- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 3. Haggard-Kaiverrus /
1085-1086

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Islannin kieli ja kirjallisuus - Islanti

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

1085

Islanti

1086

maissa. Saga-kirjoitus alkaa siis n. 1120 ja jatkuu
14:nnen vuosis. loppupuolelle saakka; sen
loistoaikaa on 13:nnen vuosis. ensimäinen puolisko. —
Sagat käsittelevät osaksi Islannin, osaksi
Tanskan ja Norjan historiaa, esittäen joko yksityisten
henkilöitten tai kokonaisten sukujen ja seutujen
vaiheita. Tavallisesti ne ovat hyvin objektiivisia
ja puolueettomasti esitettyjä, mutta kun ne ovat
muistiinpantuja vasta noin kahdensadan vuoden
kuluttua niiden syntymisestä, ei niitten
historiallinen arvo voi olla kovin suuri. Luotettavimmat
ovat ne sagat, jotka ovat kirjoitetut samalla
seudulla, mikä on ollut niiden esittämien tapausten
sattumapaikka. Saga tavallisesti alkaa
esittämällä päähenkilöitten sukua ja päättyy usein
niiden traagilliseen veriseen kuolemaan. Esitys
on korutonta, mutta voimakasta ja mukaansa
tempaavaa. Päähenkilöt ovat selväpiirteisiä ja
usein mitä suurimmalla psykologisella voimalla
kuvattuja.

Ensimäinen, joka alkoi kirjoittaa muistiin
vanhoja historiallisia sagoja, oli pappi
Are Frode (1067-1148, ks. t.), jonka
„Islen-dingabök", lyhyesti esittää Islannin historiaa
v:een 1120. Hän aloitti myöskin tunnetun teoksen
„Landnàmabök", joka kertoo Islannin
asuttamisesta ja sisältää n. 3,000 henkilönnimeä ja 1,400
paikannimeä. Teosta jatkoi St uria Thord
s-s o n. — Islantilaisista suku-sagoista ovat
tärkeimmät Egilssaga (ks. E g i 1 i n-t arina)
ja N j ä 1 s s a g a. Edellinen kertoo sankarista
ja runoilijasta Egil Skallagrfrnssonista,
jälkimäinen esittää joukon sekä koomillisia että
verisiä kohtauksia ja on sekä
luonteenkuvauksen ja tyylinsä että erinomaisen rikkaan
kulttuurihistoriallisen aineistonsa puolesta Islannin
mieltäkiinnittävin saga. Jo Are Frode oli
tutkinut Norjan vanhinta historiaa ja myöhempien
historiantutkijain varsinaisena tutkimusalana
olivat Norjan kuninkaat. V:n 1200 vaiheilla oli
olemassa sagoja melkein kaikista Norjan
kuninkaista (Olavi Tryggvenpojasta, Olavi Pyhästä,
Sverrestä y. m.) ja vähitellen alettiin koota
näitä yhteen kirjaan. Vanhin tällainen kokoelma
on „Agrip" noin v:lta 1190. Toinen on
„Mor-kinskinna", vuodelta 1220, joka käsittelee aikaa
v:sta 1035 v:een 1157. Vielä huomattavampi on
„Fagrskinna", vuodelta 1240, joka ansiokkaasti
käsittelee aikaa Halfdan Mustan ajoilta v:een
1177. Kaikki nämä teokset ovat olleet lähteinä
pohjois-skandinaavisen kirjallisuuden
etevim-mälle ja ensimäiselle todellisesti historiallisesti
arvokkaalle teokselle, Snorre Sturlasonin
„Heimskringlalle" (ks. t.). Se alkaa kuvauksella
jumalista polveutuvasta Ynglinga-suvusta ja
esittää sitten Norjan kuninkaitten vaiheita v:teen
1177 siten, että toinen saga aina on
edellytyksenä toiselle. Kompositsionissa tämä kokoelma
siis eroaa kaikista edellisistä ja lähteitä tekijä
käyttää hyvin kriitillisesti. — Tanskan
historiaa käsitellään „Knytlingasagassa" ja
„Jomsvi-kingasagassa", Ruotsin vanhimpia vaiheita taas
esitetään useissa pikkukertomuksissa (esim.
Styrbjörn Vahvasta, Ingvar Vittfarnesta y. m.).
— „Emundssaga" antaa lisiä Venäjän historialle
1000-luvulla.

Paitsi historiallisia sagoja tapaamme
islantilaisessa kirjallisuudessa myöskin
myytilli-siä ja romantillisia aiheita käsitteleviä.

