Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Inkapabeli ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
973
Inkapabeli—Inkerinmaa
974
[-Muinaispeni-lainen-]
{+Muinaispeni-
lainen+}
saviastia.
ringonjumalan pojasta Maneo Capaeista, joka
Cuzcon seutuville perusti valtion. Tämä pysyi
pystyssä n. 9-12 hallitsijapolvea. —
Oikeastaan i:t olivat pieni,
aikaisemmin Rio Apurimacin varsilla elänyt
ketsualais-lieimo, joka oli valtaansa
alistanut suurimman osan Andien
ylätasankoa Quitosta Chileen asti.
Hallitsija oli samalla
auringonjumalan ylimmäinen pappi ja koikein
hengellinen päämies. Muut i.-sukuun
kuuluvat muodostivat aatelisklaanin.
Vapaat kansalaiset olivat kaikki
täsa-arvoiset. Kunkin velvollisuus oli tehdä työtä,
mutta kukin oli myös oikeutettu itselleen
vaatimaan samanlaista ylläpitoa ja hoitoa.
Auringon-palveleminen oli valtion uskontona, mutta
voitetuilla heimoilla oli uskonvapaus. Valtoon kieli
oli ketsua; tämän ohella oli eri kansanmurteita.
Ruumiit palsamoitiin. Maan viljeleminen oli
pyhä velvollisuus, jota ei edes hallitsijakaan
laiminlyönyt. Sen ohella harjoitettiin
karjanhoitoa ja vuorityötä. — I.-valtion korkeata
sivis-tyskantaa todistavat vieläkin muhkeat rauniot,
erinomaiset savi-, kutoma- ja kultasepänteokset,
mainiot tiet, jotka osaksi vielä ovat käytännössä
v. m. Pääpaikka oli C u z c o (ks. t.). — Huayna
Capacin aikana (n. 1475-1525) valtio saavutti
suurimman kukoistuksensa. Hänen seuraajaltaan,
onnettomalta Atahualpalta Pizarro riisti sekä
valtakunnan (1532) että hengen (1533).
Nykyään i.-kansa on hävinnyt sukupuuttoon, mutta
eräät perulaiset suvut sanovat polveutuvansa
muinoin mahtavasta hallitsijasuvnsta. TF. S-m.
Inkapabeli (ransk. incapaile), kykenemätön.
Inkarnatsioni ks.
Ihmiseksitulemi-n e n.
Inkarneerattu (ks. Ihmiseksitulem
i-n e n), ruumiillistunut, olennoitu.
Inkaroiset ks. Inkeroiset.
Inkasso (it.), rahanperiminen.
Inkere, suom. seurakunta Inkerinmaalla
Inke-reenjoen varsilla; kuuluu Itä-Inkerin
rovastikuntaan. Se käsittää 26 suomalaista kylää,
yhteensä 3,546 asukasta. K. S.
Inkereenjoki (ven. Izora), Inkerinmaalla,
n. 70 km pitkä, 30-50 m leveä, lähteet Hatsinan
seuduilla, laskee vas. Nevaan.
Inkeri. 1. = Inkerinmaa. — 2. = Inkereen
seurakunta. K. S.
Inkerikot ks. Inkeroiset.
Inkeriläiset 1. I n k e r i n m a a 1 a i s e t,
suomalainen luterilainen maalaiskansa, joka on jo
enimmäkseen Ruotsin vallan ajoilta saakka,
1600-luvulta, asunut Inkerinmaalla ja joutunut siten
Venäjän alamaiseksi. Niistä eroavat n. s.
„suomenmaakkoiset", jotka ovat Suomesta
nykyisempinä aikoina tulleet joko palvelukseen
(Karjalasta) tahi käsityön y. m. harjoittajiksi
(esim. mylläreitä, kirvesmiehiä). He asuvat
passilla ja ovat lapsineen Suomen alamaisia.
Suomalaista kaupunkilaiskansaa taas ovat
„Pietarin suomalaiset", joista suurin osa asuu polvi
polvelta Suomen passilla Pietarissa ja jotka ovat
verrattain vähän tekemisissä inkeriläisen
maalaiskansan kanssa. Varsinaisia inkeriläisiä eli
inkerinmaalaisia ovat siis ensinmainitut, joita
erotetaan 2 suurta ryhmää „äyrämöiset" ja
„savakot" (vrt. Inkeroiset). K. S.
