- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 3. Haggard-Kaiverrus /
961-962

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Infiniittimuoto ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

961

Anestesia), Schleich in keksimä
menettely paikallisen tunnottomuuden
aikaansaamiseksi ynnä itse tämä tunnottomuus.
Ruiskuttamalla O,« %:ista keittosuolaliuosta (NaCl)
kudoksiin, niin että ne infiltreerautuvat siitä,
aikaansaadaan niissä samalla jotenkin täydellinen
tunnottomuus, niin että suuriakin operatsioueja
voi toimittaa käyttämällä todellisia kipuja
lieventäviä aineita vain sen verran, että itse
ruiskutukset voidaan kipuja synnyttämättä tehdä.
Tämän muuten tehottoman nesteen vaikutuksen
näissä oloissa arvellaan perustuvan siihen, että
kudokset joutuvat erityisen paineen ja siitä
johtuvan verisuonien supistumisen alaisiksi, mikä
yhteisesti on omiansa tunnokkuutta
vähentämään ja kokonaankin lamauttamaan, il. O-B.

Infiniittimuoto (lat. infini’tum -
rajoittamaton, määräämätön), verbin muoto, jolla
ilmoitetaan ainoasti tekeminen, teon sisällys, lausumatta
sitä mistään esineestä. I:t ovat verbistä
johtuneita nominaalimuotoja, joko
substantiivisia: infinitiivejä (ks. t.) tai
adjektiivi-sia: parttisiippeja (ks. t.) ja niiden
verbin-luonne ilmenee vain siinä, että niillä saattaa olla
verbinmääräyksiä (objekti tai adverbiaali), vrt.
Finiitti muoto. A. K.

Infinitesimaalilasku, differentsiaali- ja
in-tegraalilaskun yhteinen nimi. Nimitys johtuu
siitä, että Leibniz, keksiessään nämä laskutavat
käyttämällä äärettömän (lat. infini’tus -
loputon, ääretön) pieniä suureita, kutsui näitä
suureita erotukseksi muista ,,i n f i n i t e s i m a
a-1 e i k s i." (J. K.)

Infinitiivi (lat. infiniti’vus < infini’tus =
määräämätön), verbin substantiivinen
nominaalimuoto, jota käytetään adverbiaalina (esim. tulen
uimasta), attribuuttina (esim. jo on aika lähteä),
subjektina (esim. näin ei käy tekeminen) ja
objektina (esim. saisiko kysyä?). Suomen kielessä
on i:ejä neljä: I:nen (esim. puhua, -kseni), II:nen
(esim. puhu-cn, -essa, pass. puhuttaessa), III:s
(esim. puhuma-n, -ssa, -an, pass. puhuttaman)
ja IV:s (esim. puhuminen). A. K.

Infinituni
fini’-j (lat.), rajaton, [-epämääräinen. — In t. ad infinitum (lat.),
äärettömiin asti.

Infiseerata (lat. inficere), tartuttaa.

In flagranti s. o. c r i m i n e (lat. flagrä’re =
palaa, hehkua), lakit., parhaillaan rikosta
tekemässä, itse teossa, verekseltä. Vanhempina
aikoina seurasi rikollisen tapaamisesta
verekseltään useita oikeudellisia seuraamuksia. Useissa
rikoksissa asianomistajalla oli tällöin oikeus itse
kostaa rikoksentekijälle, ja usein oli rangaistus
siinä topauksessa, että rikollinen tavattiin
verekseltään, kovempi kuin muutoin. Puheenaoleva
seikka tuotti myöskin etuja rikoksen
toteennäyttämiseen nähden: rikoksentekijä ei saanut
puolustautua valalla, vaan katsottiin hänet, jos
asianomistaja valallaan vahvisti asianlaidan,
ilman muuta todistetuksi syypääksi rikokseen.
Uudenaikaisen oikeuden mukaan ei sillä seikalla,
että rikollinen on tavattu verekseltään, ole
mitään vaikutusta rikoksen rangaistavaisuuteen.
Prosessuaalisessa suhteessa sitävastoin tällä
seikalla on vielä nykyisinkin merkitystä. Niinpä
Suomen oikeuden mukaan saa rikoksentekijän,
joka tavataan verekseltä tahi pakosalta, kuka
tahansa ottaa kiinni, jos asianhaarat ovat
seilaili. III. Painettu «75ll

962

set, että vangitseminen ylipäänsä on luvallinen
(jouluk. 19 p. 1889 annettu asetus uuden
rikoslain voimaanpanemisesta, § 23). Niinikään saa
kuka tahansa, vastoin yleistä sääntöä, itse ottaa
omansa takaisin mainitunlaiselta
rikoksentekijältä (uuden rikoslain voimaanpanemisasetus. §
12). Jos joku tekee vastarintaa sille, joka
verekseltä tahtoo omansa ottaa takaisin, on luvallista
käyttää kaikkea sitä väkivaltaa, mikä
takaisinottamiseen tarvitaan (rikoslain 3 luvun 7§).