Vanhat runot muuttuivat vähitellen myytillisiksi
saduiksi. Näistä on ensimäisenä mainittava
„Völ-sungasaga", joka käsittelee samaa tarinaa kuin
Eddan Sigurd-runot. Vanhoihin runoihin
perustuu myöskin „Hervararsaga", joka kertoo
Tirfing-miekasta, Angantyrista, Orvar Oddista,
hunnien ja goottien mahtavasta taistelusta y. m.
Romantillisen kauniin kuvauksen
viikinkielä-mästä antavat „Ragnar Lodbroks saga" ja
„Fridtjofssaga". — Myöhemmin käännettiin
islannin kielelle useita ulkomailta tulleita satuja,
tarinoita ja ritariromaaneja. Sellaisia ovat esim.
„Tristrams och Isodds saga", „Percivals saga",
„Flöres och Blankiflürs saga" y. m.

Tieteellisen kirjallisuuden tuotteista
mainittakoon tärkeimpinä „Nuorempi eli Snorren
Edda" ja „Speculum regale" eli „Konungs
skugg-sia". Edellisestä ks. E d d a. Jälkimäisessä
filo-sofis-didaktisessa teoksessa tekijä käsittelee
valtiollisia ja eetillisiä kysymyksiä sekä antaa
tärkeitä meteorologisia ja maantieteellisiä tietoja
Atlantin valtamerestä, Islannista, Grönlannista
ja Irlannista.

15:nnellä vuosis. henkinen elämä Islannissa on
lamassa, mutta uskonpuhdistus tuo mukanaan
uuden henkisen kohoamisen. Kirjallisuus saa nyt
pääasiallisesti uskonnollisen leiman. Vasta
18:nnen vuosis. keskivaiheilla maallinen runous
kohoaa suurempaan arvoon. Kansalliset pyrinnöt
astuvat etualalle. Oppineita seuroja
perustettiin ja runoutta edustivat useat lahjakkaat
harjoittajat, kuten lyyrikko J6n
Thorläks-son (k. 1819) ja Islannin ensimäinen
draamallinen kirjailija Sigurd ur Pétursson
(k. 1827). — 19:nnen vuosisadan edellisellä
puoliskolla islantilainen runoilemistaide kohoaa
todelliseksi runoudeksi, jonka pää-piirteenä on
isänmaallinen innostus. Tämän ajan runoilijoista
mainittakoon Bjarne Thorarensen (k. 1841)
ja Jönas Hallgrlmsson (k. 1845), joilla
on suuri merkityksensä uudemman islantilaisen
runoudeu kehitykseen nähden. Uusimman ajan
runoilijat ovat tuntuvassa määrässä olleet
ulkomaalaisen, tanskalaisen, norjalaisen, saksalaisen
ja englantilaisen runouden vaikutuksen alaisina.
Heistä ansaitsevat mainitsemista
Steingrl-murThorsteinsson (s. 1830), Matthias
Jöchumsson (s. 1835), Benedikt
Grön-d a 1 (s. 1826), Hannes II af s tein (s. 1861),
kaikki etupäässä eteviä lyyrikkoja, sekä Th. E
r-lingsson (s. 1858), sorrettujen puolustaja ja
virallisen kristinopin vastustaja. [A. Noreen.
„Altisländische und altnorwegische Grammatik"
(3 :s pain. 1903); W. H. Carpenter, „Grundriss
der neuisländischen Grammatik" (1881); Finnur
Jönsson, „Den oldnorske og oldislandske
littera-turs historie" (I-III, 1894-1902) ja „Den
is-landske litteraturs historie tilligemed den
oldnorske" (1907).] R. S.

Islanti, Tanskalle kuuluva saari Atlantin
valtameren pohjoisosassa (lähinnä Isoa-Britanniaa
Euroopan suurin); 104,785 km2, n. 83,000 as.(1909),
sijaitsee 63’/2°:n pohj. lev. ja napapiirin, sekä
13y2°:n ja 24 1/2° :n länt. pit. välillä; n. 330 km
Grönlannista, 900 km Skotlannista ja 1,500 km
Tanskasta. Saaren länsi-, pohjois- ja itärannikot
ovat jyrkät ja hyvin lahtirikkaat
(Huna-,Breitfi-Faxafjörtfur- y. m. vuonot). Fjörr/ur (vuono-) on
I:ssa nimenä sekä kapeilla erosionikouruilla että

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sat Dec 21 13:45:49 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/3/0585.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free