- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 3. Haggard-Kaiverrus /
945-946

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Indigofera ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

945

Indigofera— Indikatsioni

940

vaan värittömänä glukosidina, indikaanina,
joka erityisen käymisen kautta hajoaa sokeriksi
ja indoksyliksi, jonka ilman happi hapettaa
indigoksi. Kaupassa käypä i. muodostaa
tummansinisiä möhkäleitä, jotka hieroessa saavat
kupa-rinpunaisen kiillon. I. ei liukene veteen eikä
muihin tav. liuottimiin. Tärkein aineosa i:ssa
on i n d i g o s i n i (20-90 pros.), jonka
paljoudesta sen arvo ja hinta riippuu. Muita aineosia
ovat i.-p u n a, i.-r u s k e a, i.-l i i m a ja
tuhka-aineet. I:a käytetään etupäässä villan ja silkin,
mutta myöskin puuvillakankaiden värjäyksessä.
Koska i. ei*liukene veteen, ei sitä suorastaan voi
käyttää värjäykseen, vaan valmistetaan n. s.
indigokyyppiä, esim. antamalla kalkin,
rautavihtrillin ja veden vaikuttaa i:oon.
Indigosini muuttuu silloin indigovalkoiseksi,
joka liukenee alkaliseen nesteeseen. Kun
kankaat kastetaan tähän ja ilma sitten saa siihen
vaikuttaa, hapettuu i.-valkoinen i.-siniseksi, joka
näin kiintyy kuituihin. Tällä tavalla saatu
i.-väri on oikea väri, se ei muutu valossa eikä
pesemällä lähde. I:a voi myös liuottaa savuavaan
rikkihappoon ja neutraliseerata soodalla, jolloin
syntyy taikinainainen, veteen liukeneva
indigo-rikkihapon alkalisuola, ceruleiini 1. n. s.
i n d i g o k a r m i i n i, jota käytetään
villavär-jäyksessä (Saksin sinin en). —
Luonnollinen i., joka ennen oli erittäin tärkeä ja
kallisarvoinen kauppatavara, on suuresti saanut
väistyä keinotekoisen i.-sinisen tieltä ja väriaineena
kadottanut entisen merkityksensä. l:oa
käytetään nykyään koko maailmassa n. 5 milj. kg
vuodessa. Siitä on n. 4 milj. kg keinotekoista
i.-sinistä. Edv. Hj.

Indigofera, palkokasveihin kuuluva
kasvisuku, jonka eräistä lajeista, n. s.
indigokas-veista (1. tinctoria, I. anil,
I. argentea) valmistetaan
indi-goväriä (ks. Indigo). Näistä
kaksi ensimäistä ovat yrttejä,
edellinen Intiasta, jälkim.
kuumista maista yleensä, viimeinen
pohj.-afrikkal. ja lounais-aasial.
pensas. Lehdet parilehtisiä,
punertavat kukat lehtihankaisissa
tähkämäisissä tertuissa.
Indigo-kasvien viljelys, jota
ammoisista ajoista on harjoitettu
miltei kaikissa tropiikkimaissa, on
yhä vähenemässä keinotekoisen
indigon keksimisen jälkeen.

J. A. W.

Indigokarmiini ks. T n d i g o.

Indigokasvit ks. Indigofera.

Indigomusta, aniliinimusta.

Indigosini, tärkein aineosa indigos-a (ks. t.).
Ensimäisen i:n synteesin keksi Baeyer 1878. Sen
jälkeen on i:n keinotekoinen valmistus yhä
edistynyt. Nykyään valmistetaan i:ä,
keinotekoista indigoa, suuressa määrässä
„Badenin soda ja aniliini-tehtaassa" Ludwigshafenissa
ja Höchstin väritehtaassa kivihiilitervasta
saaduista aineista, ja käytetään indigon sijasta
värjäyksessä. Välistä i. esiintyy ihmis- ja
eläin-virtsassa, jossa se syntyy n. s.
virtsa-aine-indikaa-nista. I. on tummansininen jauhe ja muuttuu
pelkistyttämällä värittömäksi indigo-valkoiseksi.

Edv. Hj.

I. tinctoria.
n kukka, 6
hedelmä.

Indigotiini ks. Indigosini.
Indigotinktuuri, indigon liuos väkevässä
rikkihapossa.

Indigovalkoinen ks. I n d i g o.
Indikaani k>. Indigo.

Indikaattori (lat. indicü’re - ilmoittaa). 1. Koje,
jota käytetään kaasunpaineen määräämiseen sulje-

,_ \

Kuva 1.

Kuva ’2.

Kuva 3.

tussa astiassa, etenkin höyry- ja polttomoottorien
silintereissä. I. piirtää diagrammin (ks. t.), jota
käytetään etenkin n. s. indikoidun työn
(hevos-voimaluvun) määräämiseen. I:n pääosat ovat
(kuva 1) silinteri A, joka lyhyellä putkella on
yhdistetty inoottorisilinteriin, mäntä B sekä
männän ja kannen
välissä jousi J, joka
puristuu kokoon kun
höyry vaikuttaa
männän alipuolella. Kynä
k, joka n. s.
niveloh-jauksen kautta saa
suoraviivaisen liikkeen
(ks.
Suoraviivainen johto), piirtää
suurennetussa (tavall.
6-kert.) koossa männän
B matkan edestakaisin
pyörivälle rummulle R,
joka saa liikkeensä
langan l välityksellä
moottorin
ristikappa-leesta tahi muusta
heiluvasta osasta. I. on tärkeimpiä höyryn tahi
kaasun toiminnan merkitseniisneuvojia. Yleisesti
käytettyjä i:eja ovat
Richardin
(vanhimpia), Crosbyn,
Ko-sencranzin (kuva 2)
sekä Mäihäkin
(uusimpia, kuva 3). Viime vuosien parannukset
i:n rakenteessa ovat, että jousi on siirretty
silinterin ulkopuolelle (n. s. kylmäjousi-i.) sekä
puristusjousen asemasta on alettu käyttää
veto-jousta. I:ssa (kuva 3) paperiliuska siirtyy
kullakin iskulla askeleen eteenpäin, joten saadaan
n. s. jatkuvia indikaattoripiirroksia (kuva 4).

E. S-a.

2. Kem. Aine, jota käytetään esim.
titreeraus-aualyysissa (ks. t.) osoittamaan sen kohdan,
milloin jokin reaktsioni on loppunut.

Indikatiivi (lat. indicati’vus < indicü’re =
ilmoittaa, osoittaa), tositapa, se verbin moodi
(ks. t.), joka esittää tekemisen todellisena (esim.
minä tiedän sen) ; suomen kielessä i. voi ilmaista
myös myönnytystä (esim. Menen minä, kävi
kuinka tahansa). A. K.

Indikatsioni (lat. indicü’re = ilmoittaa). osoi-

Kuva i.

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sat Dec 21 13:45:49 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/3/0513.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free