat
pyrstönsä ja ympäröivät itsensä kiinteällä kelmulla.
Toukka on nyt lepo- ja odotustilassaan. Lampaan
syötyä kasveja, joissa on koteloituneita cercari-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
