- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 3. Haggard-Kaiverrus /
1019-1020

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Intian keisarikunta - Intian kielet ja kirjallisuus

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

1019

Intian kielet ja kirjallisuus

10:50

1876 Intiaa keisarinnan nimen. Sisälliset olot
paranivat m. m. raha-asioita ja tuomioistuimia
järjestämällä, ulospäin käännettiin uuden valtion
voimat sodissa Afganistania ja Birmaa vastaan,
joka 1S86 lopullisesti yhdistettiin Intiaan.

Englannin hallituksella Intiassa on kuitenkin
yhä edelleen suuria vaikeuksia voitettavana;
niinpä rutto ja nälänhätä aikaansaavat
äärettömiä tuhoja. Intialaiset kansalliskongressit, joita
on pidetty Bombay’ssa y. m. kaupungeissa, ovat
vaatineet parannuksia hallinnossa, verotuksessa,
opetuslaitoksessa y. m. Kun Afganistanin
horjuvan käytöksen tähden puolustuslaitos oli
vahvistettava ja ylikomentaja lordi Kitchener sen
johdosta ryhtyi uudistustoimiin, syntyi
erimielisyyksiä, jotka m. m. aiheuttivat varakuninkaan,
lordi Curzonin eron 1905. Häntä seurasi Minto’n
earli.

Bengaalin jako kahteen provinssiin 1905
aikaansai hindulaisten keskuudessa vastustusliikkeen,
joka yltyi kapinalliseksi kiihotukseksi.
Levottomuuksien johdosta Kalkutassa y. m. hallitus
ryhtyi ankaroihin toimenpiteisiin; varsinkin
sittenkuin (v:sta 1908) useita eurooppalaisten murhia
oli tapahtunut ja salaliittoja tullut ilmi, on
lakeja kovennettu. Nykyään Englannin hallitus
puuhaa suuria parannuksia, mutta ei kuitenkaan
tahdo myöntää Intialle omaa parlamenttia.

[W. W. Hunter, „A brief historv of the indian
peoples"; sama ,,History of British I.", sama
y. m. „Rulers of India", H. M. Elliot, „History
of I. as told bv its own historians. The
musul-man period"; M. Elphinstone, „History of I.";
S. Lefmann, „Geschichte des alten Indiens";
St Lane-Poole, „Mediæval I. under mohammedan
rule"; R. S. Whiteway, „The rise of portuguese
power in I."; G. B. Malleson, „History of the
french in I.".] " G. R.

Intian kielet ja kirjallisuus.* I. Kielet.
Etu-Intian niemimaalla oli esihistoriallisella
ajalla useita eri kieliä puhuvia kansanheimoja,
joiden jälkeläisiä vielä osaksi on olemassa, mutta
joiden kielet eivät koskaan ole kohonneet
kirjakieleksi. Nämä kielet saivat suurimmaksi osaksi
siirtyä syrjään maahan tunkeutuneiden
muukalaisten kielten tieltä, jotka jaetaan kahteen
ryhmään, arjalaiseen ja dravidalaiseen.
Dravidakieliä edustavat nykyisin pääasiallisesti
tamilin, telugun, malavålamin ja kanaren kielet.
N’äillä kielillä on kyllä kirjallisuutensa, mutta se
on sangen vähän itsenäinen, kun dravidalaiset
aikaisin alkoivat käyttää arjalaisia murteita,
etupäässä sanskriittia, kirjakielenään. Intian kielistä
ovat siis arjalaiset merkitsevimmät, samaten kuin
Intian sivistystä pääasiallisimmin ovat
kehittäneet 2:sella tai 3:nnella vuosituhannella e. Kr.
Iraanin vuoriseuduilta maahan vaeltaneet
arjalaiset. Intian arjalaisten asukkaiden kieli, joka
kuuluu indo-eurooppalaiseen kieliheimoon (ks.
I n d o-e urooppalaiset kansat ja
kielet), jakaantuu osaksi vuosisatojen kuluessa
tapahtuneen kehityksen, osaksi maantieteellisen
erikoistumisen perusteella useihin murteisiin.
Vanhin kielimuoto tavataan n. s. Veda-kirjoissa
(ks. alemp. II. Kirjallisuus.), jonka vuoksi sitä
usein sanotaan veda-murteeksi t. muiuais-in-

* Tässä kirjoituksessa esiintyvissä intialaisissa nimissä
äännetään c = is, j = dz, <; ja s ovat erilaisia s äänteitä, y = j.

