- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 3. Haggard-Kaiverrus /
1117-1118

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Iso-Venäjä ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

1117

Iso-Venäj

a—Israel

1118

lämpö pohjalla on ylimalkaan alhaisempi kuin
Atlantin valtameressä samoilla leveysasteilla.
Korkein pintaveden lämpö on mitattu Meksikon
rannikolla ja Malaijilaisessa saaristossa.
Suo-lanpitoisuus pohjoisosassa keskim. 3,5 %,
eteläosassa 3,6 %. — Taloudellinen
merkitys ou paljoa vähäisempi kuin Atlantin
valtameren. Maailmanliikenteen yhteyteen I. v. tuli
hyvin myöhään. Tosin jo Marco Polo ja hänen
seuraajansa kävivät sen länsirannoilla, 1513
Balboa näki Panama-kannakselta sen itä-äären
ja 1520 Magalhàes ensimäisenä lähti kulkemaan
valtameren yli, minkä tunnetuksi tekemistä
jatkoivat m. m. Tasman, Dampier, J. Byron,
Carte-ret, Wallis, Cook, Bering, Bougainville, La
Pé-rouse (1642-1787), mutta vasta Ameriikan
Pacific-rautateiden rakentaminen, Japanin
eurooppalais-tuminen, Austraalian asuttaminen ja
nopeakulkuiset valtamerihöyryt ovat avanneet I:n v:n
maailmanliikenteelle. Sen merkitystä kulkutienä
Atlantin valtamereen verrattuna alentaa
kuitenkin rantojen ääretön etäisyys toisistaan, mikä jo
San Franciscon ja Yokoliaman välillä on 9,500
km, kasvaen Hongkongin ja Panaman välillä
18,000 km:iin. Liikenne rannikoita pitkin onkin
paljoa tärkeämpi kuin valtameren poikki.
Tärkeimmät I:n v:n satamat ovat: Hongkong
(kla-reeraukset 20,2 milj. rek.-tonnia 1907), Sanghai,
Singapore, Sydney, Kobe, Melbourne, Moji,
Yokohama, Victoria, Kanton, Valparaiso, San
Fran-sisco. — Merenrikkaudet ovat täällä yhtä
suuret kuin Atlantin valtameren, vaikka vähemmän
käytetyt. Kaloista ovat silli, turska ja lohi
pohjoisosissa tärkeimmät. Valaanpyyntiin lähtee
vielä San Franciscosta n. 50 alusta vuosittain,
ennen 700. Mursuja elelee valtameren pohjoisilla
äärillä, samoin hylkeitä, joita myös eteläisillä
vesillä tavataan. Beringin-meressä ovat
merikarhujen pyyntipaikat. Haikaloja ja merimakkaroita
(trepangeja; Holothuria) pyydetään Itä-Aasian
kansojen herkuiksi. Jättiläiskilpikonna ja
helmi-simpukka ovat myös I:n v:n eläjiä. E. E. K.

Iso-Venäjä ks. Venäjä.

Iso viha on nimitys, jota käytetään Suomen
historiassa siitä ajasta (1713-21), jolloin
venäläiset suuren pohjan sodan aikana pitivät tätä
maata hallussaan. Heti Narvan tappelun jälkeen
(1700) Pietari I rupesi valloittelemaan Itämeren
maakuntia, ja Itä-Suomeenkin tehtiin
ryöstöretkiä v:sta 1702 alkaen; Viipuria piiritettiin
1706, mutta vasta Pultavan tappelun jälkeen
Suomen valloitus alkoi; Viipurin ja Käkisalmen
venäläiset valloittivat 1710, Helsingin 1713.
Kenraali Lybeckerillä oli puolustusjoukon johto,
mutta hän vain peräytyi. Hänet erotettiin (1713)
ja hänen seuraajansa Kaarle Armfelt (ks. t.)
taisteli Pälkäneellä 1713 ja Napuen luona
Isossa-Kyrössä 1714, mutta joutui kummassakin
taistelussa tappiolle ja vetäytyi Länsipohjaan. Sissit
vielä ahdistelivat venäläisiä, ryöstäen heidän
kuormastojaan y. m. Kajaanin linna antautui
1716. Jo ennen venäläisten tuloa olivat
virkakunnat, yliopisto ja koulut lakanneet toimimasta,
ja suurin osa virkamiehistä sekä
säätyhenki-löistä paennut Ruotsiin, peläten venäläisten
julmaa menettelyä. He ryöstivätkin maata,
polttivat muutamin paikoin kirkkojakin, rääkkäsivät
ihmisiä ja veivät heitä vankeina Venäjälle; sen
vuoksi maahan jääneet monin paikoin pakenivat

