Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Italia
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
113lJ
Italia
1136
työn saattoi hänen poikansa Kaarle Suuri
täytäntöön; hän teki lopun
langobardilaisvalta-kunnasta 774. ja paavi kruunasi hänet Rooman
keisariksi 800.
Pohjois- ja Keski-Italia oli tästälähin osana
frankkilaisvaltakunnasta; paavi Roomassa ja
langobardilainen Beneventin lierttuakunta olivat
sen ylivallan alaisia. Ainoastaan Venetsia ja
osaksi Etelä-I. jäivät edelleen Itä-Rooman
yhteyteen; tämän valtakunnan herruutta uhkasivat
myös arabialaiset, jotka 800-luvulla valloittivat
Sisilian sekä alueita Etelä-I:n mannermaalla. —
Verdunin sovinnossa 843 frankkilainen I. joutui
keisari Lotharille, jota seurasi hänen poikansa
Ludvik II. Tämän kuollessa 875 sammui
Karolingein italialainen haara. Saksan ja Ranskan
hallitsijat koettivat sen jälkeen ilman pysyvää
menestystä anastaa I:n; sen sijaan kohosivat
valtaan kotimaiset ruhtinaat, jotka
riitaisuuksillaan saattoivat maan rappiotilaan, saraseenien ja
unkarilaisten sitä esteettömästi hävittäessä.
Friau-lin Berengarin, joka oli omistanut keisarin
nimen, kuoltua 924 hallitsi Provencen kreivi Hugo
Ylä-I:aa, kunnes Ivrean rajakreivi Berengar II
hänet syrjäytti 945. Hugon pojan Lotharin
kuoltua 950 Berengar otti kuninkaan nimen ja
vangitsi Adelheidin, Lotharin lesken. Mutta Saksan
kuningas Otto Suuri ilmestyi hänen auttajakseen,
otti 951 I:n kuninkaan nimen ja nai Adelheidin.
Kun Berengar ei tyytynyt vasallin asemaan,
palasi Otto 961, kruunattiin 962 keisariksi sekä
kukisti Berengarin. Pohjois- ja Keski-I. olivat
tästälähin yhdistettyinä saksalais-roomalaiseen
keisarikuntaan eri kuningaskuntana.
Saksan hallitsijat vaativat ylivaltansa
tunnustamista paaveiltakin, joiden vaali oli joutunut
Rooman aateliston käsiin ja joiden arvo oli
suuresti vaipunut; niinpä Otto Suuri pani viralta
kelvottoman Johannes XII:n, joka ei häntä
totellut. — Ala-I:aa, joka kuului osaksi
kreikkalaisille, osaksi langobardeille tai arabialaisille,
ei keisarien onnistunut saattaa valtaansa;
Otto II kärsi päinvastoin arabialaisia vastaan
taistellessaan suuren tappion 982. Otto III:n
aikana Rooma pyrki jälleen riippumattomaks."
Crescentiuksen johdolla, joka patriciuksen
arvolla vallitsi kaupunkia ja paavinistuinta, mutta
keisari uudisti valtansa, mestautti
Crescentiuksen ja määräsi mielensä mukaisia paaveja
(Ger-bertin 1. Sylvester II :n 999). Keisari kuitenkin
pian kuoli, ja myöhemminkin italialaisten
vastarinta esti saksalaisten herruudelta pysyvän
jalansijan, vaikka kyllä seuraavat keisarit osaksi
menestyksellä tekivät retkiä I:aan. Konrad II
koetti hankkia kannattajia alemmasta I:n
aatelistosta myöntämällä läänien perittäväisyyden
1037. Pontevasti esiintyi I:ssa myös hänen
seuraajansa Henrik III, joka kuritti Rooman
aatelisia, pani useita paaveja viralta ja korotti
saksalaisia, toisen toisensa jälkeen, tähän arvoon.