tiaksi. Uudempi kehitysmuoto esiintyy n. s.
Brähmana-teksteissä, ja tämä koskee vielä
enemmän vanhempien eepillisten runojen kieltä
(„eepillistä sanskriittia"), joka on yhä lähempänä
n. s. „klassillista sanskriittia". Kaikki nämä
kehitysasteet, veda-murteesta klassilliseen kieleen,
käyvät usein, vaikkakin asiattomasti,
yhteisnimellä „sanskrita", joka merkitsee „säännöstetty"
ja oikeastaan kuuluu myöhempään
kielenkäyttöön. Näiden kielimuotojen rinnalla, jotka
jokseenkin aikaisin saivat kirjakielen luonteen ja
joita vain perusteellisen koulusivistyksen saaneet
henkilöt ymmärsivät, syntyi useita paikallisia
murteita, joista muutamat osaltaan kohosivat
kirjakieleksi ja siten kauan säilyivät muodoltaan
muuttumattomina. Tärkein niistä on päli,
joka 3:nnelta t. 4:nneltä vuosis. e. Kr. alkaen tuli
buddhalaisuuden, eritoten eteläisten buddhalaisten
pyhäksi kieleksi ja joka vieläkin on kirkollisena
kielenä Ceylonissa, Birmassa ja Siamissa. Muista
murteista käytetään yhteisnimeä pråkrit.
Tällaisella murteella, jainaprakritilla, ovat
jaina-lahkon kanoniset kirjat kirjoitetut. Muut
präkrit-murteet esiintyvät etupäässä
intialaisissa näytelmissä, joissa vain ylempien kastien
edustajat, bramiinit ja aateliset, puhuvat
sanskriittia, kun taas naiset ja alempien kastien
edustajat puhuvat jotakin präkrit-murretta. Niinpä
maliärästri esiintyy lyyrillisissä osissa (milloin
sanskriittia ei käytetä). Myös erillisiä
lyyrillisiä ja eepillisiä runoja on tällä murteella. C a
u-r a s e n i a käyttävät ylhäiset naiset näytelmien
suorasanaisissa osissa, kun taas alempien
vhteis-kuntakerrosten edustajat käyttävät màgadhla,
tai, vieläkin alemmat henkilöt, p a i g ä c i a.
Useista präkrit-murteista, jotka edellisten lisäksi
esiintyvät näytelmissä, käytetään yhteisnimeä
a p a b h r a m g a. Monesta muusta vanhasta
intialaisesta murteesta on olemassa kielennäytteitä
piirtokirjoituksissa y. m. Nykyiset intialaiset
murteet ovat kehittyneet n. 10:nneltä vuosis. j.
Kr. alkaen. Tärkeimmät niistä ovat: läntisessä
Intiassa sindhl, gujarätl, panjåbl ja
hindi; pohjoisessa Intiassa g a r k w ä 1 i, k
u-naonl, kagmlri ja naipäll; eteläisessä
Intiassa maräthl; itäisessä Intiassa b i h ä r I,
bengali, uriyä ja asäml; näiden lisäksi
tulee urdü 1. hindustani, arabialaisia ja
persialaisia aineksia runsaasti sisältävä hindin
nmoto, joka nykyisin on levinnein Intiassa
puhutuista kielistä ja englannin kielen rinnalla on
eri kielimurteita puhuvien välittäjänä. Näillä
kielillä on nykyaikainen kirjallisuus, joka melkein
yksinomaan nojaa sanskriitti-kirjallisuuteen. —
Mustalaisten kieli johtuu myös eräästä
indo-arjalaisesta murteesta. — Ceylonissa on,
paitsi villien tai puolivillien asukasten murteita,
eräs arjalainen kieli, singaleesien kieli, jota jo
ennen meidän ajanlaskumme alkua käytettiin
kirjakielenä.

II. K i r j a 11 i s u u s. Intian kirjallisuus
kuvastaa etupäässä sinne muuttaneiden
arjalaisten (ks. edellä I. Kieli) sivistystä.
Varhaisempi intialainen kirjallisuus on kirjaan pantu
vasta paljoa myöhemmin, tietymätöntä, millä
ajanjaksolla. Se kulki aluksi suusta suuhun
sukupolvelta toiselle tätä varten perustettujen
koulujen välityksellä, jolloin eräät koulut erikoisesti
edustivat määrätyitä kirjallisuudenlajeja. Itse

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sat Dec 21 13:45:49 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/3/0552.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free