- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 3. Haggard-Kaiverrus /
1027-1028

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Intian kielet ja kirjallisuus

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

1028

Intian kielet ja kirjallisuus

10:50

aikoina on buddhalaisia
sanskriitti-käsikirjoituk-sia runsaasti löydetty kiinalaisesta Turkestanista.
Tämän lahkon kanonisista kirjoista mainittakoon
,,Lalitavistara" [julk. Lefmann. 1902-08] ja
,,Ma-hävastu" [julk. Sénart, 1882-97] ; ei-kanonisista
teksteistä Agvagliosan kirjoittama
„Buddhaca-rita" [julk. E. B. Cowell (1893) ; saman
kääntä-mänä sarjassa „Sacred books of the East" (nid.
XLIX)] sekä Aryagüran tekemä ,, Jätakamalä"
[julk. H. Kern "(1891); käänt. J. S. Speyer
(„Sacred books of the Buddliists", 1895).]

3. Eepillinen runous.

Vaikka eepillisiä aineksia sisältyy
vanhempaankin kirjallisuuteen, oli eepos erikoisena
runoudenlajina kuitenkin myöhäisempää
alkuperää; sitä voi otaksua harjoitetun jo
keskivaiheilla ensimäistä vuosituhatta e. Kr., mutta
varhaisimmat eepilliset runot ovat osittain
hävinneet, osittain jälkeenpäin tapahtuneiden
muodos-telujen ja lisäysten kautta muuttuneet
nuorempaan muotoon. Eepillisiä runoja erotetaan kolme
päälajia: Puräna, Äkhyäna ja Ivävya, joista
viimemainittu vastakohtana molemmille muille
merkitään taiderunoudeksi. Puräna
(muinais-legenda) asettui uskonnollisten aatteiden
palvelukseen, ja eri tekstit liittyivät tavallisesti
jompaankumpaan vallitsevista suurista lahkoista,
visnulaisiin tai givalaisiin. Vanhempia
Puräna-tekstejä on lukujaan 18, mutta sen lisäksi on
suuri joukko toisarvoisia tekstejä n. s.
Upa-purä-na’s. Tyypillisimmät Puräna-tekstit ovat
„Visnu-p." (visnulainen) ja „Vàyu-p." (givalainen) sekä
,,Märkandeya-p.", jossa ei ole
lahkolaistendens-siä. Myöhemmin sai laaja ,,Bhagavata-p."
(visnulainen) suuren merkityksen.

Akhyänan (oik. = kertomus) tyyppinä on
Intian suuri kansalliseepos „Mahäbhärata", joka
nykyisessä muodossaan käsittää yli 90,000
kak-soissäettä, jakautuen 18 kirjaan, joiden lisäksi
tulee vielä liitteenä 16,000 kaksoissäettä sisältävä
19:s kirja, „Harivamga" (Hari’n s. o. Visnun
suku). Kaikkiaan „Mahäbhärata" on lähes 8
kertaa niin lavea kuin Iliadi ja Odysseia yhteensä.
Tämän eepoksen päätoiminta kuvailee Bhäratan
ruhtinassuvun jäsenten monivuotisia taisteluja
kuningasvallasta. Paitsi niitä episodeja, joihin
pääkertomus hajoaa, on runoelmassa
lukemattomia, päätoimintaan enemmän tai vähemmän
löyhästi liittyviä tai siitä aivan irrallisia
välikertomuksia. Ne käsittelevät joskus vanhoja legendoja
ja myyttejä, ja niitä voi pitää pienempinä
runo-kertomuksina, kuten esim. kaunista runoelmaa
kuningas Nalasta, joka kosii DamayantI
prinsessaa, mutta vielä useammin ne ovat opettavaisia
sisällykseltään, niin esim. pitkä, 20,000
kaksoissäettä käsittävä esitys kuninkaan
velvollisuuksista. Useat runoelman osat ovat
uskonnollis-filo-sofisia, esim. 700 kaksoissäettä sisältävä
„Bhaga-vad-gitä", yksi Intian kirjallisuuden ihanimpia
helmiä, sekä „Moksadharma", n. 7.500
kaksoissäettä. Vaihteleville sisältöineen „Mahäbhärata"
on, eikä syyttä, merkitty intialaisen
kulttuurielämän ensyklopediaksi. Nykyisessä muodossaan
se on ilmeisesti monisatavuotisen työn tulos;
milloin se on alkanut ja milloin runoelma on
sommiteltu lopulliseen muotoonsa, sitä on
tutkimuksen nykyisellä kannalla mahdoton ratkaista.
Päärungon voi otaksua syntyneen
jälkipuoliskolla ensimäistä vuosituhatta e. Kr.: useat väli-

