- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 3. Haggard-Kaiverrus /
985-986

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - In natura ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

985

In natura

—Innoitus

986

jälkeen se virtaa Ylä- ja Ala-I.-laaksojen kautta,
murtautuu Kalkkialppien ja jääkautisen
mo-reenialueen halki sekä laskee, katkaistuaan
Böömin vuorten eteläisimmät haarat, vihdoin
pääjokeensa Passaun luona 512 km pitkän
juoksun jälkeen. I:iin laskee useita lisäjokia.
Vesialue 20,084: km’. I. on Hallista saakka
(Ala-I.-laaksossa) liikekuntoinen, mutta sitä käytetään
vain puutavarain uittoväylänä. TV. S-m.

In natura f-tü’rüj (lat.), „luonnossa", luonnon
antimissa (esim. palkanmaksu).

Innervatsioni *(lat. iti, ja ncrvus = hermo),
keskushermoston vastaavia hermoja myöten
lähettämä luontainen kiihotus johonkin
ruumiinosaan tai elimeen, jossa sitten erityiset
tapahtumat suoriutuvat ja toiminnat ilmenevät.

M. O-B.

Innocentius [-e’n-]. kolmentoista paavin
nimi. 1. I. I, Pyhä, paavina 401 t. 402-417,
toimi pontevasti ja taitavasti paaviuden
valta-aseman hyväksi ja otti tehokkaasti osaa
oppiriitoihin (m. m. hän kirosi Pelagiuksen v. m.).
— 2. I. II, paavina 1130-43, aikaisemmin
nimeltään Gregorius Paparescho. Hänen täytyi aluksi
väistyä vastapaavinsa Anakletus ll:n (ks. t.)
tieltä ja paeta Kanskaan, mutta 1133 kei-ari
Lothar I vei hänet jälleen Roomaan, ja erinäisten
selkkausten jälkeen hänet vihdoin 1138 yleisesti
tunnustettiin paaviksi; taisteli huonolla
menestyksellä Sisilian kuningasta Rogeria vastaan. —
(I. III, ennen Lando Sitino, Aleksanteri III:n
vastapaavina 1179-80). — 3. I. III, paavina
1198-1216, voimakkaimpia paaveja, mitä p.
Pietarin istuimella milloinkaan on istunut. I. III,
joka aikaisemmin oli nimeltään Lothar, Conti’n
kreivi (vrt. Con ti), syntyi n. 1160, opiskeli
Pariisissa ja Bolognassa ja tuli 1190
kardinaaliksi. I. III:n ensimäisiä tehtäviä oli
palauttaa paaviuden entinen vaikutusvalta
Roomassa ja Italiassa yleensä, mikä hänelle pian
onnistuikin. Molempain Sisiliain kuninkaan
Henrik VI :n leski Konstantia tunnusti
paavin lääniherrakseen ja asetti hänet poikansa,
sittemmin keisari Fredrik II:n holhoojaksi.
Käyttäen taitavasti hyväkseen Saksan
valta-istuinriitoja I. III:n onnistui saada
paavin-istuimelle useita tärkeitä etuja. Ranskan
kuninkaan Filip II:n Augustin hän pannaan
julistamalla sai tottelemaan erästä tuomiotaan
kuninkaan avioliittoasiassa, Aragonian kuninkaan
hän pakotti tunnustamaan paavin
lääniherrakseen samoinkuin Englannin kuninkaan Juhana
Maattoman, jonka sitäpaitsi oli tunnustettava
paavin kandidaatti Stephen Langton
Canterburyn arkkipiispaksi. Kaukaisen Ruotsinkin
valtaistuinriitoihin paavi sekaantui (Sverker
nuoremman hyväksi Eerikki Knuutinpoikaa
vastaan, paavin bulla 13 p:ltä marrask. 1208).
I. III sai aikaan neljännen ristiretken (1202-04),
tuki jjontevasti virolaisten käännytystyötä ja
nostatti ristiretken katareja, valdolaisia ja
albi-gensseja vastaan. I. III vahvisti neljännen
late-raanikokouksen (1215) päätökset
muuttumis-(transsubstantsiatsioni-)opista, korvaripin
pakollisuudesta y. m. 1. III:n kirkollisen hallinnon
johtavia periaatteita oli ankara keskitys
kaikkialla. Hän ei ollut, kuten Gregorius VII,
aatteiden innokas tulkki, vaan rautaisen tahdon
mies. —- 4. I. IV, paavina 1243-54, ennen nimel-

