Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Irlanti
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1055
Irlanti
1057
I:ssa syntyi oma kansallinen kelttiläinen
1. iro-skottilainen kirkko, jota I:n
kuului–in lähetyssaarnaaja pyhä Patrik (k. 461)
turhaan koetti yhdistää roomalais-katoliseen
kirkkoon. Iro-skottilainen kirkko liittyi
vanhaan klaanijärjestykseen. Jokaisen klaauin alue
muodosti kirkollisen piirin, jonka keskuksena oli
luostari ja korkeimpana kirkollisena
hallitusmie-henä luostarin päämies; se tuli tunnetuksi
jäsentensä hartaasta uskonnollisuudesta ja hehkuvasta
lähetysinnosta samalla kuin se oli
kansainvaelluksen myrskyissä vaaraan joutuneen
kreikka-lais-roomalaisen sivistyksen parhaimpia
turvapaikkoja. Yhteiskunnalliset ja valtiolliset olot
olivat hajanaiset. Oli olemassa suuri joukko
toisistaan melkein kokonaan riippumattomia
heimoja ja klaaneja päällikköineen, joiden
yläpuolella oli neljä tai viisi kuningasta. Näistä yksi
oli „Erinin ylikuningas", mutta hänen valtansa
oli useimmiten vain nimellinen. — Kahdeksannen
vuosis. viime vuosista lähtien alkoivat norj. ja
tansk. viikingit tehdä ryöstöretkiä Irlantiin
tuottaen suurta tuhoa I:n kristilliselle
kulttuurille ja perustaen sinne yhdeksännellä ja
kymmenennellä vuosis. useita valtakuntia, joiden
sotilaallisina tukikohtina olivat nuo pian vilkkaiksi
kauppapaikoiksi kehittyvät Dublin, Waterford ja
Limerick. Kymmenennen vuosis. lopulla koetti
Brian, „Irlannin Alfred", joltisellakin
menestyksellä yhdistää kaikki iiriläiset heimot yhdeksi
kansalliseksi valtakunnaksi normanneja vastaan.
Kun hän oli kaatunut Clontarfin tappelussa
(1014), jossa normannien vaarallisin yhteinen
hyökkäys torjuttiin, pääsi entinen hajaannus
jälleen valtaan. Heimopäälliköiden keskinäiset
riitaisuudet ja Irlannin kirkon erikoisasema
antoivat 12:nnella vuosis. englantilaisille aiheen
ryhtyä laskemaan maata valtansa alle.
Englantilaisten valloitusyritykset alkoivat 1171, jolloin
engl. parooni llichard de Clarel.
Strong-bow otti haltuunsa Dublinin, jossa tähän asti
oli säilynyt pieni normannilaisvaltio. V. 1172
kuningas Henrik II Plantagenet, jolle
paavi oli lahjoittanut I:n lääniksi, saapui itse
I:iin. Irlantilaiset päälliköt tunnustivat hänen
lääniherrakseen ja I:n kirkolliset olot
järjestettiin Cashelin kokouksessa (s. v.) Booman
kirkon mukaisiksi. Mutta koko keskiajan kuluessa
Englannin todellinen valta I:ssa rajoittui
muutamiin itärannikon alueisiin, joiden rajat usein
muuttuivat ja joiden yhteisenä nimenä oli The
fale. Siellä noudatettiin engl.-normannilaista
oikeutta ja kelttiläisten vanha oikeus (brehonien
laki) poistettiin. V:sta 1295 siellä myöskin oli
erityinen parlamentti, jonka oikeudet olivat
rajoitetut. Mutta muissa osissa I:ia, varsinkin
läntisissä ja pohjoisissa (Connaujrhtissa ja
Ulsterissa), hallitsivat kelttiläiset päälliköt ja
pikku-kuninkaat taistellen lakkaamatta toisiansa
vastaan ja tehden hävitysretkiä englantilaiselle
alueelle. Myöskin I:iin asettuneet engl.
ylimykset esiintyivät hyvin itsenäisinä.
