- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 3. Haggard-Kaiverrus /
1083-1084

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Islannin kieli ja kirjallisuus

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

1081

Islannin-jäkälä Islannin kieli

ja kirjallisuus

1083

joka etsii vertojaan ja jolla muittenkin
pohjoismaitten muinaisuuden tuntemiseen nähden on
äärettömän suuri merkityksensä. Tosin tutkijat
eivät vielä ole päässeet yksimielisyyteen siitä,
ovatko vanhimmissa islantilaisissa
käsikirjoituksissa säilyneet kirjalliset tuotteet todellakin
islantilaisten omaa työtä vai ovatko ne ehkä vain
myöhempiä jäljennöksiä vanhemmasta Norjassa
tai Britannian skandinaavisissa siirtoloissa
syntyneestä kirjallisuudesta. Mutta joka
tapauksessa voidaan tätäkin kirjallisuutta monesta
syystä nimittää islantilaiseksi.

Kristinusko tuotiin Islantiin 10:nnen vuosis.
loppupuolella ja tunnustettiin lailliseksi v:n 1000
yleisillä maapäivillä (Alting). Mutta tämä
tapahtuma ei Islannissa aikaansaanut yhtä suuria
muutoksia kuin pohjoismaissa. Maallikkojen ja
pappein sivistyksessä ei ollut yhtä suurta
erotusta kuin muualla. Papit saattoivat täällä
kaukaisella, suuren meren suojaamalla saarellansa
elää vapaina kansalaistensa keskuudessa
noudattamatta kaikkia kirkon määräyksiä: he elivät
avioliitossa, kuten pakanalliset papit ennen heitä
olivat tehneet, ja tulivat siten lujemmin sidotuiksi
kansaansa, he rakastivat muinaisuuttaan ja
ottivat talteen pakanalliset muistot, runot ja sadut.
He siis suuressa määrin edistivät
pakanuuden-ajan kirjallisten muistomerkkien säilyttämistä,
kun muualla papisto päin vastoin mitä
innokkaimmin hävitti kaiken, mikä vain saattoi estää
kristinuskon voittoa pakanuudesta. Tällä tavoin
on pakanuuden viimeisiltä vuosisadoilta säilynyt
useita tuntemattomain runoilijain tekemiä
eepillisiä ja didaktisia runoja, joista useimmat ovat
julkaistut n. s. v a n h e m m a s s a eli
Samun-din E (Idassa (ks. Edda). — Nämä vanhat,
usein ylevän kauniit runot ovat epäilemättä vain
osia rikkaasta, yli koko Skandinaavian
tunnetusta kansanrunoudesta. Sen todistavat useat
riimukirjoitukset, kallioissa säilyneet
kuvapiirrok-set, Saxo Grammaticuksen kertomukset,
uudemman ajan kansanrunot ja monet muut seikat.
Ei mikään Eddan runoista ole 800-luvun
loppupuoliskoa vanhempi; useimmat ovat syntyneet
900-luvulla ja 1000-luvun alkupuolella.

Näihin runoihin liittyy läheisesti n. s. s k a 1 d
i-runous, joka edellisistä eroaa pääasiallisesti
aiheenvalinnan ja taitehikkaamman tai
oikeammin mutkikkaamman muodon puolesta. Sitäpaitsi
skaldi-runot ovat tunnettujen henkilöitten
(skal-ilein) sepittämiä.

Skaldi-runotkin tosin joskus käsittelevät
aiheita vanhoista jumalais- ja sankarisaduista,
mutta useimmiten ne kuitenkin ylistävät jonkun
historiallisen henkilön urotöitä — tavallisesti
sen ruhtinaan, jonka hovissa runoilija eli — ja
saavat täten usein historiallisen merkityksen
(n. s. dräpat). Vanhimmat skaldi-runot
olivat n. s. kilpilauluja.
Muinaisskandinaa-visilla ruhtinailla oli tapana lähettää
runoilijallensa kilpi lahjaksi, ja kiitollisuutensa
osoitukseksi tämä sepitti runon kilpeen piirretyistä
kuvista. Usein skaldi-runot olivat genealogisia:
vlisteltävän esi-isät lueteltiin aina siihen
jumalaan asti, josta hänen arveltiin polveutuvan. —
Edda-runojen yksinkertainen, 4- (tai 5-) tavuinen
fornyrr/islag kehittyy skaldi-runoudessa
kuusitavuiseksi dr6ttkvæ«fr håttr
nimiseksi runomitaksi, missä paitsi alkusointua (allit-

