- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 3. Haggard-Kaiverrus /
1059-1060

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Irlanti

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

1055

Irlanti

1059

jat asuivat harvoin irlantilaisilla tiloillaan,
joiden voudit ja vuokraajat saivat mielinmiiärin
sortaa katolilaisia alustalaisiaan. Pakkolait
eivät kuitenkaan vieneet tarkoitetuille perille,
ja 1770-luvulla niitä ruvettiin lieventämään.
Kun i:sta. Pokjois-Ameriikan vapaussodan aikana
sotaväki vietiin pois, järjestettiin maan
puolustukseksi vapaaehtoisia joukkoja, joiden
olemassaoloa llenry Grattan ja muut irlantilaiset
politikot käyttivät hyväkseen pakottaaksensa
Englannin parlamenttia tekemään myönnytyksiä
kauppapakon kumoamiseksi. Vv. 1779-80
pois-tettiinkin useita kaupanvapautta rajoittavia
määräyksiä, ja 1782 laajennettiin tuntuvasti I:n
parlamentin itsenäisyyttä ja oikeuksia. Vähän
myöhemmin Ranskan vallankumous synnytti I:ssa
kumouksellisen liikkeen. V. 1791 Th. Wolfe
Stone perusti Belfastissa „yhdistyneitten
irlantilaisten seuran" (Society of united irishmen),
joka liittyi vanhempaan Dublinissa olevaan
„katoliseen komiteaan" (The catholic committee),
minkä jälkeen molemmat aloittivat kiivaan
yllytyksen. V. 1793 annettiin katolilaisille
äänioikeus parlamenttivaaleissa, mutta ei
vaalikelpoisuutta. Tämä myönnytys ei voinut hillitä
liikettä. Wolfe Stone lähti 1796 Ranskaan
pyytämään apua direktorihallitukselta, ja kenraali
Hoche tekikin s. v. epäonnistuneen
maihinnousu-yrityksen. Kun Dublinissa sijaitseva I:n
hallitus ryhtyi kovakätisesti tukahuttamaan liikettä,
puhkesi kapina toukok. 1798, ennenkuin uusi
odotettu ransk. apujoukko oli saapunut perille.
Kapina kukistettiin verisesti, ja maihin nousseet
ranskalaiset pakotettiin antautumaan. Wolfe
Stone, joka oli joutunut vangiksi, surmasi itsensä.
Pian tämän jälkeen Englannin pääministeri
William Pitt nuorempi ehdotti Englannin ja I:n
yhdistämistä unionilla. I :n parlamentti
saatiinkin, etupäässä lahjomalla, hyväksymään
uni-onibilli, joka vahvistettiin lieinäk. 1800. I. menetti
sen mukaan oman parlamenttinsa, mutta sai
lähettää Englannin parlamenttiin: alihuoneeseen
100 edustajaa ja ylihuoneeseen 4 protestanttista
piispaa ja 28 vertaistensa valitsemaa pääriä.
Maan entinen hallinto ja piispallinen
valtiokirkko säilytettiin; kauppa tehtiin vapaaksi,
mutta I:n osuus valtakunnan menoihin
määrättiin kohtuuttoman suureksi.

I:n katoliset eivät unionin mukana saaneet
toivomiansa ja lieilje jo luvattuja täysiä
kansalaisoikeuksia. Siitä syystä alkoi maassa 19:nnen
vuosis. alkupuolella yhä kiivaammaksi yltyvä
agitatsioni katolisten vapauttamiseksi. Sen
johtajana oli v:sta 1810 asianajaja Daniel O’C o
n-n e 1. Hänen onnistui tämän vaatimuksen tueksi
herättää voimakas kansanliike, jonka keskuksena
oli 1823 perusteltu Catholic association. V. 1828
O’Connel, vaikka oli katolinen, valittiin
parlamenttiin, ja 1829 parlamentti katsoi silloisen
tory-ministeristön esityksestä parhaaksi hyväksyä
katolisen vapautuslain, jonka mukaan nämä
saivat oikeuden päästä parlamenttiin ja melkein
kaikkiin valtion virkoihin. V. 1834 O’Connel
ryhtyi ajamaan Englannin ja T:n välisen unionin
purkamista (repeal). Repeal-liike uudistui 1843,
mutta taukosi pian tuottamatta käytännöllisiä
tuloksia. Myöskin T:n kurjat agraariolot
alkoivat tähän aikaan kiinnittää huomiota puoleensa.
Edellisten aikain maananastuksista oli seurauk-