Inkerinmaa 1. Inkeri (ruots. Ingermanland,
ven. Izerskaja zemlja), 1600-luvulla väliin
erikoinen, väliin Käkisalmen
läänin yhteydessä
(Inkerinmaan kenraalikuvernööri-kuntana) ollut Ruotsin lääni,
nykyään sikäläisen
suomalaisen väestön ja luterilaisen
kirkollisen hallituksen
käyttämä nimitys siitä osasta
Pietarin kuvernementtia,
jossa asuu suomalaista
väestöä. Se ulottui — ja ulottuu
nimen nykyisenkin
paikallisen käytännön mukaan —
Narvanjoesta lännessä
Lava-ojaan idässä; sen eteläraja
kulki Pliussajoen suusta suoraan länttä kohti
Laukaan joelle, seurasi mainittua jokea
Sisaren-mäelle saakka, josta se kääntyi koilliseen
Oredez-joelle, sieltä kulki kaaressa etelään päin Tusina
joelle, seuraten jonkun matkaa sen juoksua, sekä
iähti siitä taas koilliseen Mujajoen lähteille ja
siitä Laatokkaan laskevalle Lavaojalle.
Pohjoisena rajana oli Suomenlahti, jossa raja kulki
Retusaaren halki Rajajoen suulle, Suomen ja
keisarikunnan nykyinen raja sekä Laatokka.
Maan-muodostukseltaan I. luetaan niinsanottuun
balttilaiseen alankoseutuun. Suomenlahden, Nevajoen
ja Laatokan rantamaat ovat yleensä hyvin
alavia; etempänä rannasta kohoaa siluurisia
kalkki-kivimuodostumia sisältävä laajanlainen
ylänkö-maa, joka alkaa idässä Olhavanjoen seuduilta,
kokoaa korkeimmilleen Äijänmäellä Tuutarissa (167
m yi. merenp.) ja jatkuu Narvanjokeen saakka
sekä siitä Vironpuolelle. Pohjoisosassa on
myöskin Karjalan kannaksen harjanteiden jatkona
korkeahkoja mäkiseutuja, jotka kulkevat läpi
Lempäälän ja Toksovan sekä ulottuvat lähelle
Nevajokea. Etelää kohti tuo kalkkikiviylänkö
jälleen alenee, muuttuen devonisiksi kerrostumiksi.
Maan alavuuden vuoksi on soita runsaasti
itä-sekä länsiosissa; alavin seutu on kumminkin
Laatokan länsirannalla. Paitsi pääjokia, Nevaa
ja Laukaanjokea, on koko joukko näiden
sivuhaaroja sekä muita pikkujokia: Lavaoja ja Nasia
Laatokkaan, Muja, Tusina, Inkereenjoki, Venjoki
ja Ohta Nevaan, Nuolijoki, Joutsenjoki,
Hevaan-joki, Sista y. m. Suomenlahteen.
I:n esihistoria alkaa myöhemmästä
kivikaudesta, jonka aikuisia vksityislöytöjä on saatu
talteen Kosemkinasta eli Narvan ja
Laukaan-joen väliseltä niemeltä. Hevaanjoen varsilta,
In-kereenjoen rannoilta sekä pohjoisessa Muurlan
ja Siestarjokien varsilta. Vanhemman
rautakauden esineitä on Kosemkinasta löydetty soikea
tuluskivi, joka on jotenkin samanaikuinen kuin
Suomen Tytärsaaresta tavattu hopeasolki.
Viikinkiajalta, jolloin kauppatie kulki Nevan ja
Olhavan jokea alas Ilmajärvelle, on myös siellä
täällä tehty löytöjä, vaikka runsaimmat sen
ajan löytöpaikat ovat varsinaisen I:n
ulkopuolella. Kuitenkin viimemainitun
aikakauden lopulla tulee ennenmainittu keskiylänkö
tilieänpuoleisesti asutuksi. Siitä ja
myöhemmästäkin ajasta todistavat runsaat
hautakummut, joita vielä tavataan kylien lähistöillä ja
metsissä. Sikäli kuin hautalöydöistä voidaan
päättää, näkvy tämä vanhempi asutus olleen
Inkerinmaan vaakuna
Ruotsin vallan aikana
(Kaarle XII:n suuresta
sinetist >).
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
