Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Isokromaattinen ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1111
Isometria—Isorokko
1112
van’t Hoff (ks. t.) teoksessaan „Die Lagerung
der Atome im Räume". Edv. Hj.
Isometria (kreik. isos = yhtäläinen, ja metron
omitta), samanmittaisuus. — Isometrinen,
samanmittainen.
Isomorfiset aineet ks. Isomorfisuus.
Isomorfisuus (kreik. isos = yhtäläinen, ja
morplië’ = muoto), se kemiallisesti analogisten
ki-teytyneitten aineitten sukulaisuussuhde, joka
ilmenee siinä, että aineilla on yhdenmukainen
kiderakennus. Ennen kaikkea on keskenään
iso-morfisten aineitten kidemuoto hyvin
samanlainen, ja vastaavat kulmat poikkeavat hyvin
vähän toisistaan. Lisäksi niillä on samoja
lohko-suuntia, samanlaatuiset kaksoismuodostukset ja
suuressa määrin yhtäpitävät optilliset
ominaisuudet. Toiset ominaisuudet sen sijaan, kuten
väri, kovuus ja ominaispaino saattavat olla
varsin erilaisia. Tärkeä ominaisuus keskenään
isomorfisilla aineilla on se, että ne voivat
muodostaa sekakiteitä, joissa aineitten määrä saattaa
asianhaarain mukaan vaihdella kaikissa
suhteissa. Niinpä esim. tavallisen alunan ja
kromi-alunan yhteisestä liuoksesta saadaan
muodostumaan homogeenisia kiteitä, jotka sisältävät,
liuoksen kokoomuksesta riippuen, eri määrissä
kumpaakin yhdistystä Al2K2(SOJ4. 24H20 ja
Cr2K2(S04)4. 24H.O. Jos taas kromialunakide
ripustetaan kyllästettyyn tavallisen alunan
liuokseen, niin viimemainittu muodostaa
tummanvioletin kromialuna-oktaedrin ympärille värittömän
kerroksen. Sen sijaan sellaiset aineet, jotka
eivät ole keskenään isomorfisia, muodostuvat
yhdessä kiteytyessään eri kiteiksi, joissa kussakin
kukin aine on puhtaana. Isomorfiset sekakiteet
ovat luonnollisissa mineraaleissa erittäin yleisiä.
Tärkeimpiä sellaisia kivennäisiä ovat
plagioklaasi-maasälvät albiitti ja anortiitti, joitten
erisuh-teiset seokset ovat ylen yleisiä vuorilajiaineksina,
sekä rombiset pyrokseenit, jotka ovat
magne-siumsilikaatin MgSi03 ja ferrosilikaatin Fe
Si03 seoksia. Eri yhdistysten isomorfisia seoksia
ovat useimmiten muutkin pyrokseenit, samoin
amfibolit, vuorilajeissa yleinen granaatti, oliviini,
turmaliini j. n. e. Kyky muodostua sekakiteiksi
on isomorfisuuden varmin tuntomerkki. Muuten
i. on eri tapauksissa hyvin eri-asteinen, kulmien
ja muiden ominaisuuksien erilaisuudet ovat
milloin pienemmät, milloin suuremmat, onpa
sellaisiakin tapauksia, että ilmeisesti isomorfiset
aineet kuuluvat eri kideluokkiin. — Isomorfisten
aineitten kemiallinen analogisuus on useimmiten
aivan ilmeinen, niin että toisen atomikaavan
saattaa ajatella johtuvan toisesta vaihtamalla jonkun
alkuaineista toiseen samanarvoiseen; esim.
kuutioina kiteytyvät kaliumkloridi, KCI, ja
natrium-kloridi, NaCl tai romboedriset kalkkisälpä, CaCO,,
rautasälpä, FeC03, ja magnesiitti, MgC03. Ilmeinen
on analogisuus silloinkin, kun yhdistyksissä on
useampia toisiaan vastaavia erilaisia alkuaineita;
esim. apatiitti, FCa5P3Ou, pyromorfiitti, ClPbjPaOu,
ja mimetesiitti, ClPb5As3Ou. Yleensä siis ne
alkuaineet, jotka saattavat korvata toisiaan
isomor-fisissa yhdistyksissä, ovat samanarvoisia, ja
iso-morfisuudella on ollut tärkeä merkitys kemian
historiassa juuri alkuaineitten arvon (valenssin)
ja myös atomipainon selvittämisessä. Tämä ei
kuitenkaan pidä paikkaansa aina, sillä muutamissa
tapauksissa muodollinen atomikokoomuksen yh-
denmukaisuuskin aiheuttaa todellisen
isomorfisuuden, vaikka vastaavat alkuaineet ovat eri
arvoisia. Esim. romboedriset kalkkisälpä, CaC03,
ja natronisalpietari, NaN03, ovat isomorfisia,
vaikka Ca on kahden ja sitä vastaava Na yhden
arvoinen, sekä C neljän ja N viiden arvoinen.
