- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 3. Haggard-Kaiverrus /
1089-1090

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Islanti

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

1089

Islanti

1086

roita ovat vilja, siirtomaatavarat, rakennuspuut
ja kivihiilet. Teollisuus on vielä pääasiallisesti
kotiteollisuutta. Liikene uvot: Tanskalaiset
ja islantilaiset höyrvlaivayhtiöt ylläpitävät
liikennettä pitkin rannikkoa, sekä emämaan,
Ison-Britannian, Norjan ja Saksan kanssa. Sisämaassa
liikutaan pääasiallisesti ratsain; myös tavaroita
kuljetetaan hevosen selässä, sillä useimmissa
paikoin puuttuu ajoteitä. Viime aikoina on
kuitenkin vanhoja teitä korjattu, uusia rakennettu ja
siltoja tehty jokien yli. — I:n tuloarvio vvrlle
1910-11 osoitti 2,33 milj. kruunua ja menoarvio
2,99 milj. kruunua. Valtiollisesti I. on
itsenäinen osa Tanskan kuningaskunnasta, mutta sen
valtiollisista suhteista on vieläkin paljon
erimielisyyttä I:n kansan ja emämaan hallituksen
välillä. Nykyään I:lla on oma perustuslakinsa,
oma ministerinsä ja omat valtiopäivänsä
(AU-ting). Hallinnollisesti I. on jaettu
kolmeen amtiin. — Pääkaupunki on Reykjavik,
ks. liitekuvaa Färsaaret ja Islanti.

(W. S-m.)

Historia. I:n löysivät jo 8:nnen vuosis.
lopulla iiriläiset, jotka asettuivat sinne erakoiksi.
V:n 850:n vaiheilla sen uudestaan löysivät
ruotsalaiset ja norjalaiset. V. 874 asettui saarelle
(Reykjavikiin) pysyväisesti norjalainen ylimys
Ingolfr Arnarson. Toiset uutisasukkaat
seurasivat, etupäässä rikkaita ja ylhäissäätyisiä
norjalaisia, mutta myös muita skandinaavilaisia sekä
kelttiläisiä. Uutisasukkaat muodostivat pieniä
vapaita yhteiskuntia; kunnan vapaat
maanomistajat kokoontuivat käräjille; käräjäin johtajina
ja uhripappeina toimivat ylhäisimmät (gode).
V. 930 Ulfljot sääti I:lle yhteisen valtiomuodon
Norjan malliin: kaikki kunnat muodostivat I:n
tasavallan; yhteiseksi eduskunnaksi tulivat
yleiskäräjät (Allting, ks. t.), joilla oli
tuomioja lainsäätämisvalta; ne kokoontuivat laamannin
johdolla vuosittain keskikesän aikaan
Thingvel-liriin. Niiden päätöksestä pantiin tarkempi
maanjako toimeen ja omaksuttiin kristinoppi, jota
yksityiset saarnaajat jo olivat levittäneet, I:n
uskonnoksi 1000. V. 1056 I. sai ensimäisen
piispansa, 1120 ensimäisen luostarinsa. I:n kirkko
oli alkuaan enemmän riippuva valtiosta, kuin
katolinen kirkko muualla. Lsta käsin löydettiin
Grönlanti, mihin kristinoppia myös levitettiin.
— I:ssa kukoistivat, varsinkin 1100-luvulla,
kauppa ja maanviljelys, ja kansansivistys oli
korkea, etupäässä oivallisen oikeuslaitoksen
vaikutuksesta. Muinaisskandinaavilaisen sivistyksen
kirjallisia tuotteita säilytettiin suurella huolella,
myös kristityllä aikakaudella; varsinkin
runoutta ja historiankirjoitusta harrastettiin. I:n
väestö oli lukuisampi kuin koskaan myöhemmin.
Yksityiset islantilaiset liikkuivat paljon
kaukaisissakin maissa sotureina, runoilijoina ja
kauppiaina. — 12:nnen vuosis. lopulta alkaa I:n
rappeutuminen. Vähitellen kokoontui yksityisten
ylimysten käsiin liian suuria alueita, joten I:n
yhteiskuntalaitoksen perustuksia järkytettiin.
Mahtavat ylimyssuvut vainosivat verisesti
toisiansa ja laki sai väistyä väkivallan edestä.
Näiden riitojen aikana karkoitettiin historioitsija
Snorre Sturlason I:sta sekä murhattiin
myöhemmin (1241). Vihdoin onnistui islantilaisten
keskinäisen eripuraisuuden tähden Norjan
kuningasten, Haakon Vanhan ja hänen poikansa Maunu
3-5. III. Painettu 6/411.