Vasta uuden ajan alussa, Henrik VIII:n
hallituksesta lähtien, Englannin valta alkoi juurtua
I:iin. Kukistettuaan engl. Thomas Fitzgeraldin
kapinan (1535) tämä kuningas koetti
sovinnollisella politiikalla liittää kruunuun engl. ja
kelttiläiset ylimykset. Irlannin molemmat kirkot, The
Palen englantilaisen ja kelttiläisen, hän pakotti
34. III. Painettu Veli-
tunnustamaan kuninkaan suprematiaa ja
lakkautti luostarit. Seuraavina aikoina I:n engl.
kirkko muuttui protestanttiseksi ja ajoi
sittemmin hallituksen kuuliaisena välikappaleena
eng-lantilaistuttamisen asiaa, mutta kelttiläinen
kirkko pysyi katolisena. Englantilaisten ja
kelttiläisten välisen kansallisen vastakohdan lisäksi
tuli nyt uskonnollinenkin. Paavin ja Espanjan
Filip II:n kannattamina irlantilaiset ylimykset
tekivät Elisabetin hallitessa useita kapinoita,
joista vaarallisin, Tyronen johtama,
kukistettiin 1602. Niiden johdosta vanha irl. oikeus
poistettiin kokonaan, kapinallisilta anastettiin
laajat maa-alat ja Ulsteriin siirrettiin 1607
protestanttisia, enimmäkseen Skotlannista kotoisin
olevia uutisasukkaita. Näitä tilojen anastamisia
jatkoi Kaarle I:n tunnettu neuvonantaja
Stratford ollessaan 1633-40 I:n käskynhaltijana.
Kohta hänen kukistuttuaan puhkesi (lokak. 1641)
Ulsterissa kapina, jonka uhriksi joutui tuhansia
protestantteja. Seur. v. muodostettiin „Irlannin
katolisten liitto", joka ryhtyi Englannin
parlamentin ja Kaarle I:n välisen taistelun aikana
viimemainitun kanssa neuvotteluihin, jotka eivät
kuitenkaan vieneet positiivisiin tuloksiin.
Kaarlen mestauksen jälkeen tuli 1649 I:n
käskynhaltijaksi Oliver Cromwell. Hän ja ne
miehet, jotka hänen jälkeensä tulivat maan
hallitus-miehiksi, kukistivat I:n katolisten kapinan
säälimättömällä ankaruudella, jommoista ei maassa
vielä siihen asti oltu nähty. Kapinallisia vietiin
tuhansittain Länsi-Intiaan ja katolisilta
riistettiin suunnattomat maa-alat, jotka annettiin
englantilaisille tulokkaille, niin että suurimmassa
osassa I:ia kelttiläinen väestö vajosi työväen ja
vuokramiesten asemaan. Kaarle II vahvisti
res-tauratsionin jälkeen nämä maananastukset,
mutta katolinuskoiuen Jaakko II haki I:n
katolisten apua Englannin protestantteja ja
parla-meuttia vastaan ja lähetti I:n hallitusmieheksi
katolisen Tyrconnelin jaarlin. Tämä oli
jo aikeissa ryhtyä panemaan toimeen täydellistä
I:n olojen mullistusta katolisten eduksi, kun v:n
1688 vallankumous teki lopun Jaakko II:n
hallituksesta Englannissa. I:ssa hän edelleen
tunnustettiin kuninkaaksi, ja kun hän 1689
mukanaan ransk. apujoukko saapui sinne, tarttuivat
I:n katoliset miehissä aseisiin hänen puolestansa.
Mutta Wilhelm III pääsi voitolle (1690) Boynen
ja (1691) Aughrimin tappeluissa, minkä jälkeen
irlantilaisten kurissa pitämiseksi säädettiin sarja
ankaria pakkolakeja, jotka riistivät
katolisilta melkein kaikki yhteiskunnalliset oikeudet m.
m. vaalioikeuden ja vaalikelpoisuuden I:n
parlamenttiin ja pääsyn tuomarin- ja useihin muihin
virkoihin ja kunnallisiin luottamustoimiin. He
eivät saaneet antaa kouluopetusta eivätkä
lähettää lapsiansa ulkomaille kasvatettaviksi.
Heidän perintö- ja omistusoikeuttaankin
rajoitettiin, ja katolista kirkkoa vainottiin. Mutta
kelttiläinen väestö pysyi lujana katolisessa
uskossaan ja piti vainottuja katolisia pappeja
uskottuina johtajinaan. Myöskin valtiokirkkoon
kuulumattomat protestantit (Ulsterin
presby-teriIäiset) saivat kokea sortoa, ja sekä
katolisille että protestanteille olivat yhtä rasittavia
Englannin kauppiaskunnan eduksi säädetyt
vientikiellot ja muut kauppaa ja teollisuutta
ehkäisevät määräykset. Suuret engl. maanomista-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