teratsionia) on myöskin sisäsointua (assonansia) r
sekä loppusointuiseksi runhenda ksi. —
Skal-di-runoille kuvaavinta on kuitenkin
ylenmääräinen kuvannollisten nimityksien, runollisten
kään-teitten sekä monenlaisten kuva- ja
mukailulau-seitten (n. s. k e n n i n g ien) käyttäminen, joka
tekee koko tämän runouden, varsinkin
myöhempinä aikoina, hyvin vaikeatajuiseksi ja edellyttää
syvää muinaisskandinaavilaisten jumalaistarujen
tuntemista. Niinpä oli esim. noin 90 merta
ja lukemattomia kuningasta merkitseviä
synonyymejä.

Ensimäiset skaldit olivat norjalaisia ja
vanhimpana mainitaan puoleksi myytillinen Brage
Vanha (n. 800). Harald Kaunotukan
skal-deista ovat tunnetuimmat Hvinistä kotoisin oleva
T j o d o 1 f, merkillisen historiallis-genealogisen
Ynglingatalin tekijä, sekä Thorbjörn
Hornklofi, joka on kirjoittanut arvokkaita
kuvauksia Haraldin sekä urotöistä että
hovielä-mästä. Norjan etevimpiä skaldeja oli E v v i n d
Skäldaspillir, joka runossaan Häkonarmäl
kuvaa kuningas Hakon Adalsteinsfostrin
viimeistä taistelua, hänen kuolemaansa ja
vastaanottoaan Valliallassa. — Kun skaldi-runous
900-luvulla ehtyi Norjassa, levisi se sieltä Islantiin,
missä se sitten kauan kukoisti. Islantilaiset
skaldit matkustivat toisesta ruhtinaanhovista toiseen,
ottivat osaa ruhtinasten sotaretkiin ja
hovielä-mään, saivat runoistaan suuria lahjoja ja
palasivat joskus vanhoilla päivillään kuuluisina ja
rikkaina isäinsä saareen. Vielä 1200-luvun
keskivaiheilla tuli Birger jaarlin hoviin Ruotsiin
runoilija ja historioitsija Sturla Thord
s-s o n. Kuuluisin kaikista Islannin skaldeista on
Egil Skallagrfmsson (904-990, ks. t.),
muinaisajan etevimpiä runoilijoita. Seuraavan
ajan tärkeimmistä skaldeista mainittakoot
Hallfred Vandrædaskäld, Olavi
Trygg-venpojan mainio hovirunoilija, sekä G u n
n-laug Ormstunga ja S k å 1 d-H r a f n,
tunnettuja lemmenlauluistaan.

Vaikka kristinusko, kuten mainittiin, jo v.
1000 laillistettiin Islannissa, pysyivät
skaldi-runot vielä kauan pääasiallisesti pakanallisella
pohjalla. Mitään kristinuskon aikaansaamaa
ajatustapojen muuttumista ei niissä juuri huomaa.
Kuitenkin on muutamia sellaisia runoja
olemassa, jotka käsittelevät kristillisiä aineita ja
antavat kristillis-moraalisia neuvoja.
Kauniimpia tuotteita tällä, alalla ovat S ö 1 a r 1 j ö <f
(„Aurinkolaulu") luultavasti 1100-luvulta, ja
Ey-stein Äsgrimssonin (ks. t.) kuuluisa
Lilja niminen runo (n. 1360).

Islantilaisen kirjallisuuden maine perustuu
suureksi osaksi myöskin sen
proosakirjallisuuteen ja varsinkin sen ,,s a g o i h i n", joitten
vertaista emme tapaa millään muulla
muinaisajan germaanilaisella kansalla. Saga sana
merkitsee yksinkertaisesti kertomusta eli tarinaa,
olkoonpa se sisällykseltään historiallinen tai
myytillinen. Jo aikaisin oli Islannissa
saga-ker-tojia ja heidän tarinansa siirtyivät
suusanallisina sukupolvesta sukupolveen. Iiriläisen sagan
tapaan otettiin niihin usein osia samoja aiheita
käsittelevistä runoista. Vähitellen alettiin
kirjoittaa muistiin vanhoja suusanallisia tarinoita:
mutta tämä tapahtui vasta sen jälkeen kuin
latinalainen kirjaimisto oli tullut tunnetuksi pohjois-

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sat Dec 21 13:45:49 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/3/0584.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free