kertomukset ovat niinikään vanhaa alkuperää
ja myöhemmin runoelmaan liitettyjä. Muutamat
osat ,,Mahäbhärata"sta ovat suorasanaisia.
[Useita Mahäbhärata-painoksia on ilmestynyt
Intiassa; tunnetuimmat ovat n. s. Bombayn ja
Kalkutan painokset. Kriitillistä painosta
valmistelevat useat eur. oppineet. H. Fauchen tekemä
täydellinen ransk. käännös (1830-40, 10 nid.) ;
P. C. Royn tekemä engl. (1886-96). Erityisiä osia
on useita kertoja julkaistu ja käännetty.
„Nala"-runoelman ovat ruotsintaneet H. Kellgren
(Helsingissä 1851-52) ja Hj. Edgren (1880);
„Bhaga-vad-gita"n on kääntänyt saksaksi R. Garbe (1905).
ruotsiksi K. F. Johansson teoksessa
„Främ-mande religionsurkunder" II (1907), ja Nino
Runeberg (1910). P. Deussen ja O. Strauss, „Vier
philosophische Texte des Mahäbhàratam" (1906).
sisältää „Bhagavad-gitä"n ja „Moksadharma"n
käännökset; vrt. myös A. Holtzmann, „Das
Mahäbhärata und seine Teile" (4 nid. 1892-95) ; E.
W. Hopkins, „The great epic of India, its.
charac-ter and origin" (1901).]

„Mahäbhärata"n jälkeen on „Rämäyana" suurin
intialainen eepos, käsittäen 24,000 kaksoissäettä.
Sen sepittäjäksi mainitaan Välmiki ja se luetaan
kuuluvaksi taiderunouteen (kävya) ; se on
sommi-tukseltaan melkoista yhtenäisempi kuin
„Mahäbhärata", mutta sisältää sekin suuren joukon
välikertomuksia päätoiminnan rinnalla, joka
kuvailee kuninkaanpojan Rämän ja hänen
puolisonsa Sitän maanpakoa, Sitän poisryöstämistä ja
Rämän sotaretkeä ryöstäjiä, demoneja, vastaan
apinain ruhtinaan Hanumanin avulla.
Vertauskuvallinen tendenssi on läpikäyvänä runoelmassa,
joka aikaisin käännettiin paikallismurteille ja
jota nykyään pidetään suuressa arvossa Intiassa.
,,Rämäyana"-runoelmasta on olemassa kolme
toisistaan melkoisesti eroavaa muodostelua.
Alkumuotoonsa runoelma sepitettiin otaksuttavasti
pari vuosis. e. Kr. [Useita painoksia Intiassa:

G. Gorresion pain. (1843-58) ; ranskaksi käänt.

H. Fauche, englanniksi R. Griffith; helppoliint.
pain. (1 nid., Benaresissa 1895) ; vrt. H. Jacobi,
..Das Rämäyana" (1893) ; A. Baumgartner, „Das
Rämäyana und die Räma-Literatur der Inder"
(1S94; O. Donner, „Sitäharanam, episod ur
Rämäyana" (teksti ja ruots. käännös
selityksineen, 1865).]

4. Saturunoudella on vanhat juuret
Intiassa ja se on edustettuna buddhalaisissa sekä
jainalaisissa teoksissa. Se on enemmän kuin
mikään muu Intian kirjallisuuden haara
vaikuttanut ulkopuolella maan rajojen, eikä vähimmin
Euroopassa. Ensimäinen tunnettu satukokoelma
oli präkrit-murteella sepitetty, mutta hävinnyt
„Brihatkathå". Siitä on tehty useita
sanskriitin-kielisiä muodosteluja, joista tunnetuin on
,,Ka-thäsaritsägara" [julk. Brockhaus (1839-66) ; engl.
käänt. C. H. Tawuey (Bibl. Ind., 1880-84).]
Kuuluisin kokoelma ytimeltään siveellisesti
opettavaisia satuja on „Pancatantra", josta on olemassa
useita eri laitoksia. Tämä kokoelma käännettiin
puolivälissä 6:tta vuosis. j. Kr. keskipersialaiselle
pehlevi-murteelle ja levisi sittemmin arabian-,
heprean- ja latinankielisinä käännöksinä laajalti
Aasiaan ja Eurooppaan. Saks. (latinaisen
mukaan tehty) käännös toimitettiin 1200-luvulla.
|Julk. Kielhorn ja Biihler (18S5-86); saksaksi
käänt. Th. Benfev (1859), L. Fritze (1884); R-

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sat Dec 21 13:45:49 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/3/0556.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free