- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 3. Haggard-Kaiverrus /
947-948

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Indigofera ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has been proofread at least once. (diff) (history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång. (skillnad) (historik)

947

Indikoitu hevosvoima—Individualismi

94S

tus, viittaus, esim. sen ja sen taudinmerkin tahi
taudintilan osoittama viittaus ryhtyä johonkin
toimenpiteeseen pahan poistamiseksi tahi
lieventämiseksi; vastakohtana: kontraindikatsioni,
jokainen asianhaara, joka tavalla tahi toisella
on esteeksi tahi kieltää toiseen tai toiseen
toimenpiteeseen ryhtymästä. (M. O-B.)

Indikoitu hevosvoima ks. Hevosvoima.

Indikoliitti, sini.sen värinen
turmaliinimuun-uos. ks. Turmaliini.

Indiktsioni (lat. indl’cere = ilmaista, määrätä)
1. roomalainen verolukuon nimeltään se
luku, joka ilmaisee määrätyn vuoden
järjestysnumeron indiktsionijaksossa (ks. t.).
Indiktsio-neja käytettiin keskiajalla hyvin yleisesti
ajan-määräyksissä. Niitä oli kolme lajia:
kreikkalainen 1. konstantinopolilainen i.,
jossa indiktsionivuosi laskettiin syyskuun 1 p:stä
ja jota yksinomaan käytettiin itämailla; b e d
a-lainen i., jossa vuosi alkoi 24 p. syys. tai 1 p.
tammik. ja jota osaksi käytettiin Saksassa ja
Ranskassa, sekä roomalainen i., jossa vuosi
alkoi 25 p. jouluk. t. 1 p. tammik. ja joka
myöhemmällä keskiajalla Saksassa oli enimmän
käytännössä. Paavin kansliassa oli 584-1087
yksinomaan käytännössä kreikkalainen i., mutta
sittemmin yhtaikaisesti tai perättäisesti kaikki
kolme. Suomessa ja Ruotsissa indiktsioneja ei
ajanlaskussa paljoa käytetty; niiden käyttö
valtion virallisissa asiakirjoissa näyttää lakkaavan
kuningas Eerik Eerikinpojan (k. 1259)
hallituskaudella. — Määrätyn vuoden (j. Kr.)
indiktsioni saadaan siten, että vuosilukuun lisätään 3,
summa jaetaan 15:llä, jolloin jäännös on etsitty
indiktsioni; jos jakolasku päättyy tasan, on i.
15. Niin on v:n 1911 indiktsioni 9.

Indiktsionijakso (ks. Indiktsioni),
ajanlaskussa esiytyvä 15-vuotinen jakso. Toisten
arvelun mukaan se otettiin käytäntöön vasta 312
j. Kr., toiset arvelevat sen olleen roomalaisilla
käytännössä jo vanhoina aikoina, toiset taas
sanovat sen olevan egyptiläistä alkuperää.
Laskemalla taaksepäin huomataan i:n ensimäisen
vuoden sattuvan v:een 3 e. Kr. I. ei ole
missään yhteydessä tähtitieteellisten ilmiöiden
kanssa.

Indirekti (mlat. indlre’ctus), epäsuora,
välillinen.

Indiseerata 1. indikoida (lat. indicä’re, <
index = osoittaja), ilmaista, näyttää. —
Indikoitu 1. indiseerattu hevosvoima ks.
Hevosvoima.

Indisio (lat. indi’cium = merkki,
otaksumis-aihe, epäluulo), lakit., todistusaihe. Näin
sanotaan oikeudenkäynnissä sellaisia tietoja, jotka
eivät suorastaan koske todistettavana olevaa
tosiasiaa, mutta joiden nojalla voidaan siihen
nähden tehdä johtopäätöksiä. 1734 v:n laissa
sanotaan niitä „sitoviksi asianhaaroiksi ja aiheiksi"
(bivdande omständigheter och liknelser). Tällä
tavoin aikaansaatua todistusta sanotaan
epäsuoraksi 1. indisiotodistukseksi.
1734 v:n laki, ollen legaalisen todistusteurian
(ks. Todistusteoria) kannalla, ei katso
epäsuoraa todistusta yksinään missään
tapauksessa täyden todistuksen veroiseksi; se voi kyllä
olla puoli todistusta sekä enempi tai vähempi
kuin puoli, mutta ei täysi todistus. Sen nojalla
voidaan vastaaja määrätä puhdistusvalalle tahi,

