- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 3. Haggard-Kaiverrus /
1017-1018

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Intian keisarikunta

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

1017

Intian keisarikunta

1016

Jo Persian Dareios I valloitti osan
Indus-aluetta, ja 326 e. Kr. Aleksanteri Suuri
tunkeutui Punjabin itärajalle saakka. Hänen
perustamiinsa siirtoloihin jätetyt joukot sanotaan
kuningas Tsandraguptan myöhemmin karkoittaneen;
hän vallitsi melkein koko Pohjois-Intiassa.
Tämän pojanpoika Agoka (n. 259-222 e. Kr.) teki
Buddhan opin valtion uskonnoksi. — 100-luvulla
e. Kr. tuli n. s. skyyttalaisia kansoja Sisä-Aasiasta
valloittaen Luoteis-Intian; keski-osista maata
heidät torjuivat intialaiset.

Iraanista arabi-alaiset hyökkäsivät monesti,
esim. 711, Sindiin, mutta eivät voineet pitää
sitä pysyväisesti hallussaan. V:sta 1001 alkaen
ghasnavidi Mahmud, Afganistanin hallitsija,
teki useita retkiä Intiaan ja tunkeutui Delliiiu
saakka. Ghasnavidien valtaan jäi kuitenkin
pysyväisestä vain Indus-alue; 1100-luvun lopulla
heidät kukistivat afganilaiset Ghoridit. Tämä suku
laajensi niinikään valtaansa Delhiin asti;
kaikkiin valloitettuihin maihin levitettiin Islamin
oppia. Tätä ensimäistä (Sahab-ed-dinin
perustamaa) hallitsijasukua seurasi vielä neljä muuta
afganilaista dynastiaa; ne vallitsivat vain
ajoittain Dekanissa, jonne joukko itsenäisiä,
enimmäkseen muhamettilaisia valtioita oli
muodostunut. Viimeinen afganilainen Delhin
hallitsija kaatui 1526 taistelussa Baber sulttaania
vastaan, joka hänkin tullen Afganistanista
valloitti Delhin ja siten perusti Suur-mogulin
kuuluisan valtakunnan.

Etevin Suur-moguli oli Åkbar (1556-1605),
joka laajensi valtaansa Intian sekä itä- että
länsirannikolle asti, teetti suuria rakennustöitä
ja hallitsi oivallisesti, osoittaen intialaisia
kohtaan suvaitsevaisuutta. Hänen pojanpoikansa
Aurang-zibin aikana (1658-1707) valtakunta
saavutti suurimman laajuutensa, mutta joutui pian
hänen kuolemansa jälkeen hajoamistilaan.
Maaherrat ja alaruhtinaat tekeytyivät itsenäisiksi;
varsinkin sotaisten mahrattien valtio
Keski-Intiassa kohosi nyt kukoistukseen; he anastivat
kokonaan käsiinsä Suur-Mogulin hallitusvallan.

V. 1739 Persian Sah Nadir teki liävitysretken
Intiaan ja ryösti Delhin, josta hän vei
muassaan määrättömän saaliin.

Jo 1498 oli portugalilainen Vaseo da Gama
purjehdittuaan Afrikan ympäri saapunut
Kali-kutiin Malabar-rannikolle. Portugalilaisten
onnistui riistää kilpailijoiltaan arabialaisilta
Intian kauppa, ja he vahvistivat valtaansa tässä
maassa varsinkin varakuningasten Almeidan
ja Albuquerquen aikana. Portugalin jouduttua
Espanjan valtaan 1580 menivät useimmat heidän
siirtomaistaan hukkaan; hollantilaiset pyrkivät
nyt vuorostaan Intiaan; he perustivat Hollannin
Itä-Intian komppanian (1594) ja valloittivat
Intian saaret, mutta eivät saaneet pysyväistä
jalansijaa mantereella. Useat muut Euroopan
kansat perustivat myös komppanioja Intian
kauppaa varten, niinpä englantilaiset 1600.
Viimemainittu komppania hankki vähitellen
itselleen kauppapaikkoja rannikolla; se sai
myöskin valtiollisia oikeuksia ja teki edullisia
sopimuksia intialaisten ruhtinasten kanssa. V.
1668 Englannin kuningas Kaarle II lahjoitti
sille Bombayn, jonka hän oli saanut
portugalilaisen puolisonsa myötäjäisinä. Kalkutta
perustettiin 1686. — Ranskalaiset hankkivat itselleen

