Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - In natura ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
9S7
In nomine dei—Inostrantsev
98S
gustinus. Siten tuli innoitusoppi kirkossa
yleisesti hyväksytyksi, mutta kun siitä ei ollut
oppiriitaa. ei se tullut otetuksi kirkon yleisiin
tunnustuksiin.
Yksityiskohtaisen muodostelun innoitusoppi
«ai protestanttisissa kirkoissa 17:nnellä vuosis.
Koska evankeliset perustivat oppinsa
Raamattuun, oli heille tärkeätä saada Raamatun
auktoriteetti lujitetuksi. Tämä tahdottiin aikaansaada
sauainuoitusopin (verbaali-inspiratsionin) kautta.
Pyhä TIenki ei ollut raamatunkirjoittajille
ilmoittanut ainoastaan ajatuksia, vaan myöskin
sanat. Pyhä Henki on Raamatun varsinainen
kirjoittaja, yksityiset tekijät ovat ainoastaan
koneellisia välikappaleita, kyniä. Raamattu on
kaikissa suhteissa virheetön. Menivätpä
muutamat reformeeratut niinkin pitkälle, että
julistivat heprealaisten vokaalimerkkienkin olevan
jumalallista alkuperää. Tämä väite sai sijan
sveitsiläisessä uskontunnustuksessa: .,Formula
consensus helvetici" 1675.
18:nnella ja 19:nnellä vuosisadalla on
sana-mnoitusoppi kadottanut merkityksensä. Itse
raamatuntutkimus on osoittanut sen vääräksi.
Lukuisat tekstitoisinnot, erityisten kirjoittajain
tyylilliset omituisuudet, saman tapauksen tai
puheen kertominen eri tavoilla (tärkein esimerkki:
kertomukset H. Ehtoollisen asettamisesta
Paavalilla ja evankeliumeissa), todistavat, että
sana-innoitusoppi on kaava, joka ei sovellu Raamatun
tosiasialliseen tilaan. Epäilemättä
raamatunkir-joittajat ovat olleet Jumalan hengen valaisemia
ja innoittamia henkilöitä, mutta tämä ei
suinkaan ole estänyt omintakeista toimintaa ja
itsenäisyyttä heidän puoleltansa. Raamatun arvon
tukemiseksi ei tätä oppia tarvita; sen sisällys
puhuu kylliksi itse puolestansa. — Myöskin
intialaiset katsovat Vedaa innoitetuksi kirjaksi ja
muhamettilaiset Koraania. [M. Kähler, „Unser
Streit um die Bibel" (1895) ; M. v. Nathusius,
„Pyhän Raamatun inspiratsioni ja historiallinen
kritiikki", suomentanut J. A. Maunu (1907) ;
N. Söderblom, „Om kanoniska böckers
öfver-mänskliga Ursprung" (1908).] E. K-a.
In nomine Dei (lat.), Jumalan nimessä.
Innsbruck f-bruk] (ennen Innspruck),
Tyrolin pääkaupunki, Wipp-ja Inn-laaksojen
yhtymäkohdassa, 574 m yi. merenp., Brenner-radan
varrella, ihanalla paikalla korkeitten vuorien
välissä. I:n muodostavat varsinainen kaupunki
(26,866 as. 1900) sekä useat etukaupungit, joista
pari 1903 liitettiin siilien; yht. 50,120 as. (1908).
Suosittu matkailijapaikka. On osaksi uudelleen
rakennettu; siellä on leveitä katuja ja paljon
kauniita rakennuksia. Kirkoista kaunein on
Hofkirche (rak. 1553-63), jossa on arvokkaita
taideteoksia (m. m. Maksimilian I:n hautapatsas,
renesanssiajan muhkeimpia veistoteoksia), A.
Ho-ferin v. m. Tyrolin kansallissankarien
hautapatsaita ja muistomerkkejä. Hofkirchessä Euotsin
Kristiina kuningatar julkisesti kääntyi
katoliseen uskoon (1655). Merkillisiä ovat myös T:n
linnat, raatihuone, oikeus- ja kaupungintalot
y. m. Lukuisia muistopatsaita on pystytetty
Tyrolin historian merkkitapauksien johdosta. —
I. on Tyrolin maapäivien ja keskusvirastojen
toimipaikka. Yliopisto (perust. 1672. mutta
täydellinen vasta 1869), museo, suuri valtionarkisto
sekä monta koulua. — Puuvilla- ja verkateolli-
suutta. kellonvalimoja. lasin, silkin,
hansikkaiden ja kemiallisten aineitten valmistusta. Kauppa
on vilkas. — Muinoin I. oli tärkeä roomal.
siirtokunta. Sai 1232 kaupunginoikeudet ja joutui
1363 Itävallalle (Habsburgin suvulle). Itävallan
keisarit asuivat usein Innsbruckissa.