Pian tämän jälkeen Clugny’n
puhdistusliik-keen vaikutuksesta paavikunta toipui
alennustilastaan ja pyrki varsinkin Gregorius VII:n
aikana (1073-85) vapautumaan keisarien
ylivallasta. Investituurariita muodostui I:ssa, missä
roomalaiset ja langobardit jo olivat sulautuneet
toisiinsa, kansalliseksi taisteluksi vieraita
saksalaisia vastaan. Tämän riidan aikana
Pohjois-ja Keski-I: n kaupungit, jotka jo 1000-luvun
alusta saakka olivat vaurastuneet kaupan ja
teollisuuden avulla, pääsivät riippumattomiksi
lääniherroistaan, hengellisistä ja maallisista
vasalleista sekä kehittivät tasavaltaista
itsehallintoa; useat niistä kannattivat paaveja. Myös
muutamain vasallien mahtavuus varttui näihin
aikoihin, kuten Toscanan rajakreivittären
Ma-thildan, joka lahjoitti rikkaat alueensa
paavin-istuimelle; ne anasti kuitenkin hänen kuoltuaan
1115 keisari Henrik V.
Jo tätä ennen oli paavillinen vasallivaltio
syntynyt Etelä-I:aan. Normannilaisia ritareita
oli jäänyt tänne palatessaan pyhältä maalta;
he olivat sotineet milloin minkin valtiaan
palveluksessa ja vihdoin perustaneet itsenäisiä
alueita. Niinpä Robert Guiscard perusti oman
valtakunnan ll:nnen vuosis. keskivaiheilla ja
sai myöhemmin kaikki normannilaisalueet paavi
Gregorius VII:Itä lääniksi; hän auttoi paavia
keisari Henrik IV:ttä vastaan ja ryösti Rooman
1084. Robertin veli Reger I valloitti Sisilian;
tämän poika Roger II yhdisti 1127 Sisilian
mannermaan normannilais-alueeseen ja otti 1130
Sisilian kuninkaan nimen. Tästä valtakunnasta
oli seuraavillakin paaveilla hyvä tuki taistelussa
keisareita vastaan. — Pohjois-I:ssa kasvoi
tällä-välin kaupunkitasavaltojen mahti varsinkin
ristiretkien aiheuttaman vilkkaamman
kauppaliikkeen johdosta, ja ne pyrkivät täysin vapaiksi
keisareista. Heidän etunenässään oli tavallisesti
valituita konsuli nimisiä virkamiehiä. Kaupungit
yhtyivät usein liittoihin, mutta kävivät myös
alinomaa sotia keskenään. Lombardiassa Milano
oli inahtavin, sen ohessa Pavia, Cremona ja
Verona, Liguriau rannikolla Genova, Toscanassa
varsinkin Pisa ja Firenze, Adrian-meren
rannikolla Venetsia, joka oli päässyt itsenäiseksi
Kreikan keisarikunnasta sekä Genovan ja Pisan
ohessa kehittyi sen ajan mahtavimmaksi
meri-valtioksi.
Keisari Fredrik Barbarossa ryhtyi
ehkäisemään kaupunkien pyrkimystä itsenäisiksi,
vaatien itselleen samaa valtaa, mikä Rooman
keisareilla ennen oli ollut. Keisari valloitti ja
hä-I vitti Milanon 1162, mutta kaupungit uudistivat
taistelun rnuodostettuaan Lombardian liiton, jota
paavi Aleksanteri ITI kannatti, ja keisarin
jouduttua tappiolle Legnanon luona 1176 oli
liittolaisten voitto ratkaistu. Fredrik teki
Venetsiassa sovinnon paavin kanssa seur. v. ja
Kon-stanzissa kaupunkien kanssa 1183; nämä
säilyttivät itsenäisyytensä, mutta heidän
hallitus-miestensä tuli vannoa läänitysvala keisarille.
Ylä-I:ssa säilyi siis vielä keisarin valta, vaikka
supistettuna, mutta suuri osa Keski-I :aa
vapautui siitä. Siellä näet voimakas paavi
Innocentius III (1198-1216) Henrik VI:u kuoleman
jälkeen teki Kirkkovaltion täysin itsenäiseksi,
hankki myös käsiinsä riidanalaiset kreivitär
Mathildan periutömaat sekä vahvisti
herruuttaan Filip Svaabilaisen, Otto IV:n ja Fredrik
II:n kiistellessä keisarinkruunusta.
Keisari Henrik VI oli nainut
Normannilais-valtakunnan perijän Konstantsian ja 1194
saanut käsiinsä tämän maan, joka 1197 joutui
hänen pojalleen Fredrik II:lle, yhä paavin
lääni-herruuden alaisena. Innocentius III, joka
pelkäsi Hohenstaufien mahtavuutta, sai tosin
Fredrik II:n lupaamaan, että Sisilia jätettäisiin eri
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