tään Sinibaldo Fieseo, Ilohenstaufien leppymätön
vastustaja, jonka tähden hänen paaviusaikansa
kuluikin taisteluihin Fredrik II:ta ja tämän
poikaa Konradia vastaan. I. IV on keskiajan
suurimpia kanonisteja. — 5. I. V. paavina 21 p.
tammik.-22 p. kesäk. 1276, nautti suurta arvoa
oppinsa takia; hän kirjoitti m. m. kommentaarit
Paavalin kirjeisiin ja Pietari Lombardialaisen
teokseen „Libri quattuor sententiarum". —
6. I. VI, paavina 1352-62, ennen nimeltään
Étienne Aubert, hallitsi Avignonissa; koetti,
vaikka turhaan, vastustaa paavillisen hovin
tapainturmelusta; hän oli rauhaarakastava ja
vapaamielinen mies. — 7. I. VII, paavina 1404-06,
ennen nimeltään Cosimo de Migliorati, oli
Benedictus XIII:n vastapaavi. — 8. I. VITI, paavina
1484-92, ennen nimeltään Giovanni Battista
Cibo, oli heikko ja hvviu siveetön paavi, joka
alensi paaviuden arvoa ja jonka aikana olot
Roomassa olivat sangen surkeat. V. 1484 hän
antoi kirkollisen vahvistuksen noitavainoille. -—
9. I. IX, paavina 29 p:stä lokak.-30 p:ään jculuk.
1591, aikaisemmin nimeltään Antonio Fachinetti.
— 10. I. X, paavina 1644-55, ennen Giovanni
Battista Pamfili, antautui veljensä lesken
Olympia Maidalchinan johdettavaksi; pani
vastalauseen Westfalenin rauhaa vastaan: kirosi
Cornelius Jansenin opit. — 11. I. XI, paavina 1676-89.
uuden ajan parhaita paaveja. Benedetto
Odes-calclii — se oli I. XI:n entinen nimi — oli
syntynyt 1611. Paaviksi tultuaan hän heti pani
toimeen useita reformeja (lopetti nepotismin, sai
raha-asiat järjestykseen, piti huolta
pappissivis-tyksestä y. m.). Hän vastusti probabilistista
siveysoppia, jonka takia oli huonoissa väleissä
jesuiittain kanssa. Ludvik XIV:n kanssa T
joutui riitaan Ranskan hallitsijan oikeuksista
kirkollisissa asioissa ja kirosi Pariisin kokouksen
(1682) päätökset (vrt. Gallikaaninen
kirkko). — 12. I. XII. paavina 1691-1700.
ennen nimeltään Antonio Pignatelli: hänen
aikanaan riita gallikaanisista vapauksista sovittiin,
ja yleensä paavin politiikan tarkoitusperänä
oli lähentyminen Ranskaan: tämäkin paavi
koetti saada aikaan sisäisiä reformeja (m. m.
hän vastusti nepotismia). — 13. I. XIII,
paavina 1721-24, ennen nimeltään Michel Angelo
Conti, jesuiittain vastustaja. (K. O.)

Innoitus 1. inspiratsioni, dogm.,
inhimillinen sieluntila, jossa ylevä aatteellinen
sisällys niin valtavasti täyttää ihmisen mielen, että
hän pystyy suullisesti tai kirjallisesti luomaan
siitä vastaavan havainnollisen kuvan.
Uskonnoissa senvuoksi puhutaan pyhien kirjoittajain,
kristinuskossa Raamatun innoituksesta.
Raamatussa itsessään on tällä aatteella tukikohta
Paavalin lauseessa 2 Tim. 310: „kaikki
innoitettu(teo-pneustos) kirjoitus on hyödyllinen opiksi" j. n. e.
Muuten ei Raamatussa ole mitään oppia tästä
asiasta.

Varsinainen innoitusopin luoja on juutalainen
P h i 1 o n, jonka mukaan pyhät kirjoittajat ovat
olleet Jumalan Hengen tajuttomia
välikappaleita, joille tämä on ajatuksensa sanellut. Kun
Jumalan Hengen aurinko nousee ihmissielun
taivaalle, pimenee inhimillisen tajunnan valo.
Tämän katsantotavan omistivat aleksandrialaiset
kirkonopettajat, etupäässä Origenes, joka piti
Philonia suuressa arvossa, samoin myöskin Au-

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sat Dec 21 13:45:49 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/3/0533.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free