- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 3. Haggard-Kaiverrus /
1023-1024

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Intian kielet ja kirjallisuus

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

1024

Intian kielet ja kirjallisuus

10:50

(1908) ; A. Hillebrandt, „Vedische Mythologie"
(I III, 1891-1902) ; A. A. Macdonell, „Vedic
Mythology" („Grundriss der indo-arischen
Philologie", 1897).]

Suuri osa Rigveda-hymnejä on runoiltu
nimenomaan käytettäväksi jo tähän aikaan korkealle
kehittyneessä uhripalveluksessa ja Rigvedaa
käytti tekstikirjana se ryhmä uhripappeja,
jolla suurten uhrien vietossa oli tehtävänään
siitä lukea tilaisuuteen soveliaita säkeitä. Toinen
ryhmä pappeja lauloi uhrivirsiä ja näitä varten
koottiin Sämaveda (< saman = sävelmä). Se
sisältää otteita Rigvedan hymneistä merkittyine
sävelmineen. Vain 75 Sàmavedan säkeistä
puuttuu Rigvedan Qäkalya-laitoksesta. [Julkaissut
saksaksi A. Benfey (1848); Satyavrata Sämagräml,
Säyanan kommentaareilla („Bibliotheca Indica",
5 nid., 1874-78).] Kolmas ryhmä uhripappeja
suoritti itse uhritoimitukset puoliääneen mutisten
uhrikaavoja (yajusj. Useat näistä olivat
Rigvedan säkeitä, joita oli koottu laajoiksi
tekstisar-joiksi yhteisnimellä Yajurveda. Eri
teologi-koulujen toimittamat tekstilaitokset jaetaan
kahteen pääryhmään: valkea Y. ja musta Y.
(Gukla-ja Krisna-Yajurveda). Edellisessä kaavat
luetellaan semmoisinaan; viimemainitussa niihin
liittyy selittäviä ohjeita, joihin usein on siroteltu
legendoja ja myyttejä. [Valkean Y:n on
julkaissut A. Weber, laitoksen „Vàjasaneyl-Samhità"
ynnä Mahidharan kommentaarit (1S52) ; mustan
Y:n laitoksia on julkaistu eurooppalaisten
oppineiden toimesta: A. Weber, „Taittiriya-Samhitä
(„Indische Studien", XI, XII os., 1871, 1872),
L. v. Schroeder, „Maiträyani-Samhitä" (1881-86) ;
sama, „Käthakam" (1900-10).]

Neljäs veda-kokoelma, Atharvaveda, on,
varsinkin vanhimpiin aineksiinsa nähden, toista
laatua. Se sisältää suureksi osaksi loitsulukuja
tauteja tai pahoja henkiä vastaan, taikakaavoja
erinäisten etujen saavuttamiseksi tai tehtyjen
syntien seurausten välttämiseksi j. n. e., ja
niillä on suuri sivistyshistoriallinen ja
folkloristinen merkitys. Atharvavedan jumaluusolennot
ovat yleensä abstraktisempia kuin Rigvedan, ja
paljoa useampi hymni on siinä omistettu
kosmo-gonisten ja metafyysillisten ongelmain
pohtimiselle; niillä on suuri merkitys Intian filosofian
historialle. Osa Rigvedan hymneistä esiintyy
myös Atharvavedassa, joskus hieman toisessa
muodossa. Näyttää kuitenkin siltä kuin A: n
olennainen sisällys olisi saanut alkunsa toisessa
sivistyspiirissä kuin mitä muut veda-kirjat
edustavat. Atharvaveda-piirissä uhripalvelus ja
pappisvalta eivät olleet kehittyneet yhtä pitkälle,
eikä Atharvavedaa tunnustettu täysin
oikeaoppiseksi. Atharvavedaa oli aikaisemmin usea
laitos olemassa, joista kaksi on meille tunnettua.
Laajuudeltaan Atharvaveda on hieman enemmän
kuin puolet Rigvedaa, ja noin kuudes osa koko
sisällyksestä on suorasanaista samalla kuin se
suorasanaisine uhrikaavoineen on vanhin
suorasanainen indo-eurooppalainen teksti. [R. Rothin
ja W. D. Whitneyn julk. (1856) ; R. Griffithin
täyd. engl. käännös (2 nid., 1895-96), sekä
W. D. Whitneyn (lukuunottamatta 20:tta
kirjaa), jossa C. R. Lanmanin tärkeä johdanto
(Harvard oriental series, VII, VIII, 1905); laajan
valikoiman on kääntänyt M. Bloomfield (Sacred
books of the East, 42:s nid.) ; useita hymnejä

on kääntänyt Saksaksi A. Weber (Indische
Studien), A. Ludvig Rigveda-kääännöksessään, sekä
Julius Grill, „Hundert Lieder des Atharvaveda",
(2 pain., 1888). — M. Bloomfield, „The
Atharvaveda" („Grundriss der indo-arischen
Philologie", 1890).]