sena maaomaisuuden epätasainen jako ja
englantilaisten hallussa olevilla suurtiloilla elävien
vuokraajien ja työläisten epävarma asema, joka
19:nnen vuosis. alkupuolella vielä suuresti paheni
väkiluvun tavattoman nopean kasvamisen
johdosta (v. 1803 5,356,594, v. 1S45 8,295,061
henkeä). Väestön pääasiallisena ravinto-aineena
olivat perunat, mutta kun 1845 tuli osittainen
ja 1S46 täydellinen kato, syntyi tauteja ja
nälänhätä, jonka uhriksi sanotaan joutuneen n.
miljoona henkeä. Samalla alkoi suurenmoinen
maasta siirtyminen, etupäässä Yhdysvaltoihin,
joka jatkui seuraavina vuosikymmeninä, niin
että väkiluku 1881 oli alentunut 5,159,839
hengeksi. Tämä väestön väheneminen tuotti
aluksi helpotusta tukalissa maalaisoloissa, ja
sittenkuin „Nuoren Irlannin" v. 1848 tekemä
kapi nay ritvs oli helposti tukahutettu, vallitsi
Irlannissa verraten rauhalliset olot 1860-luvulle
asti, jolloin tyytymättömyys heräsi uudelleen
eloon. Sitä pitivät vireillä varsinkin
Ameriik-kaan muuttaneiden irlantilaisten keskuudessa
syntyneet salaiset seurat. Näistä on kuuluisin
feeniläisten (ks. t.) liitto, joka tahtoi
tehdä I:sta itsenäisen tasavallan. Sen
suunnittelemat kapinayritykset eivät tosin onnistuneet,
mutta hallitus huomasi, että I:ia ei voitu
rauhoittaa pelkällä ankaruudella ja poikkeuslaeilla.
V. 1869 Gladstone sai poistetuksi I:n
piispallisen valtiokirkon ja 1870 hyväksytyksi
maalain (La?id act), jonka tarkoituksena oli m. m.
turvata maanvuokraajille korvaus maahan
panemistaan parannuksista. Yllytys taukosi nyt
vähäksi aikaa, uudistilaksensa entistä
kiivaampana v:sta 1872 alkaen. Silloin syntyi I. B u 11 i n
johdolla n. s. h o m e r u 1 e-puolue, joka samaten
kuin entinen repeal-liike vaati I:lie täydellistä
parlamenttaarista itsehallintoa, ja 1879 perusti
M. Davittl:nmaaliigan, joka asetti lopulli
joksi päämääräkseen engl. tilanomistajain maasta
karkoittamisen. Molemmat liikkeet yhdistyivät
Cli. St. P a r n e 1 1 i n johdolla 1880, minkä
jälkeen maaliiga alkoi harjoittaa todellista
hirmuvaltaa vainoamalla ja „boikottaamalla"
tilanhoitajia ja niitä vuokraajia, jotka uskalsivat
asettua häädettyjen vuokraajien tilalle.
Gladstone, joka 1880 oli tullut uudelleen
pääministeriksi, ajoi tämän johdosta 1881 parlamentissa
perille ankaran pakkolain, ja vähän myöhemmin
sam. v. myöskin uuden maalain, joka myönsi
vuokraajalle vallan myydä tai jättää perinnöksi
vuokraoikeutensa ja teki hänelle mahdolliseksi
saada vuokran suuruus määrätyksi oikeuden
päätöksellä viidentoista vuoden ajaksi. Mutta
yhä edelleen tapahtui I:ssa väkivallantekoja;
keväällä 1882 murhattiin Dublinissa Irlannin
ministeri F. Cavendish ja alivaltiosihteeri
E. B o u r k e. Gladstone, joka jo olisi halunnut
saada aikaan sovintoa, oli tämän johdosta
pakotettu ryhtymään uusiin pakkotoimiin, joita
jatkui hänen ministeristönsä kukistumiseen asti
(1SS5). Tultuaan uudelleen hallitukseen 188b
Gladstone oli valmis tekemään T.lle mitä
suurimpia myönnytyksiä; hän otti Irlannin
ministeriksi ,T. Mo r ley n ja ehdotti sam. v. että I:lle
annettaisiin uusi maalaki ja home rule, s. o. oma
hallitus ja oma parlamentti. Mutta alihuone
hylkäsi hänen ehdotuksensa ja Gladstonen täytyi
jouduttuaan uusissa vaaleissa tappiolle poistua

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Mon Jul 4 09:15:34 2016 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/3/0572.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free