metsiin. LTpseerit hoitivat aluksi hallintoa ja
ylipäällikkyys oli ruhtinas Golitsynilla (ks. t.), joka
koetti lieventää kansan kärsimyksiä ja estää
sotaväen mielivaltaa. V. 1717 järjestettiin
hallinto säännöllisemmäksi siten, että asetettiin
siviilihallintoa pitämään erityinen
kenraalikuvernööri, joksi nimitettiin Kustaa Otto Douglas
(ks. t.), jonka hallintoalaan ei kuitenkaan
kuulunut Itä-Suomi, missä Viipurin linnan päällikkö
hoiti hallintoa. Maa jaettiin laamannikuntiin,
joiksi läänejä nimitettiin, ja laamannit eli
maaherrat kutsuttiin Virosta ja Liivistä; alemmat
virkamiehet olivat suomalaisia. Talot oli
ryhmitetty verokuntiin eli manttaaleihin, jotka
suorittivat verot luonnontuotteissa ja osaksi
rahassa; kaupungit, joista Viipuri ja Turku olivat
paremmin säilyneet hävitykseltä, maksoivat
rahasumman. Verojen lisäksi pakotettiin kansaa
hakkaamaan hirsiä ja kuljettamaan niitä meren
rannoille, laivoja paikkaamaan y. m. Kirkon
hallintoa koetettiin parantaa siten, että rovasti
Jaakko Ritzille annettiin oikeus muodostaa
Turkuun tuomiokapituli, ja Barthold Vhael sai
kirkon valvonnan Pohjanmaalla; mutta lukutaito
rupesi häviämään, rikosten luku lisääntyi;
oikeuslaitosta hoiti vain joku tuomari koko
maassa. Maa oli koko vaiuon ajan perinpohjin
hävitetty, varsinkin Itä-Suomi ja Pohjanmaa
sekä Ahvenanmaa, joka viimemainittu oli
kokonaan autio. Sekä taloudellinen että siveellinen
kurjuus oli yhtä suuri. Vasta sen jälkeen kuin
Kaarle XII oli kaatunut (1718), rupesi Ruotsin
hallitus tekemään rauhoja monien vihollistensa
kanssa, jättäen Venäjän viimeiseksi, koska se
toivoi siten saavansa helpommat ehdot; mutta
Uudenkaupungin rauhassa (1721) sen täytyi
luovuttaa Venäjälle paitsi Itämeren maakuntia
Kaakkois-Suomi. Iso viha loppui silloin;
venäläiset joukot lähtivät Suomesta ja pakolaiset sekä
vangiksi viedyt palasivat vähitellen
kotimaahansa. [K. O. Lindeqvist, „Suomen oloista ison
vihan aikana"; Yrjö Koskinen, „Lähteitä ison
vihan historiaan".] K. O. L.

Ispaani (unk. ispån), komitaatin (läänin)
hallinnollinen päällikkö (kuvernööri) Unkarissa,
vrt. Komitaatti.

Ispahan ks. I s f a h a n.

Ispahan-lanka 1. g e n a p p e-1 a n k a on
kovaksi kierrettyä ja nukattomaksi poltettua
lankaa, joka on kehrätty alpakka-, mohair-, tai
suorasyisestä lampaanvillasta. E. J. S.

Ispoinen, maatila merenrannalla lähellä
Turkua. Sen omistivat m. m. 1500-luvulla Hästesko-,
1600-luvulla Stjernkors-, Speitz- ja Creutz- sekä
1700- ja 1800-luvulla Hassel- ja Winter-suvut.
Nykyisin sen omistaa agr. A. Reuter.

K. S.

Ispravnikka (ven. ispra’vnik), piirikunnan
poliisipäällikkö Venäjällä.

Israel (hepr. jisrä’el, 1 Moos. 32...„: IIos. 12.,=
„joka taistelee Jumalan kanssa",
todennäköisemmin: „jonka puolesta Jumala taistelee"; egypt.
Jsir’ära: assyr. Sir’ilai), patriarkka Jaakobin
saama kunnianimi (1 Moos. 3220). Jaakobista
polveutuvan kansan nimenä (esim. 5 Moos. 6,
y. m.), jota valtakunnan jaon jälkeen
käytettiin etupäässä pohjoisista heimoista (esim.
1 Kun. 1410 y. m.), mutta varsinkin Samarian
kukistuttua myöskin Juudasta (Jes. 41„; Jer.

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sat Dec 21 13:45:49 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/3/0603.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free