Kuhunkin veda-kirjaan liittyy useita
suorasanaisia kirjoitelmia, jotka ovat saaneet nimen
Brähmana (brahman, uhrissa oleva
taikavoima). Tämän kirjallisuudenhaaran alkeita ovat
mustan Yajurvedan uhrikaavoihin liittyvät
selitykset. Brähmanat ovat laajoja selityksiä
niistä uhrimenoista, joissa veda-kirjojen hymnejä
tai uhrikaavoja käytettiin. Niissä on runsaasti
rikkiviisaita mietelmiä, mutta niillä on kuitenkin
sivistyskistorioitsijalle suuri merkitys etenkin
niissä esiintyvien legendojen ja historiallisten
viittausten vuoksi. Rigveda-piiriin kuuluvat
A i t a r e y a-b rähmänä [julk. M. Haug (2
nid., 1863) ynnä engl. käännös; Th. Aufrecht
(1879) ynnä ote Säyanan kommentaareista] sekä
K a u s i t a k i-B r ä h m a n a [julk. B. Linder,
(1S87), Sämavedaan m. m. T ä n d y a-B r à h m
a-n a [julk. Anandacandra Vedäntaväglga (2 nid.,
1870-74 Bibl. indicassa).], mustaan Yajurvedaan
T a i 11 i r I y a-B r ä h m a n a [julk. Bibl.
indicassa, 1855-90]; tärkein kaikista on
Qata-p a t h a-B r ä h m a n a („Sadan tien br."), joka
kuuluu valkeaan Yajurvedaan [julk. A. Weber
(1885), J. Eggelingin käännös („Sacred books
of the East" (5 os.).]

ä Useimmissa Brähmana-teksteissä on lisälukuja.
Aranyaka, joiden sisällys oli aiottu
mietiskeltä-väksi metsän (aranya) yksinäisyydessä.
Muutamat näistä, nimeltään Upanisad („istunta",
sitten „salainen oppi"), joista voitiin antaa tietoa
vain harvoille valituille, kiinnittävät varsin
vähän huomiota uhripalvelukseen, mutta sisältävät
syvällisiä, joskin samalla hämäriä filosofisia,
enimmäkseen monistiseen ja panteistiseen
suuntaan käypiä mietiskelyjä. Tässä esiintyy myös
sielunvaellusoppi, joka siitä alkaen Intiassa käv
yläpuolelle kaiken epäilyn kohotetusta selviöstä.
Upanisad-tekstit yhdistettiin sitten useihin eri
kokoelmiin, joista laajin sisältää 108 tekstiä.
Monet näistä ovat myöhäsyntyisiä muodosteluja.
Vanhimmat oikeista Upanisadeista ovat
suorasanaisia, mutta useat vanhemmista ovat myös
runomittaisia tai vaihdellen runomittaisia ja
suorasanaisia. [Näitä tekstejä on useita
julkaisuja. Eräs kokoelma, johon sisältyy 50
Upa-nisadia, käännettiin persiaksi 1656; sen mukaan
Anquetil Duperron suoritti latinaisen
käännöksen nimeltä „Oupnekhat" (1801-02), jolla oli
suuri vaikutus Schopenliaueriin; sen jälkeen on
suoritettu useita käännöksiä nvkyiskielille, m. m.
P. Deussen, „Sechzig Upanishad’s des Veda"
(1897) ; A. Buthenschönin ruots. käännös
Kät-haka-Upanisadista (1902). vrt. P. Deussen,
„Allgemeine Geschichte der Philosophie" I, 1.,
„Philosophie des Veda bis auf die Upanishad’s", I, 2,
„Die Philosophie der Upanishad’s" (1894, 1899).]
Brähmana-tekstit syntyivät luultavasti n.
1000-800 e. Kr.; vanhemmat Upanisadeista olivat
valmiina n. v. 600. Vähän myöhemmin näissä
lausutut filosofiset ajatukset sovitettiin
järjestelmäksi, ja syntyi filosofisia oppikuntia. Näistä
pidetään 6 oikeaoppisena. Näiden koulujen
nykyiset tekstikirjat ovat melkoista myöhemmältä

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sat Dec 21 13:45:49 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/3/0554.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free