- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 3. Haggard-Kaiverrus /
965-966

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Ingen-Houss ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

965

Ingen-Houss—Ingman

966

kaihomielisyyttä, haaveilevaa uskonnollisuutta ja
sairaloista ikävöimistä pois todellisesta elämästä.
Hänen vv. 1815 ja 1816 ilmestyneet
lukudraa-mansa, joissa oli paljon teknillisiä virheitä
ja jotka sävyltään olivat kovin haaveellisia,
herättivät ankaraa arvostelua ja ivaa.
Sitten seurasi kansantaru-aiheinen teos „De
under-jordiske" (1817), jonka jälkeen hän, keväällä
1818 saamallaan apurahalla lähti
ulkomaanmatkalle Saksaan, Ranskaan, Sveitsiin ja Italiaan,
oleskellen Roomassa yhdessä Thorvaldsenin
kanssa. Talvella* 1810 hän palasi Tanskaan ja
julkaisi draamallisen runoelman „Tassos
be-frielse" (1819), runovihon „Reiselyren" (1820),
kokoelman „Eventyr og fortællinger" (sam. v.),
huvinäytelmän „Magnetismen i barberstuen"
U821) "sekä murhenäytelmän „Kampen i
Val-hal" (sam. v.). V. 1822 hän pääsi tanskan kielen
lehtoriksi Soron akatemiaan ja meni naimisiin
maalaajatar Lucie Mandixin kanssa. Sorøn
kaunis ja muistorikas seutu johdatti I:in
varsinaiselle alalleen: kansallisen historian alalle.
Tanskan keskiajalta hän ammensi aiheet
historiallis-romanttisiin kuvauksiinsa, jotka ovat tehneet
hänen nimensä tunnetuksi ja rakastetuksi.
En-simäinen tätä sarjaa on „Valdemar den Store og
hans mænd" (1824), sitten seuraa neljä suurta
romaania „Valdemar Sejr" (1826; suom.), „Erik
Menveds barndom" (1828), „Kong Erik og de
fredløse" (1833) ja „Prins Otto af Danmark og
hans samtid" (1835). Sarja päättyy
riimikro-nikkaan ..Dronning Margrethe" (1836). Walter
Scottin historialliset romaanit ovat olleet I:n
teosten esikuvina, mutta näillä ei ole samaa
historiallista ja etnografista paikallisväritystä kuin
edellisillä. Huolimatta historiallisesta
epätarkkuudestaan ja kaavamaisista sommitteluistaan
nämä romaanit olivat 40- ja 50-luvuilla hyvin
suosittuja ja ovat yhä vieläkin haluttua nuorison
lukemista. Niiden ansioksi on myönnettävä
vilpitön tunnelma, naiivi mielikuvitus ja lämmin
rakkaus Tanskaan. Yhtä suuren suosion
saavuttivat myöskin runot „Holger Danskes sange"
(1837) ja sävellettyinä ne ovat tulleet
varsinaisiksi kansanlauluiksi. Vieläkin välittömämpiä
ovat ehkä hänen virtensä, joiden harras, lämmin
ja yksinkertainen sävy on kuvaava hänen omalle
luonteelleen. Kun I:n romaanien
epähistorialli-suutta oli ankarasti moitittu, kirjoitti hän
kertomuksen „Huldregaverne eller Ole Navnløses
lev-nedseventvr" (1831), joka nostatti katkeran
kirjallisen kiistan, ainoan, johon hän eläissään
sekaantui. Hänen muista teoksistaan mainittakoon:
„Noveller" (1827), „Den levende døde",
„Corsi-caneren" (1835), näytelmät „Renegaten" (1838)
ja „Salomons ring" (1839), runokokoelma
„Fol-kedansviser og blandede digte" (1842) sekä
„Kun-nuk og Naja" (sam. v.), kuvaus kristinuskon
taistelusta pakanuutta vastaan Grönlannissa.
V. 1843 hän tuli Sorøn akatemian johtajaksi, ja
lähinnä seuraavina vuosina hän järjesti tämän
laitoksen suureksi kansanopistoksi Grundtvigin
suunnitelman mukaan sekä julkaisi kootut
teoksensa (41 nid., 1843-65). Akatemian
lakkauttamisen jälkeen I. jatkoi jälleen kirjallisia töitään
julkaisten m. m. „Nye eventyr" (1847) sekä
romaanin „Landsbybornene" (1852), joka on I:n
parhaimpia. Myöhemmin hän sepitti
uskonnollisia runoelmia sekä omat elämäkerralliset teok-

sensa „Min levnedsbog" (julk. 1862) ja
„Tilbage-blik paa mit liv og min forfattervirksomhed fra
1811 til 1837" (julk. 1863). E. S.