(W. S-m.J
Inns of Court [inz av kot] (engl.), Englannissa
yhteinen nimitys oikeusoppineiden ja lainoppia
opiskelevain vapaille ammattikunnille tahi
yhdistyksille. Lontoossa on nykyisin neljä
tällaista korporatsionia. Ne ovat peräisin jo
keskiajalta ja niillä on vielä nytkin yksinomainen
oikeus antaa lupa esiintyä asianajajana (ks.
Bar-r ister) sekä oikeus asianajajantoimesta
erottaa se, joka katsotaan siihen arvottomaksi.
fPearce, „Historv of the Inns of Court" (London
1847) ; Olivecrona. „Blick på den juridiska
undervisningens närvarande tillstånd i England"
(1862); Loftus, „The inns of court" (1905).]
(O. K:nen.)
In nuce [-Ü-] (lat.), ..pähkinässä",
siemenessään, alussaan.
lno [inö’]. kreik. taruhenkilö, ks. Athamas
In octavo [-ä’vö], kahdeksantaitteisena
(kirjoista) .
Inon patterit Uudenkirkon pitäjässä (Viip. 1.)
Inonniemellä Krönstadtin-lahden suulla, 25 km
kirkolta. Työt alettu syksyllä 1909; pattereita
varten pakkoluovutettu maa-alue n. 3 km1.
In optima forma ks. Tn amplissima
f o r m a.
Inorotsit, „vierasheimoiset" on Venäjällä
kaikkien ei-venäläisten yleisnimityksenä.
Tavallisesti sitä kuitenkin käytetään merkitsemään
valtakunnan itäisissä ja kaakkoisissa osissa
asuvia alhaisella kehitysasteella olevia heimoja ja
juutalaisia. I. ovat sekä oikeudellisessa että
hallinnollisessa suhteessa eri asemassa kuin muut
valtakunnan alamaiset. Muutamien i:en, kuten
juutalaisten, asuinpaikkaoikeus on suuresti
rajoitettu, niinikään on eräiden, etupäässä
paimentolaisheimojen omistusoikeus maahan varsin
vähän turvattu, juutalaisilta sitä paitsi
maanomi«-tus kielletty. Siperian paimentolaisheimot
maksavat veronsa luonnossa (nahoissa) : tämä vero
on nimeltään „jasak". Ennen yleisen
asevelvollisuuden toimeenpanoa olivat lappalaiset,
Vienan kuvernementin Kemin piirikunnan
karjalaiset, samojedit ja Siperian heimot vapaat
rekryy-tinotosta. Useat Kaukaasian alkuasukkaat ovat
vastaiseksi vapaat asevelvollisuuden
suorittamisesta ja maksavat sen sijaan erityistä veroa.
Venäläisessä lainsäädännössä on paljon eri
määräyksiä i:eista. J. J. M.
Inosiitti, liha- 1. lihassokeri C„H1206
(luultavasti heksahydrobentsoli C„H6(OH)6; tavataan
eläimen ruumiissa (sydänlihaksessa, keuhkoissa,
munuaisissa y. m.) ja muutamissa kasveissa
(herneissä, pavuissa). (21. O-B.)
Inostrantsev [-a’-], Aleksandr
Aleksandrovitj (s. 1843), ven. geologi, opiskeli
ensin kemiaa Mendelejevin johdolla, mutta
kääntyi sitten geologian alalle ja tuli Pietarin
yliopistoon geologian ja paleontologian dosentiksi 1870,
ylim. professoriksi 1873 ja vakinaiseksi 1880. I.
on tehnyt laajaperäisiä tutkimuksia Aunuksessa
ja Laatokan seuduissa ja sitäpaitsi
Kaukasuksessa ja Altai-vuoristossa. Hänen julkaisuistaan.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