Lagaböten 1262-64 päästä I:n herroiksi. I:n tuli
suorittaa veroa Norjalle, olematta kuitenkaan
Norjan osana. Vanhat lait muodostettiin
uudestaan ; 1280 I. sai uuden, suureksi osaksi vielä
voimassa olevan lakikirjansa. — Seur. aikoina
oli varsinkin I:n piispoilla suuri vaikutus ja he
laajensivat kirkon valtaa, jota keskiajan lopulla
paljon väärinkäytettiin.

V. 1380 maa joutui Norjan kanssa Tanskalle.
Sen hyvinvointi oli yhä alentunut ja rappeutui
täydellisesti 15:nnellä vuosis. hallituksen
kiskomisten, maanjäristysten, tulivuorenpurkausten ja
hävittävien ruttotautien vaikutuksesta. —
Uskonpuhdistus tuotiin väkivallalla I:iin ja kohtasi
vastarintaa katolisen papiston puolelta. — Myös
17:nnellä ja 18:nnella vuosis. I. kärsi paljon
algierilaisten merirosvojen ja kauheiden
luonnononnettomuuksien hävityksistä. I:n kauppa
annettiin yksinoikeudeksi tanskalaisille kauppiaille,
josta seurauksena oli, että saaren väestö
köyh-tymistään köyhtyi. Hallinto, jota johdettiin
Kööpenhaminasta, oli todellisuudessa
itsevaltainen, vaikka Allting vasta 1800 muodollisesti
poistettiin; I. pysyi kuitenkin erityisenä
lainsäädäntö-alueena. — Tanskalais-englantilaisen sodan
aikana 1807-14, jolloin I. jätettiin omiin
valtoihinsa, tekeytyi tanskalainen seikkailija J.
Jür-gensen 1809 saaren hallitsijaksi, mutta joutui
sam. v. englantilaisten vangiksi. I. joutui jälleen
Tanskan valtaan 1814. — Näistä ajoista saakka
huomataan I:ssa yhä vahvistuva itsenäisyyden
pyrkimys, jonka liikkeen etunenään astui
arkistonjohtaja Jon Sigurtfsson. Vaadittiin
vapaata kauppaa ja myös valtiollista itsenäisyyttä.
Allting tosin uudistettiin 1843, mutta ainoastaan
maakuntakokouksena, jolla oli neuvoa antava
valta nimenomaan islantilaisissa
lainsäätökysy-myksissä, ja kauppa annettiin 1854 vapaaksi,
mutta nämä myönnytykset eivät tyydyttäneet
islantilaisia. He vaativat, että I:lla erityisenä
valtiona olisi ainoastaan hallitsija yhteinen
Tanskan kanssa, että se saisi kotimaisen
hallituksen ja että Allting Tanskasta
riippumattomana harjoittaisi lainsäätämis- ja
verotusoikeutta. Pitkien riitojen jälkeen Tanskan
hallitus taas teki osittaisen myönnytyksen: 1874 I.
sai uuden valtiosäännön, jonka mukaan
36-jäse-ninen Allting sai lainsäätämis- ja
verotusoikeuden I:u sisällisissä asioissa sekä oikeuden valvoa
I:n ministerin kuninkaan nimessä johtamaa
hallintoa. — Maan tila parani huomattavasti, mutta
islantilaiset eivät kuitenkaan vielä tyytyneet.
Alltingissä tehtiin professori W. Gudmuntfssonin
johdolla useita ehdotuksia valtiosäännön
muutokseen vapaampaan suuntaan, mutta hallitus
hylkäsi ne. Tanskan vanhoillisen ministeristön
kukistuttua tapahtui käänne; 1902 ja 1903
Allting hyväksyi hallituksen esittämän
perustuslain muutoksen (astui voimaan 1904): I:n
ministerin, jona siihen saakka oli ollut Tanskan
oikeusministeri, tuli tästälähin olla islantilainen;
hänen tuli asua Reykjavikissa. 40-jäsenisen
Alltingin tuli kokoontua joka toisena vuonna ja
jakaantua ylä- ja ala-huoneeseen, vaalioikeus
laajennettiin j. n. e. Mutta vieläkin oli I:ssa
tyytymätön puolue, jonka vaikutus yhä kasvoi; se
vaati I:n tunnustamista suvereeniseksi
valtakunnaksi, joka olisi vain personaali-unionissa
Tanskan kanssa, ja uhkasi muussa tapauksessa

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sat Dec 21 13:45:49 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/3/0587.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free