Samaten on laita albiitin, NaAlSi308 ja anørtiitin,
CaALSioOg. Näitten isomorfisuus on sangen
läheinen, vaikka kemiallinen analogisuus on jotenkin
peitetty. Se näkyy, jos kaavat kirjoitetaan
seuraavasti :
NaAlSiSi2Og
CaAlAlSi2Os.
— Isomorfisuuden keksi Mitscherlich v. 1819
lyijyn fosfaateissa ja arsenaateissa. P. E.
Isonandra ks. P a 1 a q u i u m.
Ison-Britannian ja Irlannin yhdistetty
kuningaskunta ks. I s o-B ritannia ja
Irlanti.
Isonefit (kreik. isos = sama, ja nephos = pilvi),
ilmatiet, kartoilla käyrät, jotka yhdistävät
paikkakuntia, joilla pilvisyys keskimäärin on sama.
(W. S-m.)
Isonzo [-o’ntso], joki Itävallassa Görzin ja
Gra-discan kreivikunnassa, alkaa Julisilta alpeilta
n. 1,000 m yi. merenp. ja laskee Sdobba nimisenä
Triestin-lahteen, 125 km pitkä. Syrjäjokia Ovat
Idria, Wippach (vasemmalta) ja Torre (oikealta).
(W. S-m.)
Isopoda ks. Siirat.
Isopurje. 1. Kahvelipurje yksimastoisessa
aluksessa. — 2. Alin raakapurje aluksen isossa
mastossa. — 3. Kahvelipurje aluksen isossa
mastossa, jossa ei ole raakapurjetta. F. TF. L.
Isopurppurahappo,
fenylipurppura-happo, pikrosyamiinihappo, aine, joka
syntyy syankaliumin vaikuttaessa pikriinihapon
kaliumsuolaan; i:oa ei tunneta vapaana, sen
suolat ovat räjähtäviä, ja käytetään niistä
ammo-niumsuolaa granaattiruskean nimellä
villan ja silkin värjäämiseen. S. F. E.
Isorakit (kreik. isos = sama, ja rakhi’a =
nousuvesi, vuoksi), meritiet, kartoilla sellaisia
paikkoja toisiinsa yhdistävät käyrät, joilla on sama
n. s. vuoksi- 1. h a m i n a-a i k a, toisin sanoen
paikkoja, joihin nousuvesiaalto saapuu samaan
aikaan. Tämä nim. ei tapahdu samanaikaisesti kuun
kulminatsionin kanssa, vaan riippuen erinäisistä
kitka- ja interferenssi-ilmiöistä vasta kuun
kulminatsionin jälkeen. (W. S-m.)
Iso reduktsioni ks. Reduktsioni.
Iso-Roinevesi, järvi, jonka kautta
Hauhon-vesistön pohjoiset vedet virtaavat lopulta
Mallas-veteen. K. S.
Isorokko (variola), erittäin tarttuva äkillinen
infektsionitauti, jolla on oma tunnuksellinen
kuumeen kulku ja ihottuma. Tauti puhkee ilmi noin
9-14 päivää tartunnan saamisen jälkeen
synnyttäen aluksi usein kuumetta sekä kipuja
risti-luussa ja nivelissä; 3-4 päivää myöhemmin
esiintyy ihottuma, missä aluksi huomataan pieniä,
ihon pinnasta vähän kohonneita punaisia
pilkkuja; punaisesta pilkusta alkaa pian kehittyä
ensin visvaista nestettä, sittemmin märkää
sisältävä rakko eli rokko (pusteli), jonka keskellä
on pieni syvennys. — Ihottuman levitessä
ympäri koko ruumiin, mikä tapahtuu noin kolmen
päivän kuluessa, alenee kuume tavallisesti jon-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