O. K:nen.

Inflamatsioni (lat. inflammä’tiö), tulehdus.
Inflameerautua, tulehtua, ks.
Tulehdus.

Inflatsionistit (lat. inflä’tiö - pullistaminen),
nimitys, jota Ameriikassa käytetään niistä, jotka
kannattavat paperirahan rajatonta liikkeeseen
laskemista; i. toivovat hintain tästä nousevan,
velkataakan huojistuvan ja siten myöskin
tuotannon lisääntyvän.

Infleksioni (lat. infle’ctere = taivuttaa),
valonsäteiden taipuminen, ks.
Valontaipu-m i n e n.

Infleksionipiste (lat. infle’ctere = kääntää,
taivuttaa), piste P jollakin käyrällä, jossa tämän
käyristyksen suunta muuttuu entiseen nähden
vastakkaiseksi. I:n kohdalla on käyrällä 3
äärettömän lähellä toisiaan olevaa pistettä, jotka ovat
samalla suoralla viivalla, mikä viiva on käyrän
tangentti i:ssä; i:ssä on käyristyssäde n.
äärettömän suuri. E. S-a.

Infloressenssi (lat. inflöre’scere = nousta ku
koistukseen), kukinto (ks. t.).

Influeerata (lat. influ’ere = virrata sisään),
vaikuttaa johonkin.

Influensa 1. lentsu, paikkakunnittain
ilmenevä tarttuva tauti, jossa etupäässä esiintyy
nuhaa ja keuhkokatarria, toisissa tapauksissa taa-s
ruuansulatushäiriöitä tahi hermostoa koskevia
taudinmerkkejä tai reumaattisia tuntemuksia.
Suomessakin viime vuosikymmeninä hyvin
tavalliseksi tullut tauti. Ensimäiset jonkunverran
varmasti influensaksi tunnettavan taudin
kuvaukset ovat v:lta 1173, jolloin tauti esiintyi
Italiassa, Saksassa ja Englannissa. 1300- ja
1400-luvuilla tunnetaan muutamia influensakausia ja
1500-luvulta n. 7 eri kautta, joista varsinkin v:t
1510, 1557 ja 1593 osoittavat taudin levinneen
laajalti. V:lta 1627 on ensimäinen
influensaepi-demia läntisellä pallonpuoliskolla. 1600-luvulta
tunnetaan näitä epideinioja paljoa vähemmän
kuin 1700-luvulta, jolloin kunkin vuosikymmenen
osalle lankeaa useita i:n tautikausia. 1800-luvulla
ovat eritoten vv. 1S30-32, 1836-37, 1847-48,
1850-51, 1855, 1857-58, 1874-75 mainittavat
yleisistä influensaepidemioista. (il. O.-B.)

I. hevosella on äkillinen, eläimestä toiseen
helposti tarttuva kuumetauti, jonka aiheuttajaa ei
varmuudella tunneta. Tauti tarvitsee itääkseen
keskimäärin 4-7 päivää, jonka jälkeen eläin saa
korkean (40-41,5° C ja ylikin), noin 6 vuorokautta
kestävän kuumeen. Potilas on raukea, sen ruumis
on veltto ja etenkin takaosa on hervoton.
Silmäluomet ja sidekalvo turpoavat, silmistä on
kyynelvuotoa. Ruokahalu huono. Aluksi umpi,
sittemmin ripuli. Raajoihin ilmaantuu joskus kylmiä,
kivuttomia pöhöttymiä. Tauti kestää keskimäärin
6-10 päivää, vaikeammat tapaukset 2-3
viikkoakin. — Asianmukainen ja pikainen apu muuttaa

Infiniittimuoto—Influensa

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sat Dec 21 13:45:49 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/3/0521.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free