Pondichéryn ja Chandernagorin ja
puuhasivat laajan vallan perustamista, lähinnä
Deka-niin. Avustamalla toisilleen vihollisia Dekanin
ruhtinaita joutuivat englantilaiset ja
ranskalaiset keskenään sotaan; ranskalaiset olivat
Dupleix’n johdolla ensin voitolla, kunnes
englantilaisen Cliven menestys aikaansai käänteen,
niissä hän voitti julman nabobi
Suradzed-daulali’n Plasseyn taistelussa 1757 ja pääsi
vähitellen Bengaalin todelliseksi hallitsijaksi,
hankkien siellä englantilaisille verotusoikeuden.
Ranskalaiset luovuttivat Pariisin rauhassa 1763
laajoja alueita englantilaisille, jotka saattoivat
tämän jälkeen yhä laajentaa valtaansa
tarvitsematta peljätä ketään eurooppalaista kilpailijaa.
Dekanissa varsinkin Haidarabadin ruhtinas
(nizam) ja Mysoren ruhtinas Haidar-Ali tekivät
jonkun aikaa menestyksellä vastarintaa, kunnes
jälkimäisen kuoltua 1782 englantilaiset täälläkin
pääsivät voitolle.

Tällä välin oli Englannin hallitus ryhtynyt
pitämään komppaniaa paremmin silmällä ja
jonkun verran rajoittamaan sen oikeuksia
(varsinkin Pittin „India Bill"in kautta, v:lta 1784).
Englantilaisten alueitten ylimmäiseksi
käskynhaltijaksi tuli kenraalikuvernööri. Ensimäinen
tämänniminen virkamies oli Warren Hastings
(1774-85), joka välittämättä tehdyistä
sopimuksista jatkoi valloituksia, järjesti etevästi
hallintoa, mutta myös rikastutti itseänsä ja
sorti alkuasukkaita. Hänen seuraajansa sotivat
menestyksellä Haidar-Alin poikaa Tippo Sahibia
vastaan; tämä jatkoi kuitenkin taistelua v:een
1799, jolloin hän kaatui ja suurin osa Mysorea
liitettiin Englannin alueisiin. Myös mahrattien
valtio y. m. ruhtinaskunnat kukistettiin tai
pakotettiin tunnustamaan Englannin
suojeluslier-ruutta, Sind-alue anastettiin ja Sikhien
valtakunta (Punjabissa) valloitettiin 1849.
Suur-moguli tuli Englannin suojeluksen alaiseksi
jaTaka-Intian valloitukseen ryhdyttiin. V. 1847
englantilaiset olivat aloittaneet vaiherikkaan sodan
Afganistania vastaan. — Muutamat
kenraalikuvernöörit toimeenpanivat suuria sisällisiä
parannuksia; niinpä kiellettiin leskien poltto,
kulkuneuvoja parannettiin y. m. — Kuitenkin
kyti alkuasukkaissa syvää tyytymättömyyttä.
V. 1857 alkoi suuri intialaisen sotaväen (sepoys,
sipahis) kapina, osaksi hindulaisten sekä
muhamettilaisten uskonnollisen kiihkon sytyttämänä.
Delhin seuduilta liike levisi yli koko
Hindusta-ii in, kapinan etupäähän asetettiin viimeinen
Suur-moguli, Mohammed Bahadur Sah. Ne
eurooppalaiset, jotka eivät päässeet pakenemaan,
surmattiin, kuten kävi Nana Sahibin käskystä
niiden, jotka olivat joutuneet vangiksi
Cawnpu-rissa. Kapinaa ei kuitenkaan yleensä kannatettu
muualla Intiassa, ja vihdoin Ilindustankin
suurella verenvuodatuksella saatiin kukistetuksi
(lopullisesti 1859).

Intian hallintoon nähden kapina vaikutti
ratkaisevan muutoksen; sen näet otti Englannin
kruunu 1858 omiin käsiinsä. Kenraalikuvernööri
sai varakuninkaan nimen. Vaikka sotiakin
tämän jälkeen käytiin, käänsivät varakuninkaat
kuitenkin etupäässä harrastuksensa sisällisiin
parannuksiin, esim. miltei säännöllisesti
uudistuvan nälänhädän vastustamiseen. Parlamentin
päätöksen mukaan kuningatar Viktoria otti

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sat Dec 21 13:45:49 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/3/0551.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free