jos hän on syytettynä törkeästä rikoksesta, asia
jättää „vastaiseksi, jolloin se voi tulla ilmi"
(Oikeudenkäymiskaaren 17:nnen luvun 30 ja
32 §). Kuitenkin käytäntö on meilläkin
kehittynyt vapaampaan suuntaan, ja tuomari katsoo
nykyisin olevansa esteetön suurimmissakin
rikosasioissa perustamaan langettavan tuomion
yksinomaan indisioihin, jos ne ovat täysin todetut ja
yhteys niiden sekä todistettavana olevan
tosiasian välillä on sitova. O. K:nen.

Indiskreetti (ransk. indiscret), epähieno,
tahditon, varomaton, hölläsuinen.

Indisponeerattu (lat. kieltävä in, ja
dispö’-nere = järjestää), haluton, vailla sopivaa
mielialaa. — Indispositsioni, haluttomuus,
tarpeellisen mielialan puute; pahoinvointisuus.

Indiumi, harvinainen alkuaine. Kem. merkki
In. At.-p. 114. Sen keksivät 1863 Reich ja
Richter Freibergin sinkkihohteessa
spektraali-analyysin avulla. I. on hopeanvalkoinen, pehmeä
metalli, om. p. 7,s. Kuuluu samaan alkuaineryh
mään kuin aluminiumi. Edv. Hj.

Individi l. yksilö (lat. indīvi´duum =
jakamaton), yksityisolento, sellainen olento, joka
muodostaa oman, muista suhteellisesti
riippumattoman elimellisen kokonaisuuden määrättyine
tunnusmerkkeineen. Puhutaan esim. eläinindividistä,
jolla tarkoitetaan jokaista yksityistä eläintä.
Korostetussa merkityksessä i. tarkoittaa sellaista
yksityistä ihmistä, jolla on jyrkät
ominaispiirteet ja joka esiintyy itsenäisenä, omin päin
harkitsevana ja toimivana luonteena. Sovelletussa
merkityksessä voidaan puhua esim.
kansa-individistä l. kansayksilöstä, jolla tarkoitetaan
kokonaista kansaa tunnusmerkillisesti muista
erotettuna. Z. C.

Individuaalisuus (ks. Individualismi)
1. yksilöllisyys, se muodollinen ja
sisällyk-sellinen erikoisuus, mikä erottaa yksilön muista
samaan sukuun tai lajiin kuuluvista yksilöistä.

Z. C.

Individualiseerata (ks. Individualismi),
yksilöittää. Yksilöitämme jonkun yleisen
ominaisuuden, esim. itseluottamuksen tai
uskollisuuden, kun kohdistamme sen erikoisessa muodossa
käsitettynä johonkin määrättyyn yksilöön, eikä
vain yleisesti johonkin sukuun tai lajiin.
Taiteilija pyrkii yksilöittämään kuvaamansa
henkilöt, antamaan niille erikoisia, tunnusmerkillisiä
piirteitä. Z. C.

Individualismi (lat. ivdivi’dvus = jakamaton)
1. yksilöllisyysoppi, maailman- tai
elämänkatsomus, jonka mukaan yksityisolio tai
yksityisolento, yksityisesine tai yksityisihminen
on varsinaisesti olevaa ja arvokasta eikä
yksityisten esineiden tai olentojen pienempi tai
suurempi kokonaisuus, laji tai suku tai yleiskäsite,
perhe, yhteiskunta, valtio, kansa, ihmiskunta tai
maailmankaikkeus. I. esiintyy erittäinkin s
i-vey.s opillisen a, metafyysillisenä.
tieto-opillisena,
psykologisenajaso-siaalipoliittisena oppina. Siveysopissa
i. väittää toiselta puolen, että yksilön oma
käsitys, hänen omatuntonsa, ratkaisee, mikä hänelle
on oikeata ja väärää, eikä mikään hänen
ulkopuolellaan oleva yksilöllinen tai
yhteiskunnallinen auktoriteetti, yleinen mielipide tai
yhteiskunnan tapa ja laki. Ei kenellään ole oikeutta
supistaa kehittynen persoonallisuuden vapaata

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Mon Jul 4 09:15:34 2016 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/3/0514.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free