Ingen-Houss [-liaus], Jan (1730-99),
hollan-til. kasvitieteilijä, lääkäri, muutti Lontooseen,
missä tuli „Royal society"n jäseneksi 1769. I. oli
kasvifysiologian perustajia. Teoksissaan
„Experiments upon vegetables". . . (1779) ja „The food
of plants" (s. v.) hän selitti ensimäisenä kasvien
sekä hengityksen että hiilihapon yhteyttämisen.

J. A. W.

Ingenium [-e’-] (lat.), synnynnäiset
luonnon-lahjat, nero.

Ingénue [äzeny’] (ransk., < lat. inge’nuus =
synnynnäinen), luonnollinen, teeskentelemätön,
naiivi nuori tvttö. Sanaa käytetään
enimmäkseen teatteriterminä.

Ingermanland ks. Inkerinmaa.

Ingersoll [irjrjdsal], Robert (1833-99).
poh-joisameriik. kirjailija, asianajaja, politikko,
eversti kansalaissodassa. Tuli tunnetuksi
valtiollisena puhujana ja varsinkin hyökkäystensä
vuoksi kristinoppia vastaan. Muutamia hänen
kirjoistansa on suomennettu.

Ingesta [-e’-] (lat.), ruuansulatuskanavassa
olevat, nautitut ruuat, juomat, ilma j. n. e.

Ingjald I 11 r å d e (s. o. Pahaneuvo), ruots.
tarukuningas, jonka kerrotaan yhdistäneen eri
Ruotsin maakunnat Upsalan kuninkaan vallan
alle kutsumalla luoksensa pitoihin ja sitten
majataloon polttamalla kuusi muuta fylke-kuningasta.
I. sai sitten saman kohtalon, kun Iivar Vidfamne
hyökkäsi hänen päällensä ja poltti hänet ynnä
hänen tyttärensä Asan Ränningen kartanoon
Fogdön saarella Mälarenissa. Tärinäin mukaan
I. eli 7:nnen vuosis. keskivaiheilla. K. G.

Ingman. Tämännimisiä sukuja on Suomessa
esiintynyt neljä, joista kolme mahdollisesti on
samaa alkuperää. Vanhimman suvun kantaisä
oli saks. padanvalaja Mats Misch, joka n. 1650
saapui Uudellemaalle. Hänestä polveutuvat
myöskin sukupuuttoon kuolleet aateliset suvut
Gyllenheim ja Nordenstolpe.

1. Matti as I. (1762-1855), pappi,
lahjoittaja, toimi ensin koulunopettajana Loviisassa,
Helsingissä ja Kuopiossa, tuli Kuopiou
kirkkoherraksi 1817, tuomiorovastiksi 1850; lahjoitti
m. m. Kuopion seurakunnalle 30,000 ruplaa, jonka
summan korot oli käytettävä köyhäin ja
turvattomien lasten opetukseksi ja elatukseksi.

2. Erik Alexander T. (1810-58),
lääkäri, suomenkielen harrastaja, yliopp. 1827, fil.
kand. 1833, lääket, Iis. 1838, tohtori 1840, tuli
1842 kirurgian ja lapsenpäästöopin apulaiseksi
yliopistoon, 1858 lapsenpäästöopin ja
lastentautien hoidon professoriksi. I. oli etevä
käytännöllinen lääkäri ja uudenaikaisen
lääketieteellisen katsantotavan tienraivaajia Suomessa. Hän
oli myöskin tunnettu lämpimästä suomen kielen
harrastuksestaan; oli Suomal. kirjallisuuden
seuran perustajia ja seuran sihteerinä 1844-45;
Ilia-din ensimäisen runon (1832) ja Anakreonin (ja
Sapphon) laulujen (1834) suomennoksissaan sekä
„Elias ja Anna" (1837) nimisessä alkuperäisessä
runoelmassa hän otti runomitan perusteeksi
ta-vuitten laajuuden, joka säerakennuksen tapa
sitten noin 30 vuotta oli vallalla
suomenkielisessä runoudessa; julkaisi ensimäisen
tieteellisen suomenkielisen lääkeopillisen kirjoituksen

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sat Dec 21 13:45:49 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/